Joukkuevoimistelun kilparyhmä

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon on syömishäiriöitä ja epäasiallista valmennuskulttuuria tuossa lajissa, että tarkkailisin ainakin koko ajan, meneekö liian epäterveeseen suuntaan. Lisäksi ura on hyvin nuorena jo ohi.

Mutta on myös fiksua valmennusta ja elinikäisiä ystävyyssuhteita. Laji antaa myös erinomaisen fyysisen pohjan mihin tahansa muuhun lajiin myöhemmin jos jv-ura loppuu nuorena, sekään ei toki ole välttämättömyys.

Katoin kettan Tampereella, kun viereisessä salissa oli voimistelun valmennusta.

Huono juttu, että venytettiin siten, että ohjaaja painoi omalla painollaan lasta, jolla oli toinen jalka tuolilla ja toinen maassa. Siis väkisin spagaattiin. Hän painoi siis kaikkia salkss olevia noin. Miksi väkisin pakottaa. Ei tee hyvää nivelille.

Vierailija kirjoitti:

Eli aika paljon siis vaaditaan myös vanhemmilta osallistumista ja muut harrastukset sitten voi unohtaa. Tässä kilparyhmässä,oli harjoituksia 3 krt vko, mutta ilmeisesti siis kasvaa iän myötä? Maksut olivat tietenkin korkeammat kuin harrasteryhmässä, mutta ei mielestäni nyt ihan hirveät vai tuleeko jotain yllättäviä kuluja? Onkohan sen kaiken vaivan arvoista kuitenkaan.

Riippuu varmaan seurasta, miten harjoitusmäärät kasvavat ja paljonko niitä on milläkin tasolla. Kannattaa ehkä kysyä valmentajalta "voimistelijan uraputkesta" ko. seurasssa. Millä tahdilla ryhmästä / joukkueesta toiseen siirrytään ja mitä se tarkoittaa.

Maksuista kannattaa kysyä seuralta, että mitä kattaa ja mitä pitää maksaa erikseen. Perusharjoittelumaksu kattaa yleensä vain normaalit harjoitukset ja kaikki muu tulee päälle.

Usein kilpailupuvut, meikit, kilpailumatkat, hotellit, kilpailuilmoittautumiset, kilpailulisenssit, yhteinäiset treeni-/edustusasut eli joukkuevaattet jne. eivät välttämättä kuulu perusmaksuun, vaan niistä peritään joku kiinteä kuukausittainen ns,. joukkuemaksu tai ne maksetaan erikseen.

Kilpaurheilu on aina määrätietoista ja tavoitteellista. Toisille se sopii ja toisille ei. Jos lapsesi rakastaa lajia ja on valmis tekemään töitä, niin suosittelen, mutta halu treenata pitää lähteä lapsesta. (Terv. äiti, jonka lapsi on SM-tason yksinluistelija ja jonka lapsi on treenannut 6 päivänä viikossa 8 vuotiaasta lähtien.)

Vierailija kirjoitti:

Niin paljon on syömishäiriöitä ja epäasiallista valmennuskulttuuria tuossa lajissa, että tarkkailisin ainakin koko ajan, meneekö liian epäterveeseen suuntaan. Lisäksi ura on hyvin nuorena jo ohi.

Urheilu-ura on nuorena joo ohi, mutta saahan siitä ponnahdusta moneen muuhun lajiin, valmentajaksi yms. urheilun pariin. Sinänsä helppo ratkaisu, että lapset tulee lähteneeksi jatko-opiskelemaan. Monessa muussa lajissa jäävät ilman opiskelua, kun se 20-30 vuodet menee yhtä kisaillessa.

Syömishäiriöitä löytyy lajista kuin lajista, jopa lätkän ja fudiksen pelaajissa valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Katoin kettan Tampereella, kun viereisessä salissa oli voimistelun valmennusta.

Huono juttu, että venytettiin siten, että ohjaaja painoi omalla painollaan lasta, jolla oli toinen jalka tuolilla ja toinen maassa. Siis väkisin spagaattiin. Hän painoi siis kaikkia salkss olevia noin. Miksi väkisin pakottaa. Ei tee hyvää nivelille.

Tän olisi pitänyt jäädä viimeistään edelliselle vuosituhannelle. Valitettavasti tuota näkee vielä jossain ja siihen on puututtava välittömästi. Lapsia ei saa rikkoa! Joillekin on noista jäänyt elinikäiset seuraamukset. :(

Meillä on esim. lasten joukkueiden balettiopettaja vanha herra itänaapurista. Hänellä on toisinaan hurjiakin metodeja, mutta paikalla olevat vanhemmat estää tiettyjä venytyksiä tekemästä. vaikka tuo herra sitten suuttuu ja märisee. Yrittänyt poistaa vanhemmat salista, mutta siellähän nökötetään vahtimassa. Hyvää tulosta hän saa aikaiseksi ilmankin.