8v kiukuttelu tietokoneesta, mitä pitäisi tehdä

17, kiva kun jaksoit kuunnella vähän toisenlaista kantaani näihin rangaistuksiin. Olen yleensä 1-3 naisen joukossa tällä palstalla vähnä toisella kannalla. Meillä ei ole perrheessä ollut tapana käyttää arestia, jäähypenkkiä, eristämistä, karkkirahojen tai tietokoneen panttaamista ja vielö vähemmän estää kavereiden tapaamista.

Jos jokin asia tuntuu lähtevän väärälle vieterille, puhun siitä mielummin ja selitän miksi homma ei nyt vain toimi. Vetoan lasten omaan ajatteluun ja ymmärrykseen íhan järjellä. Näin on päästy tooooosi pitkälle, ei tarvitse huutaa eikä kiroilla, ei paiskoa ovia.

Tietysti ärsyttää välillä ja sitten sauhutaan hetki omissa oloissa, mutta sen saa äkkiä katkaistua huutelemalla "tuu mulle kaveriksi tekemään salatti" tai "ollaanko jo kavereita?". Lasten silmistä on ihanaa nähdä kunnioituksen tuike, kun itse voin sanoa, että "tuo oli kyllä hyvin sanottu. Pakko myösntää, että olet ajatellut siaa enemmän. Tehdään kuten sinä sanoit".

Kunnioitus ja auktoriteetti rakentuu siitä, että myös lasta kunnioitetaan.

Tee tässä asiassa kuten itse oikeaksi tunent, mutta uskallan oikeasti suostella, että sanot lapselle ihan ääneen sen mitä olet pohtinut tässäkin: "Äiti mietti, että olemme tainneet joutua aikamoiseen rangaistuskierteeseen. Mitä mieltä olet sellaisesta, että tulet nyt yhdessä kanssani siivoaamaan keittiön/ siivoat oman huoneesi ja viet lakanat pyykkiin (tai jokin muu tällainen kesken oleva projekti) ja sen jälkeen aloitamme ihan puhtaalta pöydältä. Pelaat tänä iltana tunnin ja kun ihan nätisti laita myös luurin+ tableti kiinni silloin kun pitää, uskon että pelit sujuvat muinakin päivinä!"

Kun poika sitten toimi oikein, kehut ja kiität nimenomaan siitä. Epäonnistumiset jätät hyvin vähälle huomiolle. Vahvista niitä onnistuneita hetkiä ihan erityisesti. Hän oppii siten millaisesta rehdistä touhusta ne "pisteet tulevat kotiin". Kun hän saa rakastavia halauksia ja tyytyväisiä hymyjä äidiltä, se kannustaa olemaan mainio poika huomennakin.

16

No, jos sulle on noin vaikeaa kieltää lasta pelaamasta niin anna sen sitten pelata. Lapsi on jo nyt pahasti koukussa, mutta äiti ei vaan kykene pelaamista rajoittamaan. Ei koska lapselle vois tulla siitä paha mieli. Paljon pahempi sille on jos te vaan annatte pelaamisen jatkua ja jatkua. Ihan oikeesti, ei ole normaalia että 8v. lapsi pelaa joka päivä. Ei se ole terveellistä eikä tarpeellista. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni ja laita sille lapselle rajat, ei se ole rankaisemista vaan normaalia kasvattamista.

On trampoliini suojaverkolla (sekään ei enää kiinnosta), on maila ja sählypalloja ja jalkapalloja ja pieni maali pihassa (ei tykkää ikinä pelata), on kiva hieno leikkimökki, lähistöllä on puistoja, sai juuri uuden polkupyörän (onneksi on sillä tykännytkin nyt ajella), hänellä on paljon hienoja legoja, rakensin juuri eilen hälle lego-junarataa (legotkaan ei enää oikein kiinnosta, eikä lelut yleensä, olisi kyllä autorataa, lätkäpeliä, kauko-ohjattava auto)...

en tiedä mitä esimurrosikää tämä on kun samalla tavalla ei enää niin kiinnosta leikkiminen kuin ennen.

Ja valitettavasti ihan aina ei ehdi olla koko ajan itse ohjaamassa ja innostamassa, kun on muitakin lapsia, vastuulliset vaativat työt, kotityöt, lemmikkieläimet, talon hoito...

Etenkin kun kaikkeen tekemiseen mukaan saaminen on aina kauhean suostuttelun takana.

Pääsiäinen oli kyllä muuten kiva kun oli aikaa retkeillä yms.

ap

8-vuotias on ihan täysi lapsi vielä, ei se ole murrosikää. Poikaa vaivaa ihan jokin muu, ehkö sitten se ajan ja huomion puute, kun tunnut olevan hirveän sidottu muualle. Hänelle ei jää kai muuta kuin koneen seura ja yksin nököttävät lelut.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 11:28"]

On trampoliini suojaverkolla (sekään ei enää kiinnosta), on maila ja sählypalloja ja jalkapalloja ja pieni maali pihassa (ei tykkää ikinä pelata), on kiva hieno leikkimökki, lähistöllä on puistoja, sai juuri uuden polkupyörän (onneksi on sillä tykännytkin nyt ajella), hänellä on paljon hienoja legoja, rakensin juuri eilen hälle lego-junarataa (legotkaan ei enää oikein kiinnosta, eikä lelut yleensä, olisi kyllä autorataa, lätkäpeliä, kauko-ohjattava auto)...

en tiedä mitä esimurrosikää tämä on kun samalla tavalla ei enää niin kiinnosta leikkiminen kuin ennen.

Ja valitettavasti ihan aina ei ehdi olla koko ajan itse ohjaamassa ja innostamassa, kun on muitakin lapsia, vastuulliset vaativat työt, kotityöt, lemmikkieläimet, talon hoito...

Etenkin kun kaikkeen tekemiseen mukaan saaminen on aina kauhean suostuttelun takana.

Pääsiäinen oli kyllä muuten kiva kun oli aikaa retkeillä yms.

ap

[/quote]

Ei sitä kiinnosta muu kun se on pelikoukussa. Vois kiinnostaa jos tietäis että esim. viikolla ei pelata. Nyt se pelaa ensin tunnin tietokoneella ja tabletilla ja kännyllä loppuillan. Sitten äiti ihmettelee että miksei lapsi leiki ja väittää että se johtuu esimurrosiästä. Pelaamisesta se on kiinni ei muusta. Avaa nyt ne silmäs ja tajua mistä teillä on kyse. Peliaddiktiosta, jota te vanemmat tuette innokkaasti.

Hyvä, hyvä, numero 16!!

Ehdottomasti olen sinun kannallasi kasvatusasioissa! Paljon hedelmällisempää on kunnioittaa toista ihmistä! Erinomaisia esimerkkejäkin jo annoit.

22 kirjoitti: "Kun poika sitten toimi oikein, kehut ja kiität nimenomaan siitä. Epäonnistumiset jätät hyvin vähälle huomiolle. Vahvista niitä onnistuneita hetkiä ihan erityisesti. Hän oppii siten millaisesta rehdistä touhusta ne "pisteet tulevat kotiin". Kun hän saa rakastavia halauksia ja tyytyväisiä hymyjä äidiltä, se kannustaa olemaan mainio poika huomennakin."

Juuri noin meillä on toimittukin, yritän aina kehua ja toivottaa hyvää koulupäivää ja rakas poika / reipas poika tms., halata ja muuta, ja heti kehua ja myös lapsen kuullen kehua miehelle, heti jos joku juttu sujunut koulussa hyvin tms.

Itse uskon myös tuohon kehuilla kasvattamiseen enemmän kuin kauhean tiukkaan periksiantamattomuuteen ja pakottamiseen.

Mutta toisaalta, nyt olen sen koneen pois ottanut ja sanontu että se on ainakin muutaman päivän pois (ajattelin tosiaan että 3 "rauhallista" päivää olisi, mutta joka päivä se sitä mankuu koko ajan että aika kauan voi mennä ennenkuin niitä rauhallisia päiviä tulee), niin en tiedä onko viisasta kuitenkaan antaa sitä takaisinkaan.

Ehkä oli pieni ylireagointi ottaa se kokonaan pois; toisaalta, tilanne oli varsin ikävä eli vakavasti pitää suhtautua.

ap

No, pohdi itse miten tiukka se määräyksesi kolmesta päivästä oli. Jos sitä on mahdotonta peruuttaa, niin ei sitten. Mutta voi aikuinenkin istua alas ja myöntää lapselle, että teki virheen. Voi sanoa, että perun puheeni, koska olen ajatellut asiaa tarkemmin.

Jo päätät perua tämän kiellon, selitä hänelle oikein asiallisesti nuo syyt miksi ylipäätään aikaa rajoitetaan. Kerro, että arvostat rehellisyyttä peliajan kanssa ja siihen kuuluu myös muuta laitteet: tabletti ja kännyt.

Kun poika saa jälleen pelata, kiität sitten onnistuneesta aikarajasta, etkä lähde luistattamaan sitä tietoisesti. Kun poika saa vastuuta ja kiitosta oikeasta suorituksesta, lähdet ruokkiman ihan toisenlaista käyttäytymismallia.

16... jne.

Ja ei se koko iltaa pelaa, siis tablettia ei yleensä ole kukaan käyttänyt, mutta nyt lapset keksi että silläkin voi jotain tehdä. (Se on joku huono kämä, ei mikään iPad, itse en keksi sillä mitään tekemistä kun toimii niin huonosti.)

Tuo voisi toimia, että vain vk-loppuna saa olla, toki siitäkin tulisi meteli, mutta olisi joku selkeä sääntö kuitenkin, ja voisi laukaista tätä tilannetta, kun tietäisi milloin se konee tulee takaisin (kun nyt sitä joka päivä kysellään).

Miehen tuen tähän tietty toivoisi myös, hän kun ei aina ole ihan niin täysillä näissä tukemassa vaan sallisi paljon enemmän kaikenlaista. Toisaalta, sitten kun hän hermostuu, niin hän se mielivaltaisesti raivostuneena sitten ottaakin koneen pois. Nytkin tuo tilanne oli itse asiassa se että pyysin mieheltä apua tilanteeseen, kun uhkailtiin koiraa heittää alas, no mies tuli ja nappasi koneen ja vei sen pois johonkin piiloon.

Mutta mieskin on niin väsynyt ja hankala usein, että ei siltä aina saa sellaista aikuismaista tukea, jos se itsekin on moodissa jossa lapsen tasolla kiukuttelee.

ap

Isän ja sinun välinen yhteistyö on selvitettävä ihan ensin. Lapsi on ihan sekaisin, jos teiltä vielä tulee ristiriitaista viestiä ja isän otteet ovat arvaamattomia ja ylilyöviä nekin. Eihän lapsi voi silloin yhtään tietää mitä on odotettavissa mistäkin teosta: sama sitten vaikka olla tuhma, kun huutia tulee kuitenkin.

Vanhempina teidän on oltava lapselle päin yhdessä rintamassa ja selviteltävä näkemyseronne lasten kuulumattomissa sitten.

Toivottavasti ymmärrätte että tietokone ja internet ovat rajattoman tiedon ja ilon lähde jossa on kaikki ihmiskunnan tieto ja paljon kissoja tekemässä hassuja juttuja.

Tietokoneriippuvuuden määritelmän raja on nostettu 15 tuntiin viikossa, riippuen kylläkin siitä mihin konetta käytetään ja mitä oireita sen käyttämättömyys aiheuttaa.

Huh. Jo kouluikäinen lapsi uhkaa vahingoittaa lemmikkiä ellei saa pelata, ei kiinnostu pihapeleistä, trampoista eikä muustakaan, ja joku täällä on vielä sitä mieltä että ei kokonaan konetta pois! Ettekö tajua että lapsi tarvitsisi jo ammattiapua, kun on niin addiktoitunut?

menkää perheneuvolaan hakemaan apua, ellei koneen (kaikkien koneiden!) pois ottaminen vaikka viikoksi onnistu.

Nro 8:lle taidetaan puhua siitä kun lapsi on tietokonekiellossa ja lapsi lähtee kaverille ja SIELLÄ pelataan.. :)

Mutta hei: aresti toimii. Eli lisäät siihen rangaistustoimintaan myös sen että kiellät kavereita teille tulemasta ja kavereille ei mennä. Riippumatta siitä montako kaveria lapsella on!

Jos oma lapseni uhkailisi että satuttaa lemmikkiämme niin tulisi aresti: koneet pannaan ja kaverikielto.

Jos uhkaukset ei mene jakoon niin pitää miettiä tuota asennettaan "olenko liian kova kasvattaja" ja pohtia miksi sitten edes vaivautuu alkeellisestikaan komentamaan jos lapsi saa silti periksi. Tottakai mouruaminen johtuu siitä ettei kasvatus ja komentaminen ole aikuisen hallinnassa. Jos annat rangaistuksen ja samaan aikaan pohdit "miten ankara olet kasvattajana" niin johan sinä muserrat oman voiman ja kohta annat periksi.

Kyllä minä sanon että säännöt on sääntöjä ja niitä NOUDATETAAN. Jos joku sitten ajattelee että tällä ajattelutyylillä sitten ei voisi olla positiivistakaan niin erehtyy.

Meillä ainakin puututaan tuollaisiin asioihin. Nippastaan heti alkuunsa käytös kuriin. Ja se siitä.

Myönteistä toimintaa vahvistetaan huomiolla ja kiitoksella/kehulla -kun lapsi toimii hyvin. Joka käänteessä ei sinuakaan varmaan tarvitse kehua?

Mutta se kasvatus miten sääntöjä noudatetaan ja uhkaukset otetaan vakavasti pitää olla ihan rutiini ja normi. Ei sinuakaan voi kukaan uhata vetää lättyyn jos et tee jotain. Ei maailma toimi meidän halujen mukaan!

Kyllä 8-vuotias jo tajuaa että se uhkaus että SATUTTAA lemmikkiään on kohtuuton ja väärä. Siitä kuuluu saada rapsut. Tai sitten se kertoo siitä ankeasta kotikurista: lapsi saa uhkauksellaan asiat läpi tahtomallaan tavalla.. Minusta se on paljon säälittävämpää kuin kova kuri.

Meillä on viisi lasta ja aina toisinaan jää joku kotiin arestiin kun muut pääsee johonkin kivaan paikkaan. Lasta on uhattu jo ennen tätä rangaistusta jo aikaisemmin: jos et nyt lopeta niin et pääse illalla mukaan paikkaan X. Ja jos lapsi tuossa iässä mitä sinullakin on lapsi jatkaa, niin lapsi jää kotiin eikä pääse mukaan. VOI KUN ON KAMALAN TIUKKAA.

Mutta arvaa montako kertaa lapsi sitten käyttäytyy noin miten teillä? Tottakai lapsi tarvitsee säännöt. Sitten kasvaessa niissä joustetaan ja lapselle annetaan vastuuta mutta se tuo mukanaan velvollisuuksia. Jos lapsi taas ei osaa niiden mukaan toimia, sääntöjä taas muutetaan. 5- vuotiaana lapsi elää erilailla kuin 10- vuotiaana.

Minusta lapsesi on sen ikäinen että voit istua hänen kanssaan ruokapöydän ääreen ja jutella tästä hänen käyttäytymisestään ja kuunnella hänen mielipiteitään. Näin te voitte myös muuttaa sääntöjä.

Itse olen lapsia kasvattaessa huomannut että kun lapsi kasvaa pois nurkkaiästä ja lapselle voidaan antaa tälläisiä käyttöoikeusrangaistuksia niin lapselle voi sanoa että NYT olen pettynyt ja tästä tulee jokin rangaistus. Mietit sitä hetken, ota vähän etäisyyttä asiaan ja sitten pidät kantasi. Älä missään nimessä emmi lapsen nähden.

Positiivisia asioita kun huomioit niin voit huoletta myös niitä kurjiakin rangaista. Koska vaikka lapsella ei olisi kuin kaksi ystävää niin ne riittää hänelle, mutta itse ainakin pohtisin minkälaiseksi kusipääksi lapsi rajatta kasvaa. Tai sitten onnea vaan sinne pitkälle piipittämisen tielle. Ei se vie mennessään lapsen tahtoja tai negatiivisia tekoja vaikka pelkästään kehuisit lastasi maan ja taivaan välillä.

Mutta ihan omalta kantiltani, meidän säännöt on helpot:

mitään ei hajoteta,

ei haukuta,

ei sotketa,

mitään ei satuteta.

Päivään kuuluu rutiinit: syöminen, nukkuminen, koulunkäyminen, harrastukset.

Jos ei tottele sääntöjä niin siitä tulee seuraamuksia. Jos lapsi kieltäytyisi menemästä kouluun niin pitäisi miettiä miksei sinne mene. Ottaa selvää opettajalta millainen lapsi on koulussa? Onko ollut muutoksia? Jos opettaja seuraa oppilasta niin hakeutuuko muiden oppilaiden mukana vai jääkö yksin? Ja opettajalle voisi kertoa huolen jos tuntuu että lapsi on vaikkapa koulukiusattu.

Kovuus ja ankaruus voi tuntua kylmältä, mutta ne taas toisaalta luo rakenteita ja turvaa kuitenkin. Jos lapsi saa mennä ja tulla, tehdä mitä tahtoo ja uhmallaan saa läpi niin loppupelissä lapsi on kotona se joka päättää ja se ei ole turvallista, kyllä lapsesi tarvitsee vielä vuosia sinut päättämään asioista.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2014 klo 10:53"]

Tabletti ei siis ole pojan oma, vaan perheen yhteinen, mutta on käyttänyt sitä nyt jonkin verran paremman puutteessa...

ap

[/quote]

Siis kun kielsit pojalta tietokoneen niin hän sai siitä "palkinnoksi" pahan mielen lohdutukseksi käyttää tablettia? Et voi olla tosissasi! Mitä aiot tehdä pojan kanssa murrosiässä. Kun kiellät häneltä huumeet ja hän pahoittaa siitä mielensä niin annat toista huumetta tilalle?

Vaikuttaa hyvin rajattomalta lapselta. Aika turvaton varmaan?

- ohis, jolla ei ole annettavaa keskustelulle -

Jos lapsi ei leiki ja hakee huomiota noin ärimmäisillä keinoilla, hän on mielestäni masentunut. Onko syy vanhempien ajanpuute vai koulukiusaaminen?

16.n vinkki on jees muttei toimi meidän 10- vuotiaan pojan kohdalla joka ei osaa itse nähdä milloin on hyvä hetki tehdä läksyt. Tulee koulusta, menisi kaverin kanssa, tulee kotiin ja menee harkkoihin. Joskus jaksaisi tehdä läksyt illalla ja huomataankin että läksy onkin haastava ja ilta menee kiukutellessa.

Pahimmillaan on muka läksyt tehnyt kaverilla tai tekee ne ja iso osa jää tekemättä kun ei osaakaan eikä se iltakuuteen vetkuttelu kannattanut vaan silloin lapsi onkin jo väsynyt. Harkkojen jälkeen ei ole meillä ainakaan paras hetki läksyille, silloin suihku, ruokaa ja hetki varpaiden heiluttelua. Nukkumaan ajoissa!

Kiusataanko koulussa?

Ne pelit ovat lapselle yhtä tärkeitä kuin teille vaikka Facebook tai vauvapalstat. Nykyajan sosiaalista kanssakäymistä..Meillä ei ole peliaikoja erikseen vaan lapset säätelevät itse oman pelaamisensa MÄÄRÄN, aikuiset sen, mitä pelejä pelaavat. Tämä toimii meillä ja usko tai älä, lapset pelaavat lopulta aika vähän. Ovat paljon ulkona, lukevat, leikkivät, näkevät kavereitaan - ja välillä pelaavat pleikkaa tai tietokoneella. Saavat pelkkiä kiitettäviä koulussa ja mm. peleistä oppineet enkkua hurjan paljon. Englanti toisella 10, toisella 9. 

Joskus joutuu antamaan pelikieltoa syystä tai toisesta, mutta tietävät kiukuttelun turhaksi. Pelit saa takaisin tietyn ajanjakson jälkeen, piste.

Jotain koulussa syrjimistä tms. on ollut, käy nyt muutaman kerran kuraattorilla juttelemassa. Opettajasta ei saa kauheasti irti, on puhuttu asiasta. KUraattori kai menee katsomaan luokan dynamiikkaa tms.

ap