Kannattaako ujon esittää supersosiaalista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertin kannattanee harjoitella ulospäinsuuntautuneisuutta niinkuin ekstrovertinkin yksinäisyyttä ja itsellisyyttä. Kannattaa kuitenkin tunnustella omia rajojaan, teeskentely muiden hyväksynnän tähden ei juurikaan auta sinua hyväksymään itseäsi, ja sitä paitsi, jos et ole ”autenttinen itsesi”, tarjoat muille naamion hyväksyttäväksi ja todellisempi minäsi jää piiloon ja vaille hyväksynnän mahdollisuutta. Kyllä ihmiset hyväksyy erilaisuutta, eikä ulospäinsuuntautuneisuus ole mikään universaali ideaali, vaikka ”helpommalla” saattavat päästäkkin, ainakin näennäisesti. Teeskentelemällä teet karhunpalveluksen itsellesi ja muille, mutta missä menee teeskentelyn rajat, jaa-a. Kaikkia ei voi miellyttää, ja vaikka tämä olisikin abstraktiona selvä, on se monesti tunteissa tilanteen tullen vaikea kokea todeksi. Olen itse introverttinä erittäin ekstroverttisellä alalla, ja liian usein teeskennellyt jotain muuta kuin olen, ja tämmöinen näivettää pitemmän päälle. Tästä huolimatta pidän rohkeutenani ja saavutuksenani edelleenkin olla ja kehittyä tällä alalla. Kannattaakin heijastella missä mittasuhteissa asiat on, kuinka paljon merkitystä sillä olisi jos joku ei sinusta sinuna tykkäisi? Aivan, ei paljoakaan. Olen edelleenkin introvertti ja suurimman osan ajastani yksin, mutta rauhassa ja tyytyväinen. M27

Introverttiys ja ujous ovat kaksi eri asiaa. Introvertti voi olla sosiaalisissa tilanteissa hyvinkin ulospäinsuuntautunut ja itsevarma, vaikka ne pidemmän päälle verottavat hänen energiaansa. Myös ekstroverteissa on ujoja ihmisiä ja heille ujous voi olla jopa tuskallisempaa kuin ujoille introverteille. Introvertti kykenee sosiaalisiin tilanteisiin mutta ei viihdy niissä, ujo ei taas kykene sosiaalisiin tilanteisiin tai kokee ne vaikeina, vaikka sisimmässään kaipaisikin ihmisseuraa.

Eikö ne ujouden syyt kuitenkin pohjaa sinne hyväksymättömyyden pelkoon/häpeään jota suosittelin sanomassani heijastelemaan ja kohtaamaan?

Kyllä, monessa tapauksessa ujouden juurisyy on häpeä ja pelko siitä, ettei tule hyväksytyksi. Ei kuitenkaan aina, vaan se voi olla myös synnynnäinen temperamenttipiirre. Viestissäsi pisti silmään se, että vaikutit vetävän yhtäläisyysmerkit ujouden ja introverttiyden välille. Niillä ei kuitenkaan ole välttämättä mitään korrelaatiota keskenään. Introvertti latautuu yksin ollessaan ja saa energiaa sisäisestä maailmastaan mutta vuorovaikutustilanteissa hän voi silti olla luonteva, itsevarma ja ulospäinsuuntautunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vaan hyväksy omaa luonnetta? Sellainen esittäminen mitä ei oikeasti ole on vaan sinulle itsellesi raskasta.

Ujous ei ole osa luonnetta, vaan se on korjattavissa oleva mielialahäiriö kuten vaikka masennus tai ahdistus. Ap:n ehdottama siedätyshoito on juuri parasta lääkettä ujoudelle. Ujous katoaa nopeasti esimerkiksi työympäristössä, jossa on paljon fyysistä touhuamista ja jossa joskus pitää huutaa, jotta työkaveri kuulee. Vaikkapa keittiö ja rakennustyömaa.

Ei todellakaan katoa. Ravintoloissa ja raksalla on töissä paljon yksinkertaisia ja ronskiluonteisia ihmisiä, joille ujous on heikkoutta, ylimielisyyttä ja hienostelua, jonka saa "karaisemalla" pois. Tuollaiseen myllyyn kun joutuu, niin siinä on pahimmillaan lopputuloksena työkyvyttömyyseläke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi et vaan hyväksy omaa luonnetta? Sellainen esittäminen mitä ei oikeasti ole on vaan sinulle itsellesi raskasta.

Ujous ei ole osa luonnetta, vaan se on korjattavissa oleva mielialahäiriö kuten vaikka masennus tai ahdistus. Ap:n ehdottama siedätyshoito on juuri parasta lääkettä ujoudelle. Ujous katoaa nopeasti esimerkiksi työympäristössä, jossa on paljon fyysistä touhuamista ja jossa joskus pitää huutaa, jotta työkaveri kuulee. Vaikkapa keittiö ja rakennustyömaa.

Ei todellakaan katoa. Ravintoloissa ja raksalla on töissä paljon yksinkertaisia ja ronskiluonteisia ihmisiä, joille ujous on heikkoutta, ylimielisyyttä ja hienostelua, jonka saa "karaisemalla" pois. Tuollaiseen myllyyn kun joutuu, niin siinä on pahimmillaan lopputuloksena työkyvyttömyyseläke.

Muut ihmiset eivät voi ujoutta, eikä sen vaikutuksia elämään, poistaa. Vain jos ujo itse haluaa asiaan muutosta, muutos on mahdollinen. Ei ehkä niin, ettei enää olisi ujo, vaan pikemminkin ujous jää, muttei se kokemuksen kasvaessa, enää haittaa elämää, koska itse osaa siihen suhtautua paremmin.