Voisitko olla skitsofreenikon kaveri?
Niin, miten on? Tai jotain muuta vakavampaa psyykkistä sairautta sairastavan?
Kommentit (18)
Olen ollutkin kahden. Toinen oli samassa koulussa ja kaveriporukassa aikoinaan ja sairastui nuorena, toinen oli virallisempi ystävä eli hän oli koko elämänsä elänyt hoitokodissa ja kävin siellä häntä katsomassa ja oltiin vähän kirjeenvaihdossa. Hän menehtyi jo kauan sitten ihan vain vanhuuteen. Nuoruuden ystävään on kontakti kadonnut, kun asuu niin kaukana.
Olin myös kahden ystävä. Toinen pyyteli melkein joka päivä milloin minnekin lyhyellä varoitusajalla, toiselle taas sai olla jatkuvasti tekemässä palveluksia ja oma-aloitteisuus nolla. Jonkin aikaa jaksoin, mutta laitoin kumpaankin välit poikki.
Voisin ja olenkin. On sairaseläkkeellä ja jatkuvia psykoottisia ajatuksia/äänten kuulemista. Ne eivät tee hänestä aggressiivista vaan lähinnä väsyneen. Äänet ovat häntä vähätteleviä ja rienaavia, eivät muille pahantahtoisia. Oikein mukava tyyppi noin muuten ja tarkka lääkityksestään!
Elämässä aina ollut kannattelijan rooli. Enää omaehtoisesti en lähde kannattelijaksi enkä terapeutiksi.
Olen ja olin. Veljeni oli maailman parhain ihminen, ei tappanut kärpästäkään. Häntä huijattiin. Toinen tyyppi, ystäväni on epävakaa. Hyvin itsekäs ja muissa on aina vikaa, ei hänessä. Paras näiden kanssa on ettei hyssyttele eikä paijaa, kova komento päälle vasn, sitä ne haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä aina ollut kannattelijan rooli. Enää omaehtoisesti en lähde kannattelijaksi enkä terapeutiksi.
En mäkään lähtisi, mutta moni heistä hoitaa terveysasiansa ihan itse ja hoitotahon kanssa, kuten myös tuo mun tuntema sairaseläkeläis-skitsofreenikko, josta mainitsin vähän aiemmin. Hän mainitsee voinnistaan lähinnä kysyttäessä, eikä koskaan tukeudu yhtään missään asiassa muihin. Vähän harmillinen sekin ääripää.
Yksi oli niin sekava tai hajonnut, etten pystynyt. Hänellä oli muita apuna. Nuorena ollut kyllä monenlaisessa seurassa.