Lue keskustelun säännöt.
Ystävä haukkuu ja arvostelee, sitten loukkaantuu kun otan etäisyyttä
06.07.2022 |
Ystävä oli ennen ihan eri ihminen, nykyään en meinaa edes tunnistaa samaksi ihmiseksi. Ennen oli todella lämmin, avarakatseinen, mukava... Nykyään vain todella katkera ja kyyninen, aina vihainen tai valittaa jostakin. Jos soitan, hän haukkuu muita ja perään ihmettelee, että ihmiset ympäriltään ovat kaikonneet. Arvostelee ikävään sävyyn minunkin valintoja elämässä. Arvostelee parisuhdettani ja tuomitsee siitä, että erosin, vaikka taustalla oli hyvät syyt, mm. pettäminen ja väkivaltaa. Antaa ymmärtää, että pitää minua halpana, koska erosin ja menin eteenpäin ja löysin uuden kumppanin. Lemmikkini on vääränlainen, makumieltymykseni myös... Ihan kaikki mitä teen tai valitsen, on hänen mielestään väärin tai huonoa.
Jos sattumalta törmäämme, hän valittaa, kuinka en ole kutsunut itseäni kylään. Viimeksi kun itse kutsuin hänet luokseni, hän puhui puhelimessa jonkun toisen kanssa lähes koko vierailun ajan.
Pitkään jaksoin soitella perään ja kysellä kuulumisia, mutta aina jäi vain paha mieli, joten päätin ottaa etäisyyttä. Vuosiin hän ei ole itse soittanut kysyäkseen kuulumisia tai kutsuakseen kylään luokseen.
Samoja kokemuksia olen kuullut muiltakin yhteisiltä tutuilta. Harmittaa.
Kommentit (11)
Sinun kannattaa googlata sana ystävä. Nythän et ollenkaan tiedä, mitä se tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänelle on varmaan tapahtunut jotain ja kokee, että ei tule kuulluksi tai ymmärretyksi. Minustakin on tullut kylmempi sen jälkeen, kun ymmärsin, että ihmisten pahuus osui omalle kohdalle yhdellä pahimmista tavoista ja heitä on monta, millä ylpeilevätkin. Nykyään kävelen apua tarvitsevien aikuisten ohi, koska se on normaalia. Se on normi, minä vain luulin lähes yksin, että on normaalia pitää huolta asioista ja ihmisistä, mutta se on illuusio.
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaa googlata sana ystävä. Nythän et ollenkaan tiedä, mitä se tarkoittaa.
No jos nyt pilkkua viilataan, niin ehkä ennen oli ystävä. Olen yrittänyt kysellä, onko kaikki hyvin, kysellyt kuulumisia säännöllisesti. Tiedän, että entisestä kumppanistaan luopuminen oli vaikeaa, mutta siitä on aikaa jo vuosia. Kyllä täällä muillakin on vaikeaa, mutta oikeuttaako se kohtelemaan muita huonosti?
Vierailija kirjoitti:
Hänelle on varmaan tapahtunut jotain ja kokee, että ei tule kuulluksi tai ymmärretyksi. Minustakin on tullut kylmempi sen jälkeen, kun ymmärsin, että ihmisten pahuus osui omalle kohdalle yhdellä pahimmista tavoista ja heitä on monta, millä ylpeilevätkin. Nykyään kävelen apua tarvitsevien aikuisten ohi, koska se on normaalia. Se on normi, minä vain luulin lähes yksin, että on normaalia pitää huolta asioista ja ihmisistä, mutta se on illuusio.
On hänellä ollut omat vastoinkäymisensä kuten meillä kaikilla. Olemme tätä asiaa sivunneet muiden yhteisten tuttujen kanssa, ja kaikilla sama kokemus. Perään on soiteltu, apua tarjottu, kuulumisia kyselty. Kaikilla sama kokemus, että vain katkeraa ilkeilyä saa vastapalkkioksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänelle on varmaan tapahtunut jotain ja kokee, että ei tule kuulluksi tai ymmärretyksi. Minustakin on tullut kylmempi sen jälkeen, kun ymmärsin, että ihmisten pahuus osui omalle kohdalle yhdellä pahimmista tavoista ja heitä on monta, millä ylpeilevätkin. Nykyään kävelen apua tarvitsevien aikuisten ohi, koska se on normaalia. Se on normi, minä vain luulin lähes yksin, että on normaalia pitää huolta asioista ja ihmisistä, mutta se on illuusio.
On hänellä ollut omat vastoinkäymisensä kuten meillä kaikilla. Olemme tätä asiaa sivunneet muiden yhteisten tuttujen kanssa, ja kaikilla sama kokemus. Perään on soiteltu, apua tarjottu, kuulumisia kyselty. Kaikilla sama kokemus, että vain katkeraa ilkeilyä saa vastapalkkioksi.
Oletko huomauttanut hänelle, että käytös on muuttunut? Pyytääkö anteeksi käytöstään, selittääkö itse mistä se johtuu?
Itsellä oli tuollainen ystävä. Myöhemmin ajatellen pieniä merkkejä näkyi kyllä "matkan varrella" ikävästä tavasta puhua muille ja arvostella. Ystävyys kukoisti, kun asiat pyörivät enemmän hänen ympärillään. Ensin ajattelin, että tarvitsee vähän sellaista buustausta ja välillä enemmän huomiota . Mutta oikeasti hyvässä tai pahassa tapaamiset pyörivät hänen ympärillää ihan jatkuvasti. Mutta selkeä kykenemättömyys iloita toisen puolesta yhtään mistään, tai ottaa mitään palautetta vastaan loukkaavista kommenteistaan saivat kyllä lopettamaan yhteydenpidon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille ihmisille pitäisi sanoa asia suoraan. Ehkä he eivät itse tajua käytöstään.
Minä olin ennen kauhean negatiivinen. Sitten joku sanoi minulle siitä. Vasta sitten itse huomasin, että niinpä olenkin. Enää en ole, koska opettelin _tavasta_ pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hänelle on varmaan tapahtunut jotain ja kokee, että ei tule kuulluksi tai ymmärretyksi. Minustakin on tullut kylmempi sen jälkeen, kun ymmärsin, että ihmisten pahuus osui omalle kohdalle yhdellä pahimmista tavoista ja heitä on monta, millä ylpeilevätkin. Nykyään kävelen apua tarvitsevien aikuisten ohi, koska se on normaalia. Se on normi, minä vain luulin lähes yksin, että on normaalia pitää huolta asioista ja ihmisistä, mutta se on illuusio.
On hänellä ollut omat vastoinkäymisensä kuten meillä kaikilla. Olemme tätä asiaa sivunneet muiden yhteisten tuttujen kanssa, ja kaikilla sama kokemus. Perään on soiteltu, apua tarjottu, kuulumisia kyselty. Kaikilla sama kokemus, että vain katkeraa ilkeilyä saa vastapalkkioksi.
Oletko huomauttanut hänelle, että käytös on muuttunut? Pyytääkö anteeksi käytöstään, selittääkö itse mistä se johtuu?
Ei näytä ymmärtävän vaikka hänelle kuka mitä sanoisi. Uhriutuu vain ja vika on aina kaikissa muissa. Hänellä on mielestään asiat aina niin paljon huonommin kuin kellään muulla ja se ilmeisesti hänen mielessään oikeuttaa kohtelemaan muita huonosti sekä vähättelemään heidän kokemuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille ihmisille pitäisi sanoa asia suoraan. Ehkä he eivät itse tajua käytöstään.
Minä olin ennen kauhean negatiivinen. Sitten joku sanoi minulle siitä. Vasta sitten itse huomasin, että niinpä olenkin. Enää en ole, koska opettelin _tavasta_ pois.
Itse olen sanonut suoraan, ei auta. Olen jättänyt huomiotta, ei auta. Asumme samalla alueella ja jonkin verran yhteisiä tuttujakin löytyy, joten väkisinkin törmätään aina silloin tällöin. Kuitenkin kaikki tapahtumat joissa tiedän hänen olevan, jätän välistä. Kaupassa ja lenkillä kuitenkin käytävä.
Liian vaikeaa tuo. Helpompaa ilman tai jonkun toisen seurassa.