Onko ajattelusi pään sisäistä puhetta?

Hmm. Koetan kuvailla. Katselin pöydälläni olevaa öljyvärituubia. Mielessäni pyöri kuva itsestäni ateljeessa maalaamassa, tunsin ikään kuin siveltimen kädessäni ja sen levittävän väriä kankaalle, mielessäni pyöri myös aprikointi millaista teosta alkaisin maalata, tämä kilpaili laiskottelun mukavuuden tunteen kanssa, ja näin koin itseni ajatuksissani olevan sängyssä loikomassa.

Nämä ajatukset pyörähtivät päässä varmaan alle sekunnin aikana kun mietin menisinkö maalaamaan vai laiskottelenko.

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Koetan kuvailla. Katselin pöydälläni olevaa öljyvärituubia. Mielessäni pyöri kuva itsestäni ateljeessa maalaamassa, tunsin ikään kuin siveltimen kädessäni ja sen levittävän väriä kankaalle, mielessäni pyöri myös aprikointi millaista teosta alkaisin maalata, tämä kilpaili laiskottelun mukavuuden tunteen kanssa, ja näin koin itseni ajatuksissani olevan sängyssä loikomassa.

Nämä ajatukset pyörähtivät päässä varmaan alle sekunnin aikana kun mietin menisinkö maalaamaan vai laiskottelenko.

Eikö muka kaikilla ajattelu mene näin. Jos kaikki pitää ajatella puheena ja kielenä, siihenhän menee tuhottomasti aikaa, eikä saa kunnolla ajatelluksi mitään.

Jos katson muovipulloa jossa lukee kivennäisvesi 1,5l, luen se niin että kivennäisvesi yksi pilkku viisi litraa, ja se lukeminen tapahtuu omalla äänellä pään sisällä.

Joo käyn läpi päässä kauhean määrän erilaisia keskusteluja ja random lauseita jatkuvasti. Eikä pelkästään suomeksi vaan myös englanniksi, ruotsiksi ja japaniksi. Erityisesti jos kävelen ulkona mietteissäni, huomaan että monesti mun suukin vähän liikkuu mukana, vaikken ääneen puhu. Päästä löytyy myös kunnon jukeboksi. Pystyn toisintaan päässäni musiikkia juuri sellaisena kuin se livenä kuultuna olisi kaikkia soittimia ja autotuneja myöten.  Harmi vaan, etten kauheasti pidä musiikista. Esim radio alkaa äkkiä ärsyttämään ja häiritsemään ajattelua. Mutta oman pään sisällä höpöttelyssä on kyllä jotain todella tyydyttävää!

Vierailija kirjoitti:

Puheena. Äsken ajattelin "vastaanpa tähän ketjuun" ja nyt toistan mielessäni kaiken tämän mitä kirjoitan tähän viestikenttään.

Minä en ajattelisi "vastaanpa tähän ketjuun" vaan kokisin tarvetta vastata ilman tuota lausetta ja näkisin itseni näpyttämässä konetta, tietäisin tunteen sormien koskettaessa näppäimiä ja äänet jotka näpyttelystä tulee.

Kyllä ja joo. Ei sillä ole oikeasti mitään ääntä.

Puhuu: älä syö liikaa ja liiku!

Puhetta ja kuvia.

Keskustelen itseni kanssa tai nään kuvia, mutta nuo puhe ja kuvat eivät ole samanlaisia kuin aistimuksina.

Vierailija kirjoitti:

Joo käyn läpi päässä kauhean määrän erilaisia keskusteluja ja random lauseita jatkuvasti. Eikä pelkästään suomeksi vaan myös englanniksi, ruotsiksi ja japaniksi. Erityisesti jos kävelen ulkona mietteissäni, huomaan että monesti mun suukin vähän liikkuu mukana, vaikken ääneen puhu. Päästä löytyy myös kunnon jukeboksi. Pystyn toisintaan päässäni musiikkia juuri sellaisena kuin se livenä kuultuna olisi kaikkia soittimia ja autotuneja myöten.  Harmi vaan, etten kauheasti pidä musiikista. Esim radio alkaa äkkiä ärsyttämään ja häiritsemään ajattelua. Mutta oman pään sisällä höpöttelyssä on kyllä jotain todella tyydyttävää!

Kuulostaapa oudolta.

Vierailija kirjoitti:

Joo käyn läpi päässä kauhean määrän erilaisia keskusteluja ja random lauseita jatkuvasti. Eikä pelkästään suomeksi vaan myös englanniksi, ruotsiksi ja japaniksi. Erityisesti jos kävelen ulkona mietteissäni, huomaan että monesti mun suukin vähän liikkuu mukana, vaikken ääneen puhu. Päästä löytyy myös kunnon jukeboksi. Pystyn toisintaan päässäni musiikkia juuri sellaisena kuin se livenä kuultuna olisi kaikkia soittimia ja autotuneja myöten.  Harmi vaan, etten kauheasti pidä musiikista. Esim radio alkaa äkkiä ärsyttämään ja häiritsemään ajattelua. Mutta oman pään sisällä höpöttelyssä on kyllä jotain todella tyydyttävää!

Oon ihan samanlainen. Varsinkin tuo että pystyy toistamaan päässä musiikkia just sellaisena kuin se kuuluu kaikkine taustaplimputuksineen. Mä kyllä rakastan musiikkia! Ja tämän kaiken lisäksi visuaaliset kuvat mukaan :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ole.  Ajatukset eivät minulla ole koskaan "puheen muodossa".

Miten sinä sitten ymmärrät ajatuksesi jos ne ei ole puheena? Katselet jotain kuvia vai? Miten pystyt päättelemään tai yhdistämään tietoa? Entä laajat kokonaisuudet informaatiota tai useammalla kielellä jaetun informaation kokoaminen ja yhdistäminen? Sen uudelleen muokkaus ja uuden informaation tuottaminen?

Vähän niin kuin miten unessa vaan tietää asioita vaikkei tiedä miten. Samalla tavalla tietää mitä omat ajatukset tarkottaa. Eikä ne ajatukset ole mitään selkeitä kuvia, vaan semmosia vähän epäselviä "ideoita", missä näkyy vaan tietyt asiat. Välillä tulee mieleen sanoja tai lauseita. Ja kyllä puhettakin pystyy ajattelemaan kuulematta sitä päässään. Esim. Jos luen kirjaa, en lue sitä ääneen mielessäni vaan katson vain sanoja ja sisäistän merkityksen. Jos on vaikea keskittyä niin sitten luen "ääneen" mielessäni. Samalla tavalla tämä toimii ajattelun kanssa. Ja vaikka "puhuisin " mielessäni, niin ei siitä yleensä mitään ääntä kuulu. Jos ajattelen kielen avulla (ei "kuvina"), saatan myös nähdä tekstiä mielessäni sen sijaan että "puhuisin". Kaikki nämä eri ajattelutavat toimii minulla yhdessä ja koen että ne täydentää toisiaan. Kyllä tietoa pystyy päättelemään ja yhdistelemään ilman, että pitää puhua ääneen mielessään. Miten itse päättelet asioita? Kyllä sinunkin täytyy asiat olla päätellyt ennen kuin voit niitä päätelmiäsi ääneen ilmaista edes ajatuksen tasolla. Kyllä kai se idea tulee jollain abstraktimmalla tasolla ensin ja sitten sen voi vasta mielessään "kääntää" puheeksi. Eikö?

Eri

Itse en ole oppinut abstraktiin ajatteluun, vaikka se mahtavalta kuulostaakin. Sanoiksi joudun prosessoimaan ajatukseni, mutta en toki mitään fyysistä ääntä kuule, vaikka ajateltuinakin sanat toki muistuttavat kuultuja.

Tästähän oli joskus lehdissä juttua, että sanoina ajatellessaan ihminen alitajuisesti tuottaa äänihuulillaan oikean puheen kaltaisia äänteitä minimaalisella voimakkuudella, mikä ainakin teoriassa mahdollistaisi tämän tyyppisten ajatusten lukemisen riittävän herkällä mikrofonilla.

Mun pään sisällä käy jatkuva pulputus. Huomaan että käyn koko ajan jotakin keskustelua pään sisällä. Ainoastaan jos laulan, niin ajattelen sanoja enkä kerkee pulisee itseksee...

Puhetta. Yleensä suomeksi mutta joskus se on englanniksi, puhelen englantia parin kaverin kanssa päivittäin discordissa joten johtuu varmaan siitä.

Täysin abstraktia ajattelua, minkä vuoksi olen huono kommunikoimaan ihmisten kanssa, kun pitää ensin muotoilla kaikki sanoiksi. Ajatelkaapa ihmistä joka olisi elänyt koko elämänsä erityksissä ja ei olisi koskaan opetellut mitään kieltä. Silloin ajattelu olisi varmasti samanlaista kuin minulla.

Ajatukset on omanlaisensa prosessi aivoissa, eikä siihen tarvita samoja elementtejä kuin mitä sitten käytämme varsinaisessa vuorovaikutuksessa ulkomaailman kanssa.

Onkohan puheena ajattelevilla parempi kirjallinen anti?

Ihan on kyllä hiljaista. Onkohan mulla ajatuksia ollenkaan?

Ajattelen pääasiassa kuvina, tunteita ja kokemuksina. Kirjoittaessa tai lukiessa saatan kuvitella myös lukijaäänen, mutta se ei yleensä ole kovin selkeä.