Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Anoppilassa syöminen
21.04.2014 |
Että mä sitten vihaan anoppilassa syömistä! Eivät ensinnäkään ole mitään ruoanlaiton mestareita ja ruoka on usein jollain tavalla epäonnistunutta; palanutta, raakaa, toisiinsa epäsopivia ruokia tms. Joulupöytä on ihan painajainen. Tykkäävät kaloista, minä taas en, ja tarjolla on vain kalaa. Minun kohdalla vaan pöydässä vasta muistetaan, että ai niin, ethän sinä pidäkään kaloista eikä me taaskaan muistettu! Muutenkin aina kun kutsu syömään käy, tarjolla on jotain, mistä tietävät, etten pidä, ihan vaan kiusallaan. Kaiken huippuna toteavat aina, että ai niin, sinä oletkin varmaan jo tottunut syömään kylmää ruokaa, kun meillä on alle 6 kk vauva. No enpä ole tottunut, kun osaan ajoittaa ruokailuni vauvan mukaan ja saan ruokani kotona ja omilla vanhemmilla ihan lämpöisenä. Vituttaa.
Kommentit (45)
Oijoi kun tulin kateelliseksi tuosta monitoimikoneyllätyksestä. Jos mulle ostettais kyseinen yllätys, niin antaisin joululahjaksi hänelle runokirjan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse löysin uuden miesystävän tässä vähän aikaa sitten. Kahdesti ollaan hänen äidin luona käyty syömässä kun tuli oikein kutsu että nyt hän laittaa upean päivällisen. Kummallakin, sekä minulla että miehellä on kouluikäiset pojat.
Anopin juhlapöytä perustuu leipään, perunaan ja könttiin jotakin omituista lihaa. Yhdestä lajikkeesta en ole ihan varma mitä se on, en ole uskaltanut maistaa. Kaikkea on varattu sellainen määrä mitä me yleensä miehen kanssa syödään kaksistaan (ei, emme ole todellakaan lihavia).
Kohteliaasti ollaan kaikkea maisteltu ja menty mäkkäriin sieltä suoraan ;)
Mietin viimeksi kehtaisinko viedä jonkun ruokaisan salaatin tuomisina pöytään kun ruoan saaminen alas ilman mitään vihreää on tosi vaikeaa! Mutta pelkään loukkaavani anoppia.
Kahville jos mennään niin joka kerta on täytekakku. Kenellä teistä on lapsia tiedätte että nykyajan penskat ei suostu maistamaan edes kakkua. Itsekään en välitä kakusta, se on jotenkin yli-imelää makuuni. Onneksi edes mieheni ottaa kohteluaasti pienen palan.
Joka kerta olen vienyt mm. Laadukasta kahvia, käsintehtyjä suomalaisia suklaakonvehteja, laadukkaita juustoja, viiniä yms. Ja koskaan anoppi ei laita niitä pöytään, ihan käsittämätöntä :D
No, jospa tähän makujen ja tapojen puutteeseen vielä tottuisi, kiva ihminen kuitenkin kyseessä :)
Ainiin, ja joka kerta anopin koirat 4 kpl pikkupiskejä pöyrii pöydän alla kun yritämme syödä. Väy väy väy ja kuolalammikko ;) Kivasti löytyy niiden karvoja ruoastakin eli ovat mukana jo laittovaiheessa :D
Itse olen tottunut että koirilla ei ole keittiöön asiaa, ruokapöydän äärelle ei tulla kerjäämään ja istuvat olohuoneessa odottamassa kun ihmiset syö. Ehkä tää ei olekaan yleinen tapa? :)
nro 24
[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 18:14"]
Itse löysin uuden miesystävän tässä vähän aikaa sitten. Kahdesti ollaan hänen äidin luona käyty syömässä kun tuli oikein kutsu että nyt hän laittaa upean päivällisen. Kummallakin, sekä minulla että miehellä on kouluikäiset pojat.
Anopin juhlapöytä perustuu leipään, perunaan ja könttiin jotakin omituista lihaa. Yhdestä lajikkeesta en ole ihan varma mitä se on, en ole uskaltanut maistaa. Kaikkea on varattu sellainen määrä mitä me yleensä miehen kanssa syödään kaksistaan (ei, emme ole todellakaan lihavia).
Kohteliaasti ollaan kaikkea maisteltu ja menty mäkkäriin sieltä suoraan ;)
Mietin viimeksi kehtaisinko viedä jonkun ruokaisan salaatin tuomisina pöytään kun ruoan saaminen alas ilman mitään vihreää on tosi vaikeaa! Mutta pelkään loukkaavani anoppia.
Kahville jos mennään niin joka kerta on täytekakku. Kenellä teistä on lapsia tiedätte että nykyajan penskat ei suostu maistamaan edes kakkua. Itsekään en välitä kakusta, se on jotenkin yli-imelää makuuni. Onneksi edes mieheni ottaa kohteluaasti pienen palan.
Joka kerta olen vienyt mm. Laadukasta kahvia, käsintehtyjä suomalaisia suklaakonvehteja, laadukkaita juustoja, viiniä yms. Ja koskaan anoppi ei laita niitä pöytään, ihan käsittämätöntä :D
No, jospa tähän makujen ja tapojen puutteeseen vielä tottuisi, kiva ihminen kuitenkin kyseessä :)
[/quote]
Meillä oli just pojan 10v synttärit ja vieraina 15 kaveria. Söivät kaikki hyvällä halulla täytekakkua, vaikka pöydässä oli tarjolla muutakin makeaa. Ai niin, me asutaan maalla, täällä ei ole junttia syödä kakkua.
Oot aika kiittämättömän oloinen mun mielestä. Eihän niiden appivanhempien tarvitsisi edes laittaa teille ruokaa ja kun niin tekevät niin miniä valittaa netissä kuinka ei kelpaa! Jos et tykkää ruoasta voit ihan hyvin kohteliaasti sanoa että: ei kiitos, nyt ei maistu. Jos kerran kuussa käytte kylässä niin ehkä kestät valittamatta tuon.. Mikä ihme ihmisiä vaivaa kun edes kehtaa valittaa tuollaisista asioista? Ei vaan voi käsittää.. Oma anoppini tarjoaa aina pottuja ja lammasta, koska tykkäävät noista. Aina olen syönyt ja kiittänyt anoppia vaivannäöstä vaikka en tykkää perunoista tai lampaasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnekseni mulla ei ole moista anoppia. Tultiin kylään ja soitti kysyäkseen mitä halutaan syödä. Pidemmällä vierailulla minä ja mieheni saamme myös päättää jonkun ruuan ja teemme sen. Hänkin tykkää,kun saa vapaata kokkailuista. Oma äitini se taas ei muista vieläkään allergioitani ja mistä en tykkää. Saattaa olla sekin,kun pimitin lapsuuteni ajan allergiat ja hain diagnoosin vasta aikuisiällä. Mut oon mä ollu tyhmä. Hengitystiet meni tukkoon joistain ruuista ja lukittauduin omaan huoneeseen makaamaan,kunnes henki pihisi paremmin. Olis toki voinu mennä täysinkin umpeen,mut muutaman tunnin hengitin kuin pillin läpi ja makaaminen ja pulssin alentaminen auttoi. Harmitaa vieläkin oma pässiyteni,jos olisinkin löytynyt hengettömänä. Enkä ole vieläkään äidilleni kertonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, koska mulla sentään on tapoja, niin en kehtaa ottaa omia eväitä. Tyynesti vaan syön kylmää kalaa ja kiittelen jälkeen päin. Mieheni on monta kertaa heille maininnut, ettei kalat oikein kuulu suosikkeihini. Silti sitä on aina tarjolla, kun mennään...
Ap
MIKSI?????????????????????????????????????????????????????????????????????????????
AVAA SUUSI SIELLÄ, OTA OMA EVÄÄT TAI ÄLÄ MENE OLLENKAAN
En voi SIETÄÄ tuollaista marttyyrimeininkiä!
Paistat kotona mieleisesi paistin, viipaloit sen rasiaan ja rasia mukaan anoppilaan. Kastiketta saa vaikka tetrassa kaupasta. Problem solved.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos viette itse mukana sellaista mitä pystytte syömään? Kohteliasta.
Mä en käsitä näitä "kitän ja kehun vaikka kävin oksentamassa ensin nurkan takana/ joudun sairaalaan viikoksi" -tyyppejä. Miksi ihmeessä teette niin? Mitä kamalaa tapahtuu jos viette omat eväät, joita voitte syödä tai ette mene ollenkaan jos pyynnöstä/toiveesta huolimatta ei ole mitään teille sopivaa ruokaa tarjolla? Miksi pitää olla "hyvätapainen" = kaksinaamainen? Miksi se juhlapäivinä syöminen on niin maailmaa suurempi asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole epäkohteliasta viedä omia eväitä jos kerran anopilla on noin paha dementia ettei muista sun ruokarajoitteita 😔
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viekää ruuat mukananne vähän niinkuin lahjaksi,niin ne muutkin tekee.
Minun anoppini ei koskaan muista lapsemme allergiaa, vaikka siitä on kuinka paljon puhuttu! Aina saa jännittää saako yksi lapsista muuta kuin kuivaa leipää, kun anoppi lisäilee kermaa milloin mihinkin tai paistaa voissa.. Saattaa yhtäkkiä leipoa täytekakun, mikä ei tietenkään sovi lapselle. Sitten ihmetellään kahvipöydässä, kun ei tuolle x:lle ole mitään. Toki voisimme viedä omat ruuat, mutta en aio kuljettaa ruokia satoja kilometrejä. Kokkaaminen anopin keittiössä ei ole vaihtoehto, koska anoppi kävelee perässä koko ajan ja arvostelee.
Ja sitten hän ihmettelee miksi käymme niin harvoin!
Olen ollut kasvissyöjä koko 15 vuoden ajan, jonka olen seurustellut mieheni kanssa. Usein meitä pyydetään anoppilaan syömään. Lähes aina ruokana on paisti, joku lihainen keitto tai uunikala. Äitienpäivälounaalla minulle oli varattu lämpimäksi ruuaksi yksi (!) keitetty kananmuna. Muille oli kolmea erilaista lihaa tai kalaa. Tyypillisesti minua kehotetaan "kaivelemaan paistiliemestä porkkanoita". Ne kun on kasviksia. Salaattiin pitää sotkea jo valmiiksi sekaan kinkkua tai kalaa. Usein leivällekin on levitteenä vain esim. jotain savuporotuorejuustoa.
Että joo. Olen tottunut, mutta en ymmärrä, miksi sitten erityisesti pyytää minua syömään, jos minua ei kuitenkaan tarjoiluissa huomioida. Ihan eniten silti ärsyttää se numero, jonka anoppi ruokailustani tekee, ja usein koko iso pöytäseurue vuorotellen osoittelee kaikkia pöydän ruokia ja yrittää keksiä mitä kaikkea voisin niistä syödä. Kiitos, mutta osaan kyllä itse arvioida.
En minä kyllä ymmärrä miksei voi tuliaisena viedä jotain syötävää, jonka voi porukka vaikka jakaa. Iso kulhollinen salaattia, kattilallinen karjalanpaistia tai kasvispaistos, mitä nyt tykkäätte itse syödä ja mitä osaatte tehdä. Jos kokoonnutaan yhdessä syömään niin ei ole iso asia kutsun yhteydessä sanoa että hei toisin mielelläni mukanani sen ja sen ruoan, sinun ei tarvitse sitä sitten tehdä, (sinä varmaan huolehdit kaloista/pihveistä/lihaklönteistä, rakas anoppi...)
Me yleensä hoidetaan anoppilassa kokkailu. Aineksia saattaa olla jääkaapissa tai sit ei oo. Käydään kaupassa ja tehdään mieleisiä sapuskoja. Kyllä anoppikin yleensä niitä syö.
Vierailija kirjoitti:
Me yleensä hoidetaan anoppilassa kokkailu. Aineksia saattaa olla jääkaapissa tai sit ei oo. Käydään kaupassa ja tehdään mieleisiä sapuskoja. Kyllä anoppikin yleensä niitä syö.
Siis onko tilanne tällainen kun hän nimenomaan kutsuu teidät syömään? Aloituksessa oli sellaisesta tilanteesta kyse.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on sellanen anoppi, että kutsuu kyllä syömään. Aina kehuu kun tekee hyvää ruokaa, mut liha on aina liian sitkeetä, perunat on ranskalaisten muodossa ja parhaimmillaan on pitseriasta tilatut pitsat :D