Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
8v kiukuttelu tietokoneesta, mitä pitäisi tehdä
22.04.2014 |
Ollaan yritetty luoda rajoja 8v 1-lk pojan tietokoneen käytölle. Nyt hän saa olla max 1h/Pv (vk-loppuna max 2h/pv), ja edellyttäen että on tehnyt koululäksyt ja soittoläksyt (kumpiakin on vielä vähän, kumpaankin menee 5-10 min).
No, vk-loppuna tuli taas jotain kinaa, ja hän ei päässyt koneelle (en muista mikä, oli kai vasta aamua ja piti ensin hoitaa aamupalat ja muut hommat tms.).
Hän uhkasi paiskata koiranpentua alas tästä syystä. Tähän suhtaudutaan meillä hyvin vakavasti, koska koira jo satutti itseään hiljattain lasten kanssa (vahingossa).
Tämän vuoksi otimme tietokoneen vähäksi aikaa kokonaan pois (ajatus että muutama pv tms.)
Nyt hän on todella vaikea koko ajan. Kyselee koko ajan koneen perään.
Tänä aamuna ei meinannut millään lähteä kouluun, piti isoa poikaa oikeasti nostaa sängystä ja ohjata puoliväkisin, vetkutti lähdössä niin että varmasti myöhästyi (mikä tosi paha kun hänellä on jo ollut paljon myöhästymisiä). Lähtiessään vielä oli kaatanut (tahallaan? kun roiskunut pitkin ikkunaa) maidot pitkin pöytää.
Hän oli ihan sitä mieltä, että ei aio lähteä lainkaan kouluun.
MIetin olenko nyt liian ankara jos pidän sitä konetta vielä kokonaan jäähyllä. Tätä kokeiltiin kerran ennenkin, ja oli todella hankalaa ne päivät kun konetta ei ollut (esim. yksi soittotuntikin meni niin että hän kieltäytyi tekemästä yhtään mitään, istui vain, ja aamuisin kieltäytyi menemästä kouluun ja oli tosi vaikea saada sinne).
Tämä aamu oli niiin todella hankala, että ajattelin ottaa tabletinkin pois, jota näköjään käyttää nyt "sijais"toimintona. Ja kännykkää... hankalaa kun sitä ei oikein voi ottaa kokonaan pois.
Eli pitäisikö antaa vähän periksi, vai nimenomaan ei? En halua oikeasti mitään noin "peliriippuvaista" lasta, mutta toisaalta sellainen kauhean kova tiukkana oleminenkaan ei ehkä ole aina hedelmällisintä.
Kommentit (52)
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 12:34"]
Hei ap. Lueskelin tätä ketjua ja huomasin, että muutamassa kohdassa mainitsit kiusaamisesta. Onko tietokone ja pelaaminen sitten se, jota kautta lapsesi hyväksytään tasaveroiseksi kaveriksi ja jossa ei kiusata ja siksi se on hänelle tärkeää. Itse vähän vierastan tuota "luulot pois" kasvatusta. Kovuus ja ankaruus luo toki rakenteita, mutta millä hinnalla.
[/quote]
SAmaa mieltä, ja varmastikin ne pelit juuri tarjonneet sellaista "Kaveruutta"; siellähän verkon yli jutellaan pelikaverien kanssa, olen kuullut niitä juttuja ja joku muu pikkupoika siellä kimittää (kuulostaa vielä nuoremmalta), ja pelaavat "yhdessä".
Ja nyt sitten luokkakaverin kanssa olisi halunnut samaa harrastaa, mutta ei voinut.
Poika on muuten tosi kiltti ja mukava, reipas ja helppo, paitsi sitten kun hän hermostuu, se menee helposti jo vähän "yli". Tuollainen hermostuminen/äkkipikaisuus/tulistuminen ja toisaalta mököttäminen on kai vähän verissä; mies ja vanhin lapsemme samanlaisia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee mieleen, että jos kavereiden kanssa on jotain ongelmia, niin liiallinen pelaaminen saattaa vain eristää lasta entistä enemmän kaveriporukoista ja kaikesta muusta tekemisestä. Kannusta lasta ulkoiluun, liikkumiseen, hankkikaa joku harrastus, kutsukaa kavereita kylään, laita lapset pihalle touhuamaan jne.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 12:41"]
Mulle tulee mieleen, että jos kavereiden kanssa on jotain ongelmia, niin liiallinen pelaaminen saattaa vain eristää lasta entistä enemmän kaveriporukoista ja kaikesta muusta tekemisestä. Kannusta lasta ulkoiluun, liikkumiseen, hankkikaa joku harrastus, kutsukaa kavereita kylään, laita lapset pihalle touhuamaan jne.
[/quote]
Sikäli "hyviä" neuvoja, mutta ei se ihan noin yksinkertaista ole.
- harrastuksia on jo kaksi, soitto- ja liikuntaharrastus (oli kolme mutta se oli jo liikaa). Näistäkin haluaisi molemmat lopettaa, mutta en ole antanut periksi.
Hänellä ei ole oikein mitään muutakaan siihen tilalle, kun olen ehdottanut että vaihtaa voi.
- kavereita ei oikein ole kuten kerroin, yritän kyllä kannustaa aina pyytämään niitä meille. Yksi koulukaveri on, se ei jostain syystä melkein ikinä tule meille. Ja naapurissa yksi tyttö, joka joskus käy.
- lapset ei noin vain mene "pihalle touhuamaan", sekin on monesti pakottamisen takana, eikä se ole kivaa. Muistan miten itsekin lapsena oli tylsää jos pakotettiin ulos. Silloin lähtee suostuttelun kanssa ulos vaikka pyöräilemään, kun itse lähden lenkille tms. eli sentään saadaan jotain ulkoilua aikaiseksi.
ap
Miksi pitää soittaa jos ei halua? Miksi ei voi vaihtaa lajia jos ei nykyinen harrastus nappaa? Miksi ei muka voi "pakottaa pihalle"? Kyllä ne lapset tekemistä keksii, sanot vaikka että jos ei tekemistä löydy, voit tehdä salaatin valmiiksi. Kummasti alkaa tramppa houkutella.
Oletko ollut katsomassa ja kannustamassa voltin harjoitteluun kun lapsi on trampalla? Onko miehesi ollut heittelemässä korista pojan kanssa kotipihalla? Ellei, on syytä miettiä kannattaisiko.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 12:34"]
Hei ap. Lueskelin tätä ketjua ja huomasin, että muutamassa kohdassa mainitsit kiusaamisesta. Onko tietokone ja pelaaminen sitten se, jota kautta lapsesi hyväksytään tasaveroiseksi kaveriksi ja jossa ei kiusata ja siksi se on hänelle tärkeää. Itse vähän vierastan tuota "luulot pois" kasvatusta. Kovuus ja ankaruus luo toki rakenteita, mutta millä hinnalla.
[/quote]
Kuule, ei sitä teidänKÄÄN perheessä kuulu tehdä asioita kuten meidän perheessä tehdään! Puhumattakaan jos luokalla on vaikka 10 poikaa niin joka perheellä on omat säännöt, rutiinit ja esim. pelipäivät!! On käsittämätöntä miten yhä jokkut menee tuohon "mutta kun muutkin pelaa tai ostaa tai menee Kanarialle syyslomalla niin määkin tahdon"! MITÄ SITTEN? Kai nyt joka perhe tekee omat ratkaisunsa?
Meidän pojan luokalta 1 on Facessa, hän on poika. Olkoot siellä, omani ei liity.
Meidän pojan luokalla 3 pelaa tankki onlinea, omani myös. Mutta ei se estä häntä olemasta kaveri muiden kanssa.
On jotenkin ärsyttävää miten eräät menee tuohon "muutkin saa/tekee" sontaan.
Eikö teillä ole oma arki ja oma koti? Vai onko teillä elämä jotain kulissin rakentelua?
35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutelkaa pojan kanssa, ja miettikää yhdessä tätä asiaa. Toki pelaaminen on nykyään tärkeää, kyllä se kuulkaa vaan niin on, että usein sen kaverin kanssa nimenomaan pelataan. Mutta myös muuta elämää pitää olla, koulu ja harrastukset täytyy hoitaa, yms.
Ehkä se kouluun lähtö oli juuri sen takia vaikeaa, kun ei saanutkaan pelata kaverin kanssa, ja pelkäsi kuulevansa tästä koulussa !
Miettisin nuo pelaamisen rajatkin uusiksi. Eli en ehkä asettaisi ihan noin tarkkoja rajoja, vaan jos muuta elämää on, joustaisin tilanteen mukaan. Oletteko itse pelanneet? Se tunti, jos se on tiukka, ei aina välttämättä riitä, peli jää aina kesken, tai ei sovi yksiin kaverin peliajan kanssa tms. Joskus voisi pelata jopa pari-kolmekin tuntia, jotta peli kunnolla pääsee vauhtiin ja etenee, ja joskus toiste sitten taas vastaavasti olla pelaamatta.
Eli nyt ap miettimistä yhdessä pojan kanssa, jotta saatte pelaamisen ja muun elämän kuitenkin tasapainoon. Ja turhat rangaistukset ja kiukuttelut pois, puolin jos toisinkin!
[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:58"]
No mitä muuta voi olettaa, jos ekaluokkalaiselle ostetaan OMA tietokone?? Ihan tajutonta. Oireiden perusteella kuulostaa tosi pahasti addiktoituneelta. Nollatoleranssi olisi paikallaan, en päästäisi hetkeen edes kavereille jos en voisi luottaa ettei siellä pelata. Jos voi sopia kaverin vanhempien kanssa että pelaaminen on nyt kielletty, silloin päästäisin.
Ja tuo, ei pääse koneelle mutta käyttää tablettia. Sehän on sama asia, ruutuaikaa.
[/quote]
Miulle hommattiin jo ennen ekaluokkaa omia kirjoja ja jopa kirjastokortti. Onko hömppäfantasian lukeminen parempaa kuin "ruutuaika" tai kaverit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut muiden vastauksia, mutta tässä omani:
Nimenomaan nyt ET anna MISSÄÄN TAPAUKSESSA periksi. Jos nyt myönnyt keventämään rangaistusta, poika oppii, että huonolla käytöksellä hän saa joka tapauksessa tahdonsa läpi. Nyt nimenomaan olet asettamassa hänelle rajoja. Tottakai poika kapinoi vastaan. Tästä hän oppii, että aikuinen edelleen määrää rajat ja lapsi voi turvallisin mielin luottaa siihen.
Tästä lähtien vähentäsin peliaikaa, sitten, kun poika saa koneensa takaisin. Yksi tunti päivässä on hänelle selvästi liikaa ja aiheuttaa riippuvuutta pelaamisesta. Voisit hyvin rajata pelaamisen 3 tuntia / viikko.
Oma poikani on myös ekaluokkalainen. Kaverita on. Ei pelaa tietokoneella muuta kuin lasten pelejä levyltä (ei netissä). Konsolilla joskus. Kerran-pari parin viikon välein. Ei ole tarvinnut rajoittaa. On iltapäiväkerhossa, kun tulee kotiin tekee läksyt ja syö ruuan. Sen jälkeen leikkii leluilla tai menee ulos. Lähellä asuu muutama luokkakaveri. Käy niitä pyytämässä ulos, jos kumpikaan ei ole kotona saattaa mennä esim. viereiselle hiekkakentälle jossa potkii paljoa muiden lasten kanssa jos niitä siellä on. Usein siellä on ollut 2-4 luokkalaisia poikia, jotka ottavat mukaan. Samassa talonyhtiössä asuu myös pienempi noin 3-4 vuotias poika jonka kanssa voi potkia palloa jos saattuu olemaan yhtäaikaa ulkona. Voi ajella pyörällä pihalla, välillä ottaa hiekkalelutkin ja rakentaa niillä linnoja tai esteitä, ojia jne. Kännykässä ei ole nettiyhtettä. Kännykkä on peruskännykkä jolla voi soittaa ja lähettää tekstiviestejä. Siillä ei edes pääse nettiin. Tablettia ei ole. Käyttää sitä joskus yhdessä minun kanssa esim. matkoilla.
Oletko ihan varma ettei kyse ole kuitenkin siitä että lapsellasi ei ole kavereita kun hän on liian erilainen? Muut eivät ehkä pelaakaan netissä, paitsi se yksi koulukaveri. Muuta leikkivät ja pelailevat ulkona ja sisällä jne. Lapsesi saa agressiivisuus kohtauksia yms. Käyttäytyykö hän yhtä huonosti koulussakin? Siksikö toiset lapset välttävät häntä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 täydentää
luin muut vastaukset ja huomasin, että pojalla on vähän vaikeaa muutenkin. Hän tarvitsee nyt sinun ja isänsä tukea, ap. Jos hänellä menee huonosti kaveripiirissä, alatte te hänelle nyt kavereiksi ja kohotatte hänen itsetuntoaan. Näe vaivaa, vietä aikaa poikasi kanssa ja kerro monta kertaa päivässä, että hän on hyvä tyyppi ja hyvä juuri sellaisena, kun on. Annat sitten tietyillä teidän perheen säännöillä pojan pelata sopivassa määrin. Koeta saada hänet jollekin kivalle kesäleirille, ole yhteydessä ystäväperheisiin ja sukulaisiin ym. ja sitä kautta koeta saada pojalle mahdollisimman paljon kannustavia ihmissuhteita. Kun koulukin vielä puuttuu kiusaamiseen tms., alkaa pojan itsetunto koheta ja raivoamiset vähenee.
Alue: Aihe vapaa
Hei ap. Lueskelin tätä ketjua ja huomasin, että muutamassa kohdassa mainitsit kiusaamisesta. Onko tietokone ja pelaaminen sitten se, jota kautta lapsesi hyväksytään tasaveroiseksi kaveriksi ja jossa ei kiusata ja siksi se on hänelle tärkeää. Itse vähän vierastan tuota "luulot pois" kasvatusta. Kovuus ja ankaruus luo toki rakenteita, mutta millä hinnalla.