Sukuni surulliset naiset

Meillä on kesäpaikkana entinen mummola järven rannalla. Minulle se on mummola mutta jo lapsena tiesi että paikalla on suvun historiaa satojen vuosien ajalta, tilaa on asuttu "näillä kivin" siten että osa päärakennuksesta on 1500-luvulla laskettu peruskiville, tosin pieni osa vaan, muutama hirsikerta kai niin vanhaa mutta näissä hirsissä pitäjän kirkkoherran nimikirjaimet jotka vasta 1900 luvulla edes varmistui kun sukututkijat asiaan perehtyivät.
Talossa on asuttu, eletty ja kuoltu. Ja tultu hulluiksi- varsinainen tupa kaartuu kauniisti järvelle mutta tuvan seinässä on viisi koukkuparia jotka menevät hirrestä läpi ja ovat pulteilla kiinni toiselta puolelta
Luen tässä mummini päiväkirjaa jossa mummi kertoo että lapsuudessaan - 30 luvulla hän ja sisaruksensa pitivät seuraa ja lasten tapaan välillä kiusasivatkin seinään kiinnitettyä Alina tätiä, aina on ollut oireista päätellen paranoidi skitslfreenikko, nii sanottu seinähullu joka siis eli seinään sidottuna. Kaunis näköala hänellä on ollut ja eläväistä hyörinää ympärillä. Tiedän miten mökissä on kalusteet ollut niin mummi kin kertoo miten Aliinan kahleet riittivät että hän pääsi pystyyn tai makuulle, kahleet saattoi kuitenkin hetkessä kiristää ja vetää tädin ihan seinään kiinni. Päiväkirjan mukaan ennen Aliinaa seinällä oli rauhoittumassa Sofia- mummi ja kai Aapi- vaari ennen häntä. Mummokin vietti yli puolet elämässään mielisairaalassa, onkohan siellä osannut selkeinä hetkinä verrata omaa tilaansa ja kotipaikan seinäkahleita ja mitä on siitä miettinyt, kumman olisi halunnut, sitä en tiedä.

Mummin hulluuden sanottiin alkaneen Helsingin pommituksista mutta kyllähän suvussa on ollut mielenterveysongelmia. Kun tämä aika paljonkin tieto tuli selväksi niin kysyin asiaa perinnöllisyyden kannalta lääkäriltä. Hän totesi että jos jokainen jolla on suvussa hulluja alkaisi sekoamista pelkäämään niin kaikki olisivat hermoheikkoja kuten melkein kaikki ovatkin.
Todellisuudessa mielenterveyden häiriöt ovat aina olleet hyvinkin yleisiä, nykyään jo pienimpiinkin oireisiin puututaan lääkityksellä tai leikkauksilla, ennen sai olla melkoinen sekopää ennenkuin pelonvuoksi kytkettiin seinään. Aaretti eno tuossa seinällä vieroitti itsensä heroiinista sodan jälkeen kun jalka räjähti miinaan ja joitui korsussa siteissä kolme viikkoa selviämään heroiinipillerereillä ennenkuin pääsi sairaalaan ja sieltä sai vaan vuositolkut pillereitä, viisikymmenluvulla vietti kesän ja syksyn kahleissa seinällä ja pääsi huumeista eroon, tosin tiedän että suvussa sanottiin ettei Aaretti sovulla tai itse mennyt seinälle vaan veljensä, minun vaarini hänet siihen hilasi kun oli juottanut Aaretin pontikasta humalaan.

Joskus olen noita kahleita itselleni sovitellut, lapsena jo se oli leikkinä meillä mutta vakavammin kin käynyt mielessä, nythän tämä on jo rauhaisa tupa. Ei lapsia ei vilinää. Tulisikohan Aaretti-setä ja Sofia-mummo kuiskimaan illalla kun seinällä rentoutuisi ja uuni pesä rauhallisesti hehkuisi