Millaista Suomessa oli 80-luvun alkuvuosina?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:09"]Se oli jotenkin uudenlaisen avoimuuden aikaa ulkopoliittisesti. Ydinsodan uhka oli enemmän edellisillä vuosikymmenillä, sillä Neuvostoliitto alkoi jo vetää viimeisiään, eikä Amerikassa ollut suurempia sotahulluja. Islamilaisissa maissa oli vähän rauhallisempaa, ainakin näin kauempaa katsottuna. Mitä nyt muuan shaahi joutui luopumaan ja tilalle tuli ajatolla.

Näin jälkeenpäin ajatellen parhaita vuosia niin minulla kuin Suomella. Vaikka vakityötä ei ollut, ei tarvinnut olla pitkään työttömänä. Muuten oma asemani on sellainen, että lamat ja muut eivät ole paljon vaikuttaneet.

Opiskelemaan sai mennä mihin vaan, vain omat kyvyt ja pääsykoemenestys oli rajana. Lukukauden opintolainan olisi pystynyt maksamaan kuukauden palkalla.

[/quote]

Ai ei ydinsodanuhkaa ja amerikkalaisia sotahulluka presidenttejä? Mitäs euro-ohjukset, tähtien sota puolustusjärjestelmä ja 1981 usan presidentiksi noussut Ronald Reagan sitten olivat? Tai idässä käynnissä oleva Afganistanin sota, Puolan solidaarisuuden "tukahduttaminen" ja sotatila, Kiinan hyökkäys Neuvostoliittoon jne jne ...?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:17"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:09"]Se oli jotenkin uudenlaisen avoimuuden aikaa ulkopoliittisesti. Ydinsodan uhka oli enemmän edellisillä vuosikymmenillä, sillä Neuvostoliitto alkoi jo vetää viimeisiään, eikä Amerikassa ollut suurempia sotahulluja. Islamilaisissa maissa oli vähän rauhallisempaa, ainakin näin kauempaa katsottuna. Mitä nyt muuan shaahi joutui luopumaan ja tilalle tuli ajatolla.

Näin jälkeenpäin ajatellen parhaita vuosia niin minulla kuin Suomella. Vaikka vakityötä ei ollut, ei tarvinnut olla pitkään työttömänä. Muuten oma asemani on sellainen, että lamat ja muut eivät ole paljon vaikuttaneet.

Opiskelemaan sai mennä mihin vaan, vain omat kyvyt ja pääsykoemenestys oli rajana. Lukukauden opintolainan olisi pystynyt maksamaan kuukauden palkalla.

[/quote]

Ai ei ydinsodanuhkaa ja amerikkalaisia sotahulluka presidenttejä? Mitäs euro-ohjukset, tähtien sota puolustusjärjestelmä ja 1981 usan presidentiksi noussut Ronald Reagan sitten olivat? Tai idässä käynnissä oleva Afganistanin sota, Puolan solidaarisuuden "tukahduttaminen" ja sotatila, Kiinan hyökkäys Neuvostoliittoon jne jne ...?

[/quote]

Ja lisää 80-luvun mahtavuutta! Ronald Reaganin puhe "tear down this wall" Berliinin muurin edessä. Ja sitten myöhemmin muurin murtuminen. Iho menee kananlihalle jo pelkästä ajatuksesta.

Liennytyksen kariutuminen, SALT-neuvottelujen loppu, asevarisyeöun kiihtyminen uusiin mittasuhteisiin, massiviset miljoonia vetävät rauhanmarssot euroopassa, Falklandin sota, Lähi-Itä. Tosi rauhanomaista aikaa oli 1980-luku. Vasta tämä Ukrainan kriisi on palauttanut mieleen millaista silloin oli kokoajan. Kriisi kuin kriisi niin varma saattoi olla että neukut ja jenkit asettuivat vastakkain ja uhkasivat toisiaan.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:29"]

Liennytyksen kariutuminen, SALT-neuvottelujen loppu, asevarisyeöun kiihtyminen uusiin mittasuhteisiin, massiviset miljoonia vetävät rauhanmarssot euroopassa, Falklandin sota, Lähi-Itä. Tosi rauhanomaista aikaa oli 1980-luku. Vasta tämä Ukrainan kriisi on palauttanut mieleen millaista silloin oli kokoajan. Kriisi kuin kriisi niin varma saattoi olla että neukut ja jenkit asettuivat vastakkain ja uhkasivat toisiaan.

[/quote]

nyyhnyyh.

Niin, Reaganin politiikan tuloksellisuus eo tosiaankaan ollut etukäteen tiedossa vaan koko Eurooppa pelkäsi ja eli "kauhun tasapainossa" joksi tuota aikaa nimitettiin.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:34"]

Niin, Reaganin politiikan tuloksellisuus eo tosiaankaan ollut etukäteen tiedossa vaan koko Eurooppa pelkäsi ja eli "kauhun tasapainossa" joksi tuota aikaa nimitettiin.

[/quote]

onko sinulla ystäviä, joiden kanssa puhua aiheesta? Veikkaan, että ei ole.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:34"]

Niin, Reaganin politiikan tuloksellisuus eo tosiaankaan ollut etukäteen tiedossa vaan koko Eurooppa pelkäsi ja eli "kauhun tasapainossa" joksi tuota aikaa nimitettiin.

[/quote]

onko sinulla ystäviä, joiden kanssa puhua aiheesta? Veikkaan, että ei ole.

[/quote]

Kyllä koko tuttavaikäluokka muistaa 1980-luvun täysin näin mitä tulee sodanuhkaan. Ehkä sinä olet nuorempi? Tai jostain pohjanmaalapualta?

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:34"]

Niin, Reaganin politiikan tuloksellisuus eo tosiaankaan ollut etukäteen tiedossa vaan koko Eurooppa pelkäsi ja eli "kauhun tasapainossa" joksi tuota aikaa nimitettiin.

[/quote]

onko sinulla ystäviä, joiden kanssa puhua aiheesta? Veikkaan, että ei ole.

[/quote]

Kyllä koko tuttavaikäluokka muistaa 1980-luvun täysin näin mitä tulee sodanuhkaan. Ehkä sinä olet nuorempi? Tai jostain pohjanmaalapualta?

[/quote]

Tai...

Joku mukava psykologi?

Minulle on jäänyt mieleen juurikin tuo bailaaminen, ja keskellä viikkoakin. Oli myös ns päivätansseja useammassakin tanssiravintolassa, eikä niissä käynyt mitään eläkeläisporukkaa vaan nuorta työssäkäyvää ihmistä. Asuin 80 luvulla Porissa, ja tuli paljonkin bailattua, nyt olen kuullut, että siellä on enää vain yksi vanhan tyylin tanssiravintola. Minulle ei raha ja ura ollut niin tärkeitä, vaan tuo hauskanpito ja matkustelu. Töitä tekivät kaikki, enkä muista kenenkään valitelleen mitään masennusta tai burn-outtia, töitä oli ja niitä tehtiin, jos ei viihtynyt pystyi vaihtamaan paikkaa. Töissä oli aika rentoa, ja vielä oli paljon rutiinitöitä jotka veivät aikaa, esim. tallentajia,puhelunvälittäjiä yms.

Sen muistan, että jokainen tuttavistani joka opiskeli halusi mahd.nopeasti valmistua, kukaan ei ajatellut roikkua ikuisena opiskelijana oppilaitosten kirjoilla, ja yhteiskunnan tuilla, se ei vaan ollut tapana. Muistan tuona ajan optimistisena ja viattomana aikana. Rahamaailman raadollisuus tuli sitten selväksi 90-luvulla kovemman kautta.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:44"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:34"]

Niin, Reaganin politiikan tuloksellisuus eo tosiaankaan ollut etukäteen tiedossa vaan koko Eurooppa pelkäsi ja eli "kauhun tasapainossa" joksi tuota aikaa nimitettiin.

[/quote]

onko sinulla ystäviä, joiden kanssa puhua aiheesta? Veikkaan, että ei ole.

[/quote]

Kyllä koko tuttavaikäluokka muistaa 1980-luvun täysin näin mitä tulee sodanuhkaan. Ehkä sinä olet nuorempi? Tai jostain pohjanmaalapualta?

[/quote]

Tai...

Joku mukava psykologi?

[/quote]

Tässä ei kysytty miten sen uhkan koki vaan mikä oli ilmapiiri ja jos väittää ettei suurvaltasuhteet ja sotsuhat hallinneet kaikkea uutisointia jatkuvasti niin ei seurannut Suomen ja Euroopan uutisia silloin.

Olin 80-luvulla 4-14-vuotias. Asuin pienellä paikkakunnalla Itä-Suomessa, jossa kuntalaisten pääelinkeino oli maatalous. Minäkin olin pientilallisen lapsi. Ja lapsi nyt muutenkin.

En pysty samaistumaan näihin täällä olleisiin kertomuksiin. Elämä oli todella yksinkertaista. Jossain vaiheessa 80-lukua meille tuli väritelevisio. Lankapuhelin ja radio oli, muttei mitään stereoita, VHS-videoita tai levysoittimia. Isä ajoi pikku-Corolalla.

Koskaan ei käyty missään ulkona syömässä tai juomassa. Kaupasta saatettiin ostaa riisisuklaata, limpparia oli tarjolla joskus, samoin jäätelöä. Perusruokana oli lounaaksi edellisen päivän keitetyistä perunoista ja sipulista paistettu pyttäri ja illalla keitetyt perunat ja jokin ruskeakastike (makkaralla, kerroslihalla, jauhelihalla). Yhdet kahvit muistan huoltsikan baarissa nautitun. Reaganista ja Gorbatsovista kuului radiosta ja kylmä sota ja YYA tietenkin tiedettiin koulusta.

Elämä oli varmaan samantyylistä kuin aikaisempinakin vuosikymmeninä. 90-luku ja EU toi sitten isoimman murroksen maaseudun elämään ja pientilalliset hävisivät - ainakin minun kotiseuduiltani.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:34"]

Niin, Reaganin politiikan tuloksellisuus eo tosiaankaan ollut etukäteen tiedossa vaan koko Eurooppa pelkäsi ja eli "kauhun tasapainossa" joksi tuota aikaa nimitettiin.

[/quote]

onko sinulla ystäviä, joiden kanssa puhua aiheesta? Veikkaan, että ei ole.

[/quote]

Kyllä koko tuttavaikäluokka muistaa 1980-luvun täysin näin mitä tulee sodanuhkaan. Ehkä sinä olet nuorempi? Tai jostain pohjanmaalapualta?

[/quote]

Minäkin muistan tämän sodan uhkan. Elin nuoruuttanu juuri näihin aikoihin ja marssimme rauhanmarsseja. Punk-muoti kukoisti ja nuoriso oli aktiivista. Teiliniilot ja muut olivat juuri loppuneet, mutta nuoriso eli toki normaali nuorten elämää, mutta nuorison keskuudessa jylläsi aate ydinaseita vastaan.

Töitä sai. Kesätyöt ei toki aina olleet mitään siistejä sisätöitä. Mansikanpoimintaa, siivousta, metsänistutusta. Ja todellakin kaikki opiskelijat opintolainalla. Asuntopula oli kova ja itse sain opiskelija-asunnin 6 henkilön solusta. Siihen aikaan jokaisessa soluhuoneessa asui kaksi nuorta. Eli oli 3 huonetta ja 6 opiskelijaa. Ne, jotka halusi oman huoneen, muutti alivuokralaiseksi jonkun asuntoon. Yksiöitä ja muita ei kenelläkään ollut vuokralla.

Silloin ei ollut niin luokkarajoja, kuin nykyään. Tuntui, että me kaikki opiskelijat olimme köyhiä. Pari saattoi olla sellaista, että isä maksoi kaiken. Muuten yritti kaikki tulla toimeen omillaan. 18 vuotiaana oltiin jo aikuisia ja yritettiin pärjätä niillä eväillä, mitä oli annettu. Nyt hirvittää, jos pitäisi heittää oma nuori toiselle paikkakunnalle opiskelemaan jo 15-16 vuotiaana, kuten me kaikki nuoret lähdettiin maalta. Ei meitä käyneet vanhemmat katsomassa, kun vanhemmilla oli omat työt ja maatilat. Ei soiteltu, koska kotona oli vain lankapuhelin ja itse joutui soittamaan puhelinkopista.

Mutta parasta oli se toiveikkuus tulevaisuudesta. Ilmapiiri oli sellainen, että maailma muuttuu koko ajan parempaan. Sitten tulikin Berliininmuurin hajoamiset ja muut ja tuntui, että rauhanmarssit oli kannattaneet. Eräänlaista naivin toiveikasta nuoruutta sai elää.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 15:08"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:41"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:37"][quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 14:34"]

Niin, Reaganin politiikan tuloksellisuus eo tosiaankaan ollut etukäteen tiedossa vaan koko Eurooppa pelkäsi ja eli "kauhun tasapainossa" joksi tuota aikaa nimitettiin.

[/quote]

onko sinulla ystäviä, joiden kanssa puhua aiheesta? Veikkaan, että ei ole.

[/quote]

Kyllä koko tuttavaikäluokka muistaa 1980-luvun täysin näin mitä tulee sodanuhkaan. Ehkä sinä olet nuorempi? Tai jostain pohjanmaalapualta?

[/quote]

Minäkin muistan tämän sodan uhkan. Elin nuoruuttanu juuri näihin aikoihin ja marssimme rauhanmarsseja. Punk-muoti kukoisti ja nuoriso oli aktiivista. Teiliniilot ja muut olivat juuri loppuneet, mutta nuoriso eli toki normaali nuorten elämää, mutta nuorison keskuudessa jylläsi aate ydinaseita vastaan.

Töitä sai. Kesätyöt ei toki aina olleet mitään siistejä sisätöitä. Mansikanpoimintaa, siivousta, metsänistutusta. Ja todellakin kaikki opiskelijat opintolainalla. Asuntopula oli kova ja itse sain opiskelija-asunnin 6 henkilön solusta. Siihen aikaan jokaisessa soluhuoneessa asui kaksi nuorta. Eli oli 3 huonetta ja 6 opiskelijaa. Ne, jotka halusi oman huoneen, muutti alivuokralaiseksi jonkun asuntoon. Yksiöitä ja muita ei kenelläkään ollut vuokralla.

Silloin ei ollut niin luokkarajoja, kuin nykyään. Tuntui, että me kaikki opiskelijat olimme köyhiä. Pari saattoi olla sellaista, että isä maksoi kaiken. Muuten yritti kaikki tulla toimeen omillaan. 18 vuotiaana oltiin jo aikuisia ja yritettiin pärjätä niillä eväillä, mitä oli annettu. Nyt hirvittää, jos pitäisi heittää oma nuori toiselle paikkakunnalle opiskelemaan jo 15-16 vuotiaana, kuten me kaikki nuoret lähdettiin maalta. Ei meitä käyneet vanhemmat katsomassa, kun vanhemmilla oli omat työt ja maatilat. Ei soiteltu, koska kotona oli vain lankapuhelin ja itse joutui soittamaan puhelinkopista.

Mutta parasta oli se toiveikkuus tulevaisuudesta. Ilmapiiri oli sellainen, että maailma muuttuu koko ajan parempaan. Sitten tulikin Berliininmuurin hajoamiset ja muut ja tuntui, että rauhanmarssit oli kannattaneet. Eräänlaista naivin toiveikasta nuoruutta sai elää.

[/quote]

Ja se, mikä jäi mieleen 80-luku oli interreilaamisen kulta-aikaa :) Reppu selässä pitkin eurooppaa vähillä rahoilla. Nukuttiin milloin missäkin. Eli naivin toiveikasta aikaa.

Työpaikkoja oli ja työttömiä ei halveksittu silti. Työnantaja palkkasi mielellään työttömän koska uskoi tämän arvostavan työpaikkaa. Ihmiset eivät eläneet pelossa menettää työt vaan työnantaja pelkäsi menettävänsä työntekijän.

http://www.tilastokeskus.fi/til/ktutk/2012/ktutk_2012_2014-02-28_tie_001_fi.html

Te 80-luvun ihannoijat ette nyt vaan muista oikein. Kaikki on tällä hetkellä tavallisilla ihmisillä tuplasti paremmin kuin silloin. Aika kultaa muistot. Varallisuuserot toki olivat myös aika isot. Voi olla että rikkaiden perheiden lapset saivat elää huolettoman ja optimistisen nuoruuden, mutta valtaosalla tilanne oli ihan toisen näköinen. Köyhää se oli, todella köyhää kaikin tavoin nykyiseen verrattuna. Ei tod mitään kulta-aikaa. Perspektiiviharha!

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 08:14"]

80-luvun alkupuolisko oli Suomessa vaurastumisen aikaa. Menneen vuosikymmenen öljykriisi oli muisto vain, teollisuus vei tuotteitaan itään ja länteen ja kaupungistuminen oli jo pitkällä. Kansakunnan mieliala oli yleensäkin positiivinen. Pitkäaikainen presidentti väistyi ja uudet vapaammat tuulet alkoivat viritä yhteiskunnan osa-alueilla.

Rahamarkkonoita ei vielä oltu vapautettu joten lainaraha oli kallista. Inflaatio kuitenkin laukkasi ja suuret ikäluokat rakensivat maata parhaassa iässään.

Elintaso oli tietenkin vaatimattomampaa nykyaikaan verrattuna: viihde-elektroniikka rajoittui vielä radioon ja televisioon joilta molemmilta löytyi kaksi kanavaa. Mikrotietokoneet alkoivat jo maailmalla yleistyä mutta kannettava puhelin oli vielä laatikko mallia ARP.

Autokanta koostui Ladoista, Fordeista, Opeleista ja japseista.

Maatalous toimi vielä huomattavan pienissä yksiköissä, nykyisiä satojen lehmien navetoita ei ollut.

80-luvun alkupuoliskolla tulin aikuisikään joten kaihollakinhan noita aikoja tulee muisteltua.

-ukkisetä- 

[/quote]

Ollaan "ukkisedän" kanssa samaa ikäluokkaa, tosin minä en ole ukki, enkä edes setä, mies kylläkin. Minä täytin 18 juuri kun 80-luku alkoi ja intin kävin 82. Nuo ajat ovat siis hyvin muistissa. 

Pääosinhan se on mennyt kuten ukkisetä kertoi, mutta joitain omia huomioita ukin kommenteista ja vähän muustakin. Itse olen elänyt koko ikäni duunariperheessä ja eipä minun elintasoni sen kummoisemmin ole muuttunut. Ei minulta mitään olennaista puutunut 70-80 luvullakaan. Elämisen taso ehkä jopa hieman laskenutkin noihin aikohin verrattuna. Kekkosen aika oli minulle henkilökohtaisesti aivan yhtä vapaata kuin nykyaikakin. Öljykriisi ei omassa elämässäni juurikaan näkynyt, mitän nyt mopon bensa oli hieman kalliinpaa, mutta aina siihenkin jostain rahat revittiin.

Elektroniikassa tapahtui juuri noihin aikoihin paljonkin mullistavia asioita. Ennenkaikkea videoiden tulo, joka oli todella iso ja mullistava tapaus. Myös ensimmäiset kotitietokoneet saapuivat juuri noihin aikoihin. Vic 20 oli monille se ihan ensimmäinen "tietokone" johon päästiin tutustumaan ja Commodore 64 sitten räjäyttikin pankin jokapojan unelmapelikoneena. Niin ja se arppi oli kylläkin kiinteä autopuhelin, toki siitäkin oli jonkunlainen raahattava sovellus tehty. Ensimmäiset varsinaiset kannettavat=raahattavat tuli kylläkin 80-luvun alkupuolella. (Nokian talkkari 83), mutta yleistyivät vasta 80-luvun puolivälin tienoilla ja heti perään tulikin jo ensimmäiset kännykät 80-luvun lopulla.

Ravintoloissa aloin käymään 70/80 luvun aikoihin ja se olikin hienoa aikaa ravintolaelämässä. Tanssiravintoloissa ja diskoissakin oli hovimestari, joka vei pöytään ja sinulla oli se "oma paikka" koko illan, eli sitä ei tarvinut sen kummemmin vahtia. Iltaravintoloissa käynti ei ollut niin arkista kuin tänäpäivänä. Pukeutumiselle oli tietyt vaatimukset ja ravintolassa ei lasikädessä hiihdelty miten sattuu vaan juomat juotiin pöydissä tai sitten baarin puolella. Tuohon aikaan vielä tanssiravintolatkin oli voimissaan, toisin kuin nykyään ja nyt siis tarkoitan oikeita paritanssiravintoloita, en diskoja joita niitäkin jo tuohon aikaan oli ja varsinkin vuosikymmenen lopulla alkoivat enemmänkin viedä tilaa perinteisiltä tanssiravintoloilta. Vielä 80-luvun alku oli ihan ok-aikaa, mutta vuosikymmenen loppu olikin sitten rajumpaa muutoksen aikaa ja siitä eteenpäin se onkin ollut yhtä alamäkeä monessa suhteessa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 15:51"]

http://www.tilastokeskus.fi/til/ktutk/2012/ktutk_2012_2014-02-28_tie_001_fi.html

Te 80-luvun ihannoijat ette nyt vaan muista oikein. Kaikki on tällä hetkellä tavallisilla ihmisillä tuplasti paremmin kuin silloin. Aika kultaa muistot. Varallisuuserot toki olivat myös aika isot. Voi olla että rikkaiden perheiden lapset saivat elää huolettoman ja optimistisen nuoruuden, mutta valtaosalla tilanne oli ihan toisen näköinen. Köyhää se oli, todella köyhää kaikin tavoin nykyiseen verrattuna. Ei tod mitään kulta-aikaa. Perspektiiviharha!

[/quote]

Itse elin 60-80 luvut duunariperheessä ja elän vieläkin. 60-luku oli hieman köyhempää, mutta siitä nyt en ja varsinkaan sen alkupuolesta paljoa muista. 70-80 luku taas oli aikaa, jolloin minulta ei ainakaan puuttunut yhtään mitään olennaista. Itseasiassa minulla oli 80-luvulla vakitunen työ ja tienasin mielestäni kohtuu hyvin, eikä kuluja juuri lainkaan.. Mitään sen enempää minulla ei ole tänäpäivänä, mitä minulla ei olisi ollut jo 80-luvulla. Itse en kummemmin ihannoi 80-lukua, 70 lukua kylläkin. Tai no en mä sitäkään sen kummmemmin ihannoi, mutta muistelen toki upeita lapsuuden ja nuoruuden upeita vuosia, jolloin ainakin itselläni oli hurjan kivaa kaikinpuolin ja rahaakin sen verran kun tarvitsin.

Televisiossa oli K-kaupan Väiski.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 15:51"]

http://www.tilastokeskus.fi/til/ktutk/2012/ktutk_2012_2014-02-28_tie_001_fi.html

Te 80-luvun ihannoijat ette nyt vaan muista oikein. Kaikki on tällä hetkellä tavallisilla ihmisillä tuplasti paremmin kuin silloin. Aika kultaa muistot. Varallisuuserot toki olivat myös aika isot. Voi olla että rikkaiden perheiden lapset saivat elää huolettoman ja optimistisen nuoruuden, mutta valtaosalla tilanne oli ihan toisen näköinen. Köyhää se oli, todella köyhää kaikin tavoin nykyiseen verrattuna. Ei tod mitään kulta-aikaa. Perspektiiviharha!

[/quote]

Miten tuo liittyy YHTÄÄN MIHINKÄÄN? Kulutus? Voisiko yleisellä hintatasolla ja eurolla olla mitään tekemistä asian kanssa? Tämän päivän kulutustaso ei ole suoraan verrannollinen 80-luvun alkuhämäriin.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 15:51"]

http://www.tilastokeskus.fi/til/ktutk/2012/ktutk_2012_2014-02-28_tie_001_fi.html

Te 80-luvun ihannoijat ette nyt vaan muista oikein. Kaikki on tällä hetkellä tavallisilla ihmisillä tuplasti paremmin kuin silloin. Aika kultaa muistot. Varallisuuserot toki olivat myös aika isot. Voi olla että rikkaiden perheiden lapset saivat elää huolettoman ja optimistisen nuoruuden, mutta valtaosalla tilanne oli ihan toisen näköinen. Köyhää se oli, todella köyhää kaikin tavoin nykyiseen verrattuna. Ei tod mitään kulta-aikaa. Perspektiiviharha!

[/quote]

80-luvulla elintaso nousi jatkuvasti, mutta kyllähän nykyinen elintaso on ihan muuta luokkaa!

Olin hyvinvoivan perheen tenava 80-luvulla. Meillä oli iso omakotitalo, peräti 120 neliötä. Joillain oli jopa 150 neliön hulppeita lukaaleja. Opiskelija-asunnoissa ei ollut opiskelijoilla omia huoneita, nykyopiskelijoille ei tahdo soluhuoneetkaan kelvata.

Minulla oli kahdet tai kolmet sopivankokoiset ja vuodenaikaan sopivat housut, ja niillä mentiin. Silloin kyllä vaatteet kestivätkin eri lailla, ja sain aina laadukasta tavaraa. Muotia ei siinä mielessä ollut kuin nykyään. Eikä sitä ostettavaakaan. Jos vaatekaupassa jäi vaikkapa talvitakkeja pino myymättä, niitä myytiin sitten taas seuraavana talvena. Muistan lapsuuteni muotireput, ne olivat kolmekin vuotta tosi muodikkaita. :) Olin luokkani parhaiten puettuja, niin nytkin työpaikallani. Nykyinen panostukseni pukeutumiseen on varmaan kymmenen halppisvaatetta kuussa + pari tonnia vuodessa laadukkampaan sälään. 

Tavaraa ei ylipäätään ollut kauheasti shopattavaksi asti. Nuortenvaatteet myi Anttila ja Seppälä. Sitten oli Vaatehuone ja pari paikallisen yrittäjän vaateliikettä. Ja yksi lastenvaateliike, jota meillä pidettiin ylihinnoiteltuna turhuutena. Minun vaatteeni ostettiin marketista kauppareissulla.

1984 muistan isomman kaverini käyneen eka kerran pizzalla. Pizzat olivat hurjan kalliita, 54 markkaa pizzasta. Nykyrahassa se olisi varmaan lähemmäs 25 euroa. Minun muistikuvissani ulkona syöminen oli tolkuttoman kallista ja tosi harva sellaista raaski harrastaa. Halpa kilpailija oli maahan rantautuva Carrols, jossa hampurilaisateria maksoi 29-34 mk. Viikkorahani oli silloin viitosen. Nykyisin syön kerran viikossa noutopöydästä neljän ruokalajin lounaan, joka maksaa 9,50 €.

Tietokone tuli meille videoiden kanssa samana vuonna. Videonauhurin hinta oli tuhannen euroa nykyrahaa. Tietokone maksoi keskivertopalkansaajan kuukausipalkan verran.

Ulkomailla kävimme kerran vuodessa etelänmatkalla. Tämäkin oli aika iso panostus vanhemmiltani. Nykyisten halpojen lentojen aikakaudella tulee ulkomaille lennettyä ainakin nelisen kertaa vuodessa.

Terveydenhuolto oli edullista ja toimivaa 80-luvulla. Tämä perustui pitkälle siihen, että oli vähemmän tunnettuja sairauksia ja niihin hyviä hoitoja. 80-luvulla lääkärit eivät välttämättä edes kertoneet potilaalle tämän sairastavan syöpää. Syöpä oli kuolemantuomio, eikä syöpäkasvainta edes pystytty senaikaisella tekniikalla kuvantamaan, saati sitten tehokkaasti sädettämään. Dementiasta alettiin puhua 90-luvun taitteessa. En muista lapsuudessani kuulleenikaan jostain masennuksesta, saati että sitä lääkittäisiin. Mielenterveysongelmaisia oli kyllä, niitä hillottiin vuosiakin sairaalassa, jossa syötettiin rauhoittavia. Sairaalan lastenosastolla hoidettiin pieniä potilaita esim. pahan korvatulehduksen vuoksi. 80-luvulla vähän kuului asiaa, että vanhoilla ihmisillä oli nivelkolotuksia sekä huono näkö ja kuulo. Nykyisin he saisivat keinonivelet ja kaihileikkauksen.