Miten selviydyit masennuksesta?

En ole selviytynyt. Näin on mennyt jokunen vuoskymmen. Ylös ulos lenkille ei auta mua.

Mulla sama. Vuosikymmen sairastettu ja yritetty kuntouttaa mutta ei. En jaksa tehdä asioita. Varmaan lähipiirin muutos voisi auttaa ainakin hetkellisesti mutta kuka nyt perheensä haluaa hylätä?

Kaikkea kokeilin terapiasta lääkkeisiin. Liikuntaa jne jne. Mikään ei auttanut kuin hetkellisesti kesäisin. Sitten tajusin että pimeys tappaa minut sisältä. Pakkasin laukut ja muutin ensin Italiaan, sieltä Kreikan kautta Espanjaan. Hirmu epävarmaa ollut toimeentulo lähdöstä alkaen. Silti masennuksesta en ole kärsinyt. Aurinko ja sen myötä positiiviset ihmiset, ulkoilma elämä ja rento ilmapiiri pitävät pääni kunnossa ja olen onnellinen. Toimeentulon hankkiminen on itseasiassa positiivista koska joka päivä on syy herätä nauttimaan uudesta päivästä.

Joitain on auttanut harrastus-/lenkkeily-kaveri, tai koira. Tai muu lemmikki. Tai jos löytää jonkun uuden harrastuksen. Nämä siis sellaiseen lievempään masikseen.

Ketipinorin ja Sertralinin turvin.

Pienistä asioista kannattaa lähteä liikkeelle ja yrittää näistä pienistä asioista saada rutiineja. Ja kun saa tehtyä niitä pieniä asioita, niin välillä niiden "innoittamana" jaksaa tehdä jonkun toisenkin jutun.

Esim. ottaa tavoitteeksi, että saa puettua päivävaatteet päälle ja käytyä pihalla/parvekkeella haukkaamassa happea. Kun tästä tulee rutiini, niin kohta jaksaakin jo käydä viemässä roskat. Ja happihyppelyn jälkeen saattaa piristyä sen verran, että voi siivota vaikka keittiön. Ja jonku ajan kuluttua sitä käykin jo ihan sen kävelylenkin heittämässä.

Tätä samaa voi siis soveltaa muuhunkin kuin ulkoiluun eli jos vaikka kodin siivous tulee ongelmaksi, niin asettaa joka päivälle yhden pienen tavoitteen, esim. kerää roskat pois. Seuraavana päivänä jotain muuta sitten.

Ihme ettei joku ole jo tullut antamaan ruokavalio-, ravinnelisä- ja liikunta-ohjeita! :D Yleensähän ne pinkasee näihin ihan kärppänä kiinni. No vielä ehtii.

Olen hakeutunut. Mitä nyt?

Lenkkeily on auttanut minua, samoin rutiinit ja opiskelu.

Vierailija kirjoitti:

Pienistä asioista kannattaa lähteä liikkeelle ja yrittää näistä pienistä asioista saada rutiineja. Ja kun saa tehtyä niitä pieniä asioita, niin välillä niiden "innoittamana" jaksaa tehdä jonkun toisenkin jutun.

Esim. ottaa tavoitteeksi, että saa puettua päivävaatteet päälle ja käytyä pihalla/parvekkeella haukkaamassa happea. Kun tästä tulee rutiini, niin kohta jaksaakin jo käydä viemässä roskat. Ja happihyppelyn jälkeen saattaa piristyä sen verran, että voi siivota vaikka keittiön. Ja jonku ajan kuluttua sitä käykin jo ihan sen kävelylenkin heittämässä.

Tätä samaa voi siis soveltaa muuhunkin kuin ulkoiluun eli jos vaikka kodin siivous tulee ongelmaksi, niin asettaa joka päivälle yhden pienen tavoitteen, esim. kerää roskat pois. Seuraavana päivänä jotain muuta sitten.

Pääpointtina oli siis se, että pitää olla itselle armollinen eikä odottaa itseltä mahdottomuuksia. Masentuneena jaksaminen on välillä kortilla, joten päivätavoitteet pitää olla aluksi minimissä eli lähteä liikkeelle niistä pienistä asioista. Ja joinakin päivinä vaan väsyttää yksinkertaisesti niin paljon, ettei jaksa tehdä juuri mitään ja sekin on ihan ok :)

Itsellä keskivaikea masennus lähti terapialla, lääkkeillä ja muuttamalla ruokavaliota (vaikka joku tuolla taisikin mainita, että ruokavaliolla ei muka ole mitään vaikutusta?). Ruokavaliossa siis lisäsin omega3-rasvoja ruokavalioon kalan ja kalaöljykapseleiden muodossa. Terapia oli kognitiivista käytösterapiaa, ja lääkkeet ihan tyypillisiä masennusläkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienistä asioista kannattaa lähteä liikkeelle ja yrittää näistä pienistä asioista saada rutiineja. Ja kun saa tehtyä niitä pieniä asioita, niin välillä niiden "innoittamana" jaksaa tehdä jonkun toisenkin jutun.

Esim. ottaa tavoitteeksi, että saa puettua päivävaatteet päälle ja käytyä pihalla/parvekkeella haukkaamassa happea. Kun tästä tulee rutiini, niin kohta jaksaakin jo käydä viemässä roskat. Ja happihyppelyn jälkeen saattaa piristyä sen verran, että voi siivota vaikka keittiön. Ja jonku ajan kuluttua sitä käykin jo ihan sen kävelylenkin heittämässä.

Tätä samaa voi siis soveltaa muuhunkin kuin ulkoiluun eli jos vaikka kodin siivous tulee ongelmaksi, niin asettaa joka päivälle yhden pienen tavoitteen, esim. kerää roskat pois. Seuraavana päivänä jotain muuta sitten.

Pääpointtina oli siis se, että pitää olla itselle armollinen eikä odottaa itseltä mahdottomuuksia. Masentuneena jaksaminen on välillä kortilla, joten päivätavoitteet pitää olla aluksi minimissä eli lähteä liikkeelle niistä pienistä asioista. Ja joinakin päivinä vaan väsyttää yksinkertaisesti niin paljon, ettei jaksa tehdä juuri mitään ja sekin on ihan ok :)

Joo, pienillä askelilla parempaa kohti. Joka päivälle jotain pientä, esim huomiselle tiskit, ylihuomiselle vessan pesu, kolmannelle päivälle ei mitään. Ikkunoita auki (jos et palellu), että saat raitista ilmaa, vaikka et kävisi kävelyllä ulkona. Tsemppiä, kyllä se paremmaksi muuttu <3

Mä oon ollu masemtunut vuodesta 2017 ja alku oli se pahin aika diagnoosin saatuani. Söin unilääkkeitä, jotka auttoivat sekä unesta kiinni saamiseen, että siinä pysymiseen. Se auttoi. Muita lääkkeitä en syönyt. Terapiassa kävin alkuun, mutta myöhemmin olen pärjänyt pikkuhiljaa ilman. Käyn silloin tällöin kertaluontoisessa terapiassa.

Elämän rytmittäminen vaikeinakin aikoina piti elämässä kiinni. Mulla oli onnea noina aikoina, koska mies tuki ja eli saman katon alla. Yksinäni olisin varmasti vaipunut entistä syvemmälle. Eli läheisten tuki tärkeää. Jos ei omaa sellaisia läheisiä, jotka tukevat, joistain tukiryhmistä on apua. Luin lisäksi paljon kirjallisuutta masennuksesta ja tein jatkuvasti omaa sisäistä työtäni ongelmieni eteen. Eli paljon työtä masennus vaatii, jos siitä haluaa parantua. En usko että olen koskaan se ihminen, joka olin ennen masennusta, mutta koen että masennus on opettanut minulle hirveästi elämästä ja itsestäni. Arvostan asioita aivan eri tavalla ja kohtelen itseäni paremmin. Tälläkin hetkellä teen jokapäivä työtä sen eteen, että voin hyvin.

Tarvitset paljon tahdonvoimaa näiden asioiden toteuttamiseen. Se on vaikeaa, eikä aina palkitsevaakaan. Joskus tulee edelleen huonoja päiviä, viikkoja ja jopa kuukausia. Nykyään onneksi omaan paremmat työkalut selvitä niistä vaiheista.

Tsemppiä, kyllä sieltä suosta noustaan.

Vierailija kirjoitti:

Masentuneet on luusereita joiden pitäisi itse hakeutua saunan taakse.

Totta.

”Saunan takana on orgiat!” (Jope Ruonansuu)

Joku tässä sanoikin tuosta kirjallisuudesta! Se auttaa, kun lukee asioista niiden oikeilla termeillä ja huomaakin, että asioille on syyt ja ratkaisut. Masennus on psyykkisfyysinen sairaus. Kun alkaa hahmottamaan sen, tajuaa, että syy ei ole sinussa, eikä siinä että olisit laiska tai arvoton. Masennuksen hirveä tunneskaala ajaa väistämättä negatiivisiin ajatuksiin itsestä, ja siksi asioiden ymmärtäminen auttaa. Lue siis kirjoja aiheesta.

Minulla on tehonnut kolmen ÄLLÄN taktiikka: Lepo, Laulu ja Liikunta. Tässä järjestyksessä. Eli pahimmassa vaiheessa lepoa niin paljon kuin vaan suinkin mahdollista. Voit vaikka leikkiä, että sinulla on flunssa, jolloin sinulla on oikeus levätä.

Kun olo alkaa vähän helpottamaan, Laula jotain tuttua, helppoa laulua, jonka sanat kuvastavat sen hetken mielentilaa. Jos laulaminen ei ole oma juttu, voi esim. runojen lausuminen ääneen toimia. Tai miksei vaikka satujen lukeminen ääneen. Kunhan teksti on sellainen, jonka avulla pääsee "huutamaan pahan olon pois sisältään". Ei tarvitse olla tekstin alku, vaan mikä tahansa kohta(us), joka vastaa omaa tunnetilaa.

Liikunta on syytä aloittaa kevyesti, ja sellaisella lajilla, mihin ei liity minkäänlaisia suorituspaineita, ja mistä itse nautit. Itselleni parasta on sellainen liikunta, jota voi tehdä yksin kotona. Jollekin muulle taas voi toimia luonnossa liikkuminen.