Lue keskustelun säännöt.
Oletko ollut lähellä kuolemaa? Mitä kävi?
22.04.2014 |
Muistui mieleen, kun olin joitakin vuosia sitten eräässä afrikkalaisessa pääkaupungissa ja olin ylittämässä suojatietä vihreällä valolla. Astuin hajamielisenä pari ensimmäistä askelta, kun yhtäkkiä joku veti minut voimalla paidan niskasta takaisin jalkakäytävälle. Kaaduin ja ehdin näkemään, kuinka joku raivopää ajoi satasta punaisten valojen läpi, törmäsi kadun toisella puolella olevaan roskikseen ja jatkoi matkaa renkaat ulvoen. Tämä pelastajani oli noin ikäiseni nainen, ja ellei häntä olisi ollut, olisin todennäköisesti kuollut tai ainakin vakavasti loukkaantunut. Tunnen edelleen kiitollisuutta elämästäni, kun tämä tulee mieleeni.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Että olisi voinut käydä pahastikin, mutta ihmeen kaupalla pelastuit?
Kommentit (39)
Se oli jouluaatto 2014, kun elämäni meinasi loppua 15-vuotiaana. Tuolloin sairastuin ykköstyypin diabetekseen ja alku oli hyvin rankka, sairaalan mukaan niin käy hyvin harvoin. Sain happomyrkytyksen, sokerit nousivat 29.9 ja olo oli aivan kamala. Yöllä 5 aikaan heräsin kun olo oli kuin astmakohtauksessa ( ei ole astmaa) henki ei kulkenut ja hengitys pihisi. Asetoni haisi huoneessa. Onneksi tätini mies on ykköstyypin diabeetikko ja tätini osasi kertoa äidille, mikä minulla on. Terveyskeskuksesta ampparilla sairaalaan, olin tajunnan rajamailla, tajuissani kuitenkin. Puheeni oli puuroa. Muistan vain pätkiä sieltä täältä. Ampparin valot piti sammuttaa, kun silmäni olivat valonarat. Olin teholla 2 yötä, koska meinasin saada keuhkokuumeen. Sisäelimeni olivat "palaneet" hapon takia. Keuhkokuumetta ei tullut. Pääsin normaalille osastolle opettelemaan hoitoa. Uutena vuotena pääsin kotilomalle viikon sairaalassa olon jälkeen. Syöminen oli yhtä tuskaa tuon viikon aikana, aina kun lämmin ruoka kulki ruokatorvessa, selässä oli sietämätön kipu. Vain makuultani kykenin syömään kivuitta. Nyt diabetes on hallinnassa, pitkä sokeri oli 22. Päivä 6.1%. Olisin kuollut, jos tätini ei olisi kertonut äidilleni/ tai hänen miehelllään olisi diabetesta. Olisin lääkäreiden mukaan nukkunut yön aikana pois, jos en olisi päässyt hoitoon. Elämäni oli hiuskarvan varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-vuotiaana kun sairastuin ykköstyypin diabetekseen, olin koomassa ja verensokeri pitkään 50!! Kolme päivää olin koomassa sairaalassa kunnes heräsin. Sitten sairaalassa vietin useita viikkoja. Lääkärit sanoivat äidilleni että eivät uskoneet että enää heräsin, tauti oli jatkunut niin pitkään ilman hoitoa ja verensokeri ollut 45-50 niin pitkään. Onneksi selviydyin.
tämän jälkeen lähellä kuolemaa olen ollut useiden insuliinishokkien takia. Onneksi herännyt lopulta sairaalassa, köyhemmällä terveydenhuollolla (ambulanssin tulo kestäisi edes yli 10min) olisin kuollut ilman sokeritippaa.
Sulla on vielä kamalampi kokemus kuin minulla! Onneksi selvisit ja olit noin pieni! Vaikka olinkin 9 vuotta vanhempi kuin sairastuin ja vaikka oma alkuni oli raju myös, se ei vedä vertoja sinun omalle kokemuksellesi! Itku tuli kohdassa, jossa lääkäri ei uskonut heräämiseesi.
Yritin itsaria. Sydän oli jo pysähtynyt. Elvytettiin. Ei valoa ei enkeleitä :D tässä ollaan.
[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:56"]Yritin itsaria. Sydän oli jo pysähtynyt. Elvytettiin. Ei valoa ei enkeleitä :D tässä ollaan.
[/quote]
Hyvä :) ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tällä hetkellä lähempänä kuolemaani kuin koskaan aikaisemmin. Moukan tuurilla sitä on tähänkin asti menty.
Vuosia sitten ajoin talvella äidin luo. Jossain välissä matkaa koita hyppäsi keskelle ajotietä ja vaistomaisesti aloin jarruttamaan. Auto karkasi käsistä ja luisui vastaantulevien kaistan kautta penkkaan. Tukkirekka just ajoi vastaan ja sekuntia myöhemmin jos olisin lähtenyt luisuun, olisin löytänyt itseni sen rekan keulasta palasina. Viimeinen ajatus oli kun auto lähti luisuun, että kuolen tuon rekan keulaan. Selvisin säikähdyksellä kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 16:10"][quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 00:21"]
Olisikohan helvetissä edes nettiyhteyttä?
[/quote]
On ja sen nimi on elisa/saunalahti. Sen toiminta on suoraan helvetistä, toimii kun huvittaa.
[/quote]
Mulla ei oo kyl sanallakaa pahaa sanaa sanottavama Elisasta/Saunalahdesta. Toimii kuin unelma ja vieläpä halpa! :)
Dna, Telefinland ja Sonera taas on ihan toista maata. Ei toimi, myyjä kusettaa Telefinlandilla ja täysin turhia!
Voi kiitos 31/33, vaikka ikävää että itku tuli :( Ja hienoa että sinulla on hallinnassa :) voimia. T: 32
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 00:16"]
Makasin teholla päiväkausia tajuttomana auto-onnettomuuden jälkeen - ja sitten kuolin. Taivaassakin seurataan tiiviisti tätä Vauva-palstaa!
[/quote]
Niin täällä Helvetissäkin muuten! Terkkuja yläkertaan.
Minullakin oli lähimpänä kun tipuin laiturilta mereen 4-vuotiaana. Isä hyppäsi perään nostamaan pois.
Aika äskettäin olin alpeilla laskettelemassa ja olin hiihtämässä kolmen muun tyypin kanssa hyville vapaalaskupaikoille. N. 5-10 minuuttia sen jälkeen kun olimme ylittäneet laajan lumikentän, sen viereisen vuoren huipulla ollut "cornice" lohkesi ja aiheutti niin nopean ja ison lumivyöryn, että todennäköisesti olisi kuollut sen alle joutuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Olin varmaan 5-vuotias, lähdin ylittämään suojatietä kun minulle maalaislikalle oli opetettu että kun valo syttyy vihreäksi, saa ylittää tien. Lähdin ylittämään siis heti valon vaihduttua tietä ja vasemmalta tulikin vielä maasturiauto nopeaa vauhtia. Kuulin kun auto alkoi jarruttamaan ja Isä sai kiskottua minut takaisin jalkakäytävälle. Kuski pysäytti autonsa ja kysyi onko kaikki kunnossa..
- Meinasin hukkua 5-6 vuotiaana, kun vedessä juoksenneltuani kompastuin vedessä olleeseen puupölkkyyn. En osannut vielä uida ja menin paniikkiin, vaikka vesi oli sillä kohdin matalaa. Isä pelasti tälläkin kertaa.
-Sain 7vuotiaana sähkölaitteesta kunnon sähköiskun.
liian myöhään diagnosoitu kohdunulkoinen raskaus meinasi viedä hengen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut lähellä kuolemaa, johon pyrin oman käden kautta ollessani masentunut. Otin runsaasti lääkkeitä ja viinaa lopettaakseni kärsimykseni. Vanhempani, joilla oli asuntoni vara-avain kuitenkin löysivät minut ja toimittivat sairaalaan, ja jäin henkiin.
Vaikka en ole enää masentunut eikä elämäni ole kärsimystä, silti jotenkin toivon että olisin päässyt silloin pois kun halusinkin. Edelleen päällimmäinen tunne tapahtumasta on se harmitus joka tuli kun tulin tajuihin, pahoinvoivana, kipeänä, heikkona, ja tajusin että tuska ei olekaan loppu ja haudan lepo odota, vaan jäin "kitumaan".
"Oletko ollut lähellä kuolemaa? Mitä kävi?"
Joo. Jäin henkiin.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2014 klo 00:16"]
Makasin teholla päiväkausia tajuttomana auto-onnettomuuden jälkeen - ja sitten kuolin. Taivaassakin seurataan tiiviisti tätä Vauva-palstaa!
[/quote]
Onneksi kuitenkin pääsit sinne valoisampaan paikkaan. Olisikohan helvetissä edes nettiyhteyttä?
[/quote]
Helvetistä ei varmaan pääse tänne av:lle, ehkä korkeintaan suomi24:lle tai kaksplussalle.
Olin lähellä kuoleman uhkaa. Aika hidastui. Ehdin väistämään kuoleman.
Yhesti kun olin menossa tien yli jossa ei ollut suojatietä niin en huomannut yhtä linja-autoa. Olin jo toisella kaistalla kun huomaan että 10-20metrin päässä on linja-auto ja kun olin just päässyt pyörätielle niin se menee ohi😰 se oli oikeesto tosi lähellä vaikka se ei siltä ehkä kuulostakkaa😰
[quote author="Vierailija" time="07.03.2015 klo 16:14"]Sain loppuraskaudessa keuhkokuumeen ja verenmyrkytyksen. Säilyin elossa, mutta vauva kuoli.
[/quote] :( voi kurjuus, tsemppiä <3