Elämätön elämä ja katkeruus
Minua ahdistaa oma elämätön elämä, en koe sitä millään lailla mielekkääksi. Pelkään elämää ja sen tuomia haasteita. Minulla on ollut paljon vastoinkäymisiä ja tuntuu, että en pääse eteenpäin.
Olen työtön ja perheetön, minun elämässäni ei ole mitään sisältöä.
Päivät menee siinä, kun odotan hiljaa illan taas tulevan. Olen koko ajan tietokoneella. Suurin osa aikuisiän elämästäni on mennyt samaa rataa. Täytän ensi vuonna 30v.
Elämä lipuu ohi,minäkin kyllä haluaisin siihen mukaan, mutta keinoja ei löydy.
Auttakaa ystävälliset ihmiset, olisin kiitollinen,jos joku edes vastaisi. Löytyykö muita?
Kommentit (24)
Työtön ja perheetön? Onko ystäviä, sukulaisia, harrastuksia, käytkö vaikka uimassa tai kirjastossa? Ulkoilet? Kyllä monenlaista voi tehdä vähällä rahallakin.
Oliko kiitollisuus se, että katosit kun vastasin. ?
Sincc
Toisen elämää ei voi elää kenenkään puolesta. Se pitää ihan itse ex tempore elellä. Onko ongelmia terveyden kanssa? Hae apua jos on.
Sehän on ihan sinun valinta pysytkö tietokoneen ääressä kotona vai lähdetkö etsimään mahdollisuuksiasi tosielämässä. Tosin korona-aikana rajoituksia noudattaen.
Täällä sama, ei töitä, perhettä, puolisoa, lapsia, kavereita, ei yhtään mitään. Ikää jo 32v, olen jo luovuttanut.
Elämä pitää itse luoda ja elää. Jokainen itse valitsee jääkö kotiin tietokoneelle vai lähteekö opiskeleen, hakeeko töitä, käykö harrastuksissa, tapaa ihmisiä, matkustaa...
Kiinnostaako sinua vapaaehtoistyö? Sillä saa sisältöä ja ihmiskontakteja elämään. Tulee hyvä fiilis, kun tuntee itsensä tarpeelliseksi. Voit ryhtyä esim. ystäväksi ikäihmiselle tai tukihenkilöksi lapselle. Löytöeläintalot tarvitsevat myös usein apukäsiä. Jos taas sinua kiinnostaa ympäristöasiat, ota yhteyttä kotikaupungissasi toimiviin ympäristöjärjestöihin ja kysy, millaista hommaa sinulle löytyisi. Vaihtoehtoja on niin paljon, että löydät varmasti jotain sinulle sopivaa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama, ei töitä, perhettä, puolisoa, lapsia, kavereita, ei yhtään mitään. Ikää jo 32v, olen jo luovuttanut.
Te tarviitte johtajan. Kingin.
t.
King-Sinc
Heitä tietokone pois ja kato miten käy. Itse olen jo paljon vanhempi ja aina koneella, tässä se elämä sitten menikin.
Kouluun ja uuteen ammattiin? Sieltä niitä ihmisiäkin löytyisi. Vapaaehtoistyö on myös hyvä idea.
Se on vaan niin, että itse täytyy pystyä asialle jotain tekemään. Mieti mitä haluat ja aloita pienillä askeleilla.
Luuletko, että muiden elämä on yhtään tuon kummempaa.
Monelle ei millään avaudu tuo, miksi ei ole päässyt eteenpäin. On kauhean helpo saivarrella sivusta, kliseisiä lauseita kuten "elämä on millaista teet siitä" ym paskaa.
Itse olen 36v, ja samassa jamassa kuin ap. Minula on kyllä koulutustakin, mutta alallani töiden saanti on todella vaikeaa. Ja kun en ole saanut sitä ensimmäistä työpaikkaa niin tuskin tulen koskaan saamaan. Cv on aika poukkoileva ja olen hakenut vaikka mitä töitä. En kuitenkaan pääse minnekkään, vaikka haastatteluissakin olen ollut. Ilmeisesti olen surkea markkinoimaan itseäni, kun en koskaan saa paikkaa. Toisekseen kärsin jonkinasteista sosiaalisten tilanteiden ahdistuksesta, ja muutenkin vaikea luottaa siuhen että osaan yhtään mitään. Silti olen hakenut vaikka minkälaisia töitä. Kukaan ei kuitenkaan näe minussa potentiaalia riittävästi ja en osaa olla täydellinen kandidaatti työhaastatteluissa. Nyt olenkin luovuttanut kahden vuoden h a kemisen jälkeen, hakijoita on entistä enemmän koronan takia ja ei kai kukaan halua minua töihin ottaa jos on valmis paketti tarjolla.
En ole koskaan ollut rakastunut, vaikka ottajia olisi. En näe järkeä suhteessa jossa en omaa tunteita. Siksi sitten tässä sinkkuna ja lapsettomana.
Eipä sillä että mikään catch olisin kellekkään kun ei ole töitä. Sehän on jo tälläkin palstalla selvinnyt kuinka työttömät on pohjasakkaa. Parempi olla yksin niin ei tarvitse olla kellekään nolo työtön tyttöystävä.
Paskapuhetta ja kermaperseiden puhetta se ettei tausta vaikuta vaan kaikilla samat mahdollisuudet. Ei rohkaisua, ei kannustusta, ei akateemisia vanhempia joilla olisi yhteyksiä potentiaalisiin työnantajiin tai tukea ura taipaleella. Köyhästä taustasta tulevalla on monta vuotta enemmän työtä edessä päästäkseen edes samalle tasolle kaiken autommaattisesti saaneen kanssa.
Olenko katkera? Totta helvetissä olen. En odota elämältäni enää mitään muuta kuin paskaa. Terapiakortin katson vielä, jos saan myöntävän päätöksen siitä joskus kuukausien kuluttua. Jos jaksan sinne asti.
Vierailija kirjoitti:
Elämä pitää itse luoda ja elää. Jokainen itse valitsee jääkö kotiin tietokoneelle vai lähteekö opiskeleen, hakeeko töitä, käykö harrastuksissa, tapaa ihmisiä, matkustaa...
Meille kiusatuille se ei välttämättä ole oma valinta, vaan reaktio ympäristöstä saatavaan palautteesen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä pitää itse luoda ja elää. Jokainen itse valitsee jääkö kotiin tietokoneelle vai lähteekö opiskeleen, hakeeko töitä, käykö harrastuksissa, tapaa ihmisiä, matkustaa...
Meille kiusatuille se ei välttämättä ole oma valinta, vaan reaktio ympäristöstä saatavaan palautteesen.
Oletko koskaan miettinyt miksi kiusatut eivät yhdessä perusta itselleen onnelaa? Siksi, että kiusatut eivät itsekään ole pyhiä, vaan ihan yht erehtyväisiä ja hyvää tarkoittaessaankin saattavat kiusata toista kiusattua. Kiusatuilla on myös oikeus negatiivisiin purkauksiin ja reaktioihin kuten muillakin ihmisillä.
Vaikea on tuohon sanoa mitään. Et oikein jättänyt tarttumispintaa. Kiinnostaako sinua mikään ?
Sincc