Voisiko joku kertoa, että mitä Bruce Spiringsteenin ”River”kappaleessa oikein tapahtuu?

Tässä mainio artikkeli: https://dynamic.hs.fi/a/2020/springsteen/

Eipähän siinä paljoa tapahdu. Samanlaista rimputtelua alusta loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nykyään ei tehdä tällaisia oikeita ja kunnollisia biisejä? On vain jotain helvetin perseenketkutusta ja baby sitä ja baby tätä. Pohdin tätä asiaa jo varmaan parikymmentävuotta sitten, kun olin nuori. Bruce on niitä harvoja, joka kirjoittaa oikeasti mielenkiintoisia ja kantaaottavia tekstejä. 99% muista on aivan jäätävää kuraa ja samaa ihmissuhteiden tyhjää veivaamista.

Olisi kai pitänyt elää 60-luvulla, olen väärän ajan lapsi.

The River on tehty vuonna 1980

Oli kyllä hyvä se Brucen kirja. Kompleksinen kaveri, lapsuus ja tausta voimakkaasti työväenluokassa, kehno isäsuhde, nousu maailmanmaineeseen, kaikki se.. hyvää itsereflektiota ja paljon tuttua itsellekin (tosin en ole lahjakas, heh).

Tavoittaa duunarin sielun toisin kuin moni tyhjäpäinen hittinikkari.

Vierailija kirjoitti:

Oli kyllä hyvä se Brucen kirja. Kompleksinen kaveri, lapsuus ja tausta voimakkaasti työväenluokassa, kehno isäsuhde, nousu maailmanmaineeseen, kaikki se.. hyvää itsereflektiota ja paljon tuttua itsellekin (tosin en ole lahjakas, heh).

Tykkäsin Brucen hyvästä itsereflektiosta. Hänhän myönsi olleensa todella itsekäs nuorena, isäsuhde meni pakkaselle pitkälti sen vuoksi ja monissa suhteissaankin itsekeskeisyys nousi ongelmaksi. Vanhemmiten hän vasta alkoi tajuta miten ikävästi oli käyttäytynyt, alkoi ymmärtää isäänsä ja muutenkin tasaantui suhteeseen vaimonsa kanssa. Myös kompleksinen suhde omaan työväenluokkaiseen taustaan selkeni. Esimerkiksi juuri Vietnamin veteraanit, joista suuri osa on nimenomaan työväenluokasta tulevia, muodostuivat Brucelle tärkeiksi. Taisi olla niin, että Bruce ja co järkkäsivät useitakin tukikeikkoja veteraaneille. Hyvin oli kuvailtu kirjassa, miten Brucen katsoessa yleisöön, sieltä tuijottivat takaisin ne lapsuuden aikaisten kaverien silmät, vertauskuvallisesti siis.

Vierailija kirjoitti:

Työväenluokan biisi, niinkuin brucella kautta linjan. Yritetään ja yritetään mutta elämäntarina päätyy lähinnä frii:n murhaohjelmiin.

Ajankohtaisempi kuin koskaan. Koko USA on yhtä suurta surkeaa työväkeä, surkeaa SIKSI että kaikki unelmoi jostain "everything is possible if You just work hard enough." Vaan kun ei ole. Surullista.

Ja 2 vastasi jo tyhjentävästi mitä itse biisiin tulee.

Suomessa taas "nothing is possible, whether you work hard or not". Valtio vie rahat mutta jättää vi**tu ksen. 

Tosiaankin hyvä kappale! Ja totta helkkarissa saa ihmetellä, että miksi nykyään ei tehdä merkityksellisiä, kestäviä kappaleita?

On vaan jotain tilu--lilu teknisesti taitavia luritteljoita. Ja helvetisti pantu rahaa tuotantoon ja markkinointiin. Sitten tuloksena in joku justinbiber-inisijä, joka jaarittelee vaimonsa toosasta. Stana sentään. Vanhat ,oikeat säveltäjät ja sanoittajat repii harventunutta ponihäntääsä ja ripottelee tuhkaa päälleen.

Levy-yhtiöissä päättää ja johtaa hipsteri-kekkeruusit. Kuten George Michael-vainaa sanoi, että levy-yhtiön pomot on vaan pankkireita sillä erotuksella, että ne käyttää farkkuja. Mentaliteetti on muuten sama: rahat pois ja tuotto maksimiin.

Ja ihan turhaa perseenvetlutusta nämä uudet ameriikan naisräppärit. Ei ne mitään naisia voimaanuta, eikä tee mitään kestävää, luovaa eikä anna kenellekään mitään. Ihan peeceestä nyky ”musiikki”. Haluan takaisin 60- ja 70-luvulle!