Anoppilassa syöminen
Että mä sitten vihaan anoppilassa syömistä! Eivät ensinnäkään ole mitään ruoanlaiton mestareita ja ruoka on usein jollain tavalla epäonnistunutta; palanutta, raakaa, toisiinsa epäsopivia ruokia tms. Joulupöytä on ihan painajainen. Tykkäävät kaloista, minä taas en, ja tarjolla on vain kalaa. Minun kohdalla vaan pöydässä vasta muistetaan, että ai niin, ethän sinä pidäkään kaloista eikä me taaskaan muistettu! Muutenkin aina kun kutsu syömään käy, tarjolla on jotain, mistä tietävät, etten pidä, ihan vaan kiusallaan. Kaiken huippuna toteavat aina, että ai niin, sinä oletkin varmaan jo tottunut syömään kylmää ruokaa, kun meillä on alle 6 kk vauva. No enpä ole tottunut, kun osaan ajoittaa ruokailuni vauvan mukaan ja saan ruokani kotona ja omilla vanhemmilla ihan lämpöisenä. Vituttaa.
Kommentit (45)
Minullapa ei toistaiseksi ole oikeaa anoppia, mutta hyvin erinmoinen ihminen ja ruokavalio. Ei ole pulmaa. Molemmat katsovat varmasti toisiaan hölmistyneinä, mutta ei pahasti. Opetellaan:)! Älä valita! Opettele! Yllätä! Kokeile! Ja alusta uudestaan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me yleensä hoidetaan anoppilassa kokkailu. Aineksia saattaa olla jääkaapissa tai sit ei oo. Käydään kaupassa ja tehdään mieleisiä sapuskoja. Kyllä anoppikin yleensä niitä syö.
Siis onko tilanne tällainen kun hän nimenomaan kutsuu teidät syömään? Aloituksessa oli sellaisesta tilanteesta kyse.
Sen verran pitkässä matkassa asuu anoppi, että menemme sinne vähintään yhdeksi yöksi kerrallaan. Ei siis pelkästään syömään. Mut juhlaruokien yms. kanssa tilanne on sama. Anoppi on voinut tehdä jotain, mut me tehdään suurin osa. Ja tosiaan joskus on sopivia aineksia jääkaapissa, joskus pitää kipaista kaupassa. Miehen kanssa olemme kasvissyöjiä..
Ex-anoppini pistää paremmaksi: laittoi ruokiini tahallaan maustetta, jolle olin allerginen. Sanoi siis tehneensä minulle eri astiaan ruoan ilman tätä maustetta, mutta sain allergiaoireet eli oli kuitenkin laittanut. Katsoi minua todella pirullisesti myhäillen. Tämä anoppi on lastensa ja muiden miniöidensä silmissä tosi ihailtu uhrautuja marttyyrinainen, mutta koska mä näen sen ihmisen shown läpi sain sadistista kohtelua. Kävin tasan kerran vuodessa ja söin kotona niin ei tarvinnut siellä ottaa mitään. Ja nykyään on tosiaan jo entinen anoppi.