Millaista Suomessa oli 80-luvun alkuvuosina?

Rahako me vain muistetaan sekä se mitä materiaa meillä on ollut.

No onneksi 90-luvulla tuli lama.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:31"]

Täystyöllisyys, elintaso nousi koko ajan. Vapaat tuulet puhalsi koko ajan yhä voimakkaammin. Kehitys oli alkanut esim. seksuaaliasioissa jo 70-luvulla, mutta 80-luvulla jatkettiin vielä eteenpäin. Suomi alkoi vihdoin kansainvälistymään ja massat oikeasti alkoivat matkustamaan esim. Kanarialle, Keski-Eurooppaan ja jopa New Yorkiin. Kansallis-Osake-Pankki taisi jopa avata oman toimipisteen New Yorkissa. Pankkiautomaatit ja luottokortit tuli käyttöön ja kaikilla alkoi olemaan väritelevisiot. Perheisiin hankittiin mikrot ja leivänpaahtimet. Vuosikymmenen loppupuoliskolla tuli kotitietokoneet ja videonauhurit. Ruokakulttuuri monipuolistui ja alkoi olemaan nykyisenkaltaista. Syötiin jo pizzaa, pastaa ja välimerellisiä salaatteja. Työelämä oli vielä rentoa, pitkiä kahvitaukoja ja kosteita iltoja firman piikkiin. Työmatkalle kun lähdettiin, niin lähdettiin kerralla viikoksi tai kahdeksi. Vapaapäivät sai viettää ulkomailla - firman laskuun tietysti. Ylityöt korvattiin jokaiselta minuultilta myös ylemmille toimihenkilöille. Kaikki koulutetut ja kouluttamattomat revettiin väkisin töihin, joskus työnantaja kävi kotoakin hakemassa uusia työntekijöitä. Yritysten tulokset paranivat vuosivuodelta, mutta olivat kyllä nykyistä vaatimattomampia. Pääomaomistajien vaatimukset olivat kohtuullisempia.

Uskomatonta aikaa, jatkuvaa nousua. Vastaavaa aikaa ei ole koettu sen jälkeen.

[/quote]

Jatkan vielä. Toisaalta oli Suomi myös vielä melko sulkeutunut ja 80-luvulla avautuminen vasta alkoi (hitaasti). Esim. Neuvostoliiton suhteen vielä hyssyteltiin ja Renny Harlinin leffakin taidettiin sensuroida "ulkopoliittisesti arveluttavana". Homojen osalta tilanne oli vielä heikko, AIDS leimattiin iltapäivälehdissä "homorutoksi". 90-luvulla talous ja työelämä meni sitten vituralleen, mutta ulkopolitiikasta ja Venäjästä sai vihdoin puhua vapaasti ja homotkin saivat oikeuksia. Myös ulkomaalaisten tilanne on parantunut vähitellen viimeisen 20:n vuoden aikana. Vielä 90-luvulla oli skinheadejä ja avointa rasismia telkkarissakin. Tiedotusvälineiden sisältö alkoi monipuolistumaan 80-luvun aikana Kolmoskanavan ja pk-seudulla myös radio Cityn ansiosta, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla ja sen jälkeen internet avasikin kaikki padot. 

[/quote]Siis poliitikot alkoi puhua. Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään sellaista sensuuria, että olisi lailla kielletty puhumasta ketään

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:31"]

Täystyöllisyys, elintaso nousi koko ajan. Vapaat tuulet puhalsi koko ajan yhä voimakkaammin. Kehitys oli alkanut esim. seksuaaliasioissa jo 70-luvulla, mutta 80-luvulla jatkettiin vielä eteenpäin. Suomi alkoi vihdoin kansainvälistymään ja massat oikeasti alkoivat matkustamaan esim. Kanarialle, Keski-Eurooppaan ja jopa New Yorkiin. Kansallis-Osake-Pankki taisi jopa avata oman toimipisteen New Yorkissa. Pankkiautomaatit ja luottokortit tuli käyttöön ja kaikilla alkoi olemaan väritelevisiot. Perheisiin hankittiin mikrot ja leivänpaahtimet. Vuosikymmenen loppupuoliskolla tuli kotitietokoneet ja videonauhurit. Ruokakulttuuri monipuolistui ja alkoi olemaan nykyisenkaltaista. Syötiin jo pizzaa, pastaa ja välimerellisiä salaatteja. Työelämä oli vielä rentoa, pitkiä kahvitaukoja ja kosteita iltoja firman piikkiin. Työmatkalle kun lähdettiin, niin lähdettiin kerralla viikoksi tai kahdeksi. Vapaapäivät sai viettää ulkomailla - firman laskuun tietysti. Ylityöt korvattiin jokaiselta minuultilta myös ylemmille toimihenkilöille. Kaikki koulutetut ja kouluttamattomat revettiin väkisin töihin, joskus työnantaja kävi kotoakin hakemassa uusia työntekijöitä. Yritysten tulokset paranivat vuosivuodelta, mutta olivat kyllä nykyistä vaatimattomampia. Pääomaomistajien vaatimukset olivat kohtuullisempia.

Uskomatonta aikaa, jatkuvaa nousua. Vastaavaa aikaa ei ole koettu sen jälkeen.

[/quote]

Jatkan vielä. Toisaalta oli Suomi myös vielä melko sulkeutunut ja 80-luvulla avautuminen vasta alkoi (hitaasti). Esim. Neuvostoliiton suhteen vielä hyssyteltiin ja Renny Harlinin leffakin taidettiin sensuroida "ulkopoliittisesti arveluttavana". Homojen osalta tilanne oli vielä heikko, AIDS leimattiin iltapäivälehdissä "homorutoksi". 90-luvulla talous ja työelämä meni sitten vituralleen, mutta ulkopolitiikasta ja Venäjästä sai vihdoin puhua vapaasti ja homotkin saivat oikeuksia. Myös ulkomaalaisten tilanne on parantunut vähitellen viimeisen 20:n vuoden aikana. Vielä 90-luvulla oli skinheadejä ja avointa rasismia telkkarissakin. Tiedotusvälineiden sisältö alkoi monipuolistumaan 80-luvun aikana Kolmoskanavan ja pk-seudulla myös radio Cityn ansiosta, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla ja sen jälkeen internet avasikin kaikki padot. 

[/quote]Siis poliitikot alkoi puhua. Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään sellaista sensuuria, että olisi lailla kielletty puhumasta ketään

[/quote]

No julkisuudessa KUKAAN ei voinut puhua. Toimittajat leikkasivat kansalaisten kriittiset kommentit ennen uutislähetystä. Lehdet eivät julkaisseet ulkopoliittisesti arveluttavia mielipidekirjoituksia. Toimittajat kritisoivat Neukkulaa korkeintaan rivien välistä. Kaikki ulkopoliittisesti arveluttava materiaali esim. elokuvat, saattoivat päätyä valtion Elokuvatarkastamon sensuroimiksi.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:03"]

Jatkan vielä. Toisaalta oli Suomi myös vielä melko sulkeutunut ja 80-luvulla avautuminen vasta alkoi (hitaasti). Esim. Neuvostoliiton suhteen vielä hyssyteltiin ja Renny Harlinin leffakin taidettiin sensuroida "ulkopoliittisesti arveluttavana". Homojen osalta tilanne oli vielä heikko, AIDS leimattiin iltapäivälehdissä "homorutoksi". 90-luvulla talous ja työelämä meni sitten vituralleen, mutta ulkopolitiikasta ja Venäjästä sai vihdoin puhua vapaasti ja homotkin saivat oikeuksia. Myös ulkomaalaisten tilanne on parantunut vähitellen viimeisen 20:n vuoden aikana. Vielä 90-luvulla oli skinheadejä ja avointa rasismia telkkarissakin. Tiedotusvälineiden sisältö alkoi monipuolistumaan 80-luvun aikana Kolmoskanavan ja pk-seudulla myös radio Cityn ansiosta, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla ja sen jälkeen internet avasikin kaikki padot. 

[/quote]Höpö höpö, huonontunut dramaattisesti. Skindeadeja tuli 90-luvun puolivälin jälkeen vasta ja olivat seuraus somalien töppäilyistä.

80-luvulla Suomessa asuneet maahanmuuttajat ovat raportoineet, että mitään rasismia ei ollut. Kuka maahanmuuttaja nykyisin voi sanoa että ei ole rasismia? Että sikäli olet täysin väärässä.

Tuo sulkeutuminenkin on erikoinen väite kun suomalaiset oli matkustellet 60-luvulta jo runsaasti.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:31"]

Täystyöllisyys, elintaso nousi koko ajan. Vapaat tuulet puhalsi koko ajan yhä voimakkaammin. Kehitys oli alkanut esim. seksuaaliasioissa jo 70-luvulla, mutta 80-luvulla jatkettiin vielä eteenpäin. Suomi alkoi vihdoin kansainvälistymään ja massat oikeasti alkoivat matkustamaan esim. Kanarialle, Keski-Eurooppaan ja jopa New Yorkiin. Kansallis-Osake-Pankki taisi jopa avata oman toimipisteen New Yorkissa. Pankkiautomaatit ja luottokortit tuli käyttöön ja kaikilla alkoi olemaan väritelevisiot. Perheisiin hankittiin mikrot ja leivänpaahtimet. Vuosikymmenen loppupuoliskolla tuli kotitietokoneet ja videonauhurit. Ruokakulttuuri monipuolistui ja alkoi olemaan nykyisenkaltaista. Syötiin jo pizzaa, pastaa ja välimerellisiä salaatteja. Työelämä oli vielä rentoa, pitkiä kahvitaukoja ja kosteita iltoja firman piikkiin. Työmatkalle kun lähdettiin, niin lähdettiin kerralla viikoksi tai kahdeksi. Vapaapäivät sai viettää ulkomailla - firman laskuun tietysti. Ylityöt korvattiin jokaiselta minuultilta myös ylemmille toimihenkilöille. Kaikki koulutetut ja kouluttamattomat revettiin väkisin töihin, joskus työnantaja kävi kotoakin hakemassa uusia työntekijöitä. Yritysten tulokset paranivat vuosivuodelta, mutta olivat kyllä nykyistä vaatimattomampia. Pääomaomistajien vaatimukset olivat kohtuullisempia.

Uskomatonta aikaa, jatkuvaa nousua. Vastaavaa aikaa ei ole koettu sen jälkeen.

[/quote]

Jatkan vielä. Toisaalta oli Suomi myös vielä melko sulkeutunut ja 80-luvulla avautuminen vasta alkoi (hitaasti). Esim. Neuvostoliiton suhteen vielä hyssyteltiin ja Renny Harlinin leffakin taidettiin sensuroida "ulkopoliittisesti arveluttavana". Homojen osalta tilanne oli vielä heikko, AIDS leimattiin iltapäivälehdissä "homorutoksi". 90-luvulla talous ja työelämä meni sitten vituralleen, mutta ulkopolitiikasta ja Venäjästä sai vihdoin puhua vapaasti ja homotkin saivat oikeuksia. Myös ulkomaalaisten tilanne on parantunut vähitellen viimeisen 20:n vuoden aikana. Vielä 90-luvulla oli skinheadejä ja avointa rasismia telkkarissakin. Tiedotusvälineiden sisältö alkoi monipuolistumaan 80-luvun aikana Kolmoskanavan ja pk-seudulla myös radio Cityn ansiosta, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla ja sen jälkeen internet avasikin kaikki padot. 

[/quote]Siis poliitikot alkoi puhua. Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään sellaista sensuuria, että olisi lailla kielletty puhumasta ketään

[/quote]

No julkisuudessa KUKAAN ei voinut puhua. Toimittajat leikkasivat kansalaisten kriittiset kommentit ennen uutislähetystä. Lehdet eivät julkaisseet ulkopoliittisesti arveluttavia mielipidekirjoituksia. Toimittajat kritisoivat Neukkulaa korkeintaan rivien välistä. Kaikki ulkopoliittisesti arveluttava materiaali esim. elokuvat, saattoivat päätyä valtion Elokuvatarkastamon sensuroimiksi.

[/quote]Tuo on eri asia kuin puhumisen kieltäminen lailla ja ihmisen rankaiseminen joka puhuu.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:03"]

Jatkan vielä. Toisaalta oli Suomi myös vielä melko sulkeutunut ja 80-luvulla avautuminen vasta alkoi (hitaasti). Esim. Neuvostoliiton suhteen vielä hyssyteltiin ja Renny Harlinin leffakin taidettiin sensuroida "ulkopoliittisesti arveluttavana". Homojen osalta tilanne oli vielä heikko, AIDS leimattiin iltapäivälehdissä "homorutoksi". 90-luvulla talous ja työelämä meni sitten vituralleen, mutta ulkopolitiikasta ja Venäjästä sai vihdoin puhua vapaasti ja homotkin saivat oikeuksia. Myös ulkomaalaisten tilanne on parantunut vähitellen viimeisen 20:n vuoden aikana. Vielä 90-luvulla oli skinheadejä ja avointa rasismia telkkarissakin. Tiedotusvälineiden sisältö alkoi monipuolistumaan 80-luvun aikana Kolmoskanavan ja pk-seudulla myös radio Cityn ansiosta, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla ja sen jälkeen internet avasikin kaikki padot. 

[/quote]Höpö höpö, huonontunut dramaattisesti. Skindeadeja tuli 90-luvun puolivälin jälkeen vasta ja olivat seuraus somalien töppäilyistä.

80-luvulla Suomessa asuneet maahanmuuttajat ovat raportoineet, että mitään rasismia ei ollut. Kuka maahanmuuttaja nykyisin voi sanoa että ei ole rasismia? Että sikäli olet täysin väärässä.

Tuo sulkeutuminenkin on erikoinen väite kun suomalaiset oli matkustellet 60-luvulta jo runsaasti.

[/quote]

Suomalaisten enemmistö ei ollut 70-luvulla käynyt kertaakaan Tukholmaa kauempana. Kyllä Suomen kansainvälistyminen alkoi todenteolla vasta 80-luvulla. Vasta silloin keskiluokka alkoi säännöllisesti matkailemaan ja ruotsinlaivoille kirmasi jo alemmatkin kansankerrokset. Myös nuorten kielitaito parani ratkaisevasti 80-luvulla. Sen huomaa mm. yo-kokeiden kuunteluharjoituksista englanninkielessä. 70-luvulla kokeet olivat tosi yksinkertaiset verrattuna 90-luvun alun kokeisiin, sillä nuorten kielitaito koheni mm. tv-sarjoja seuraamalla. 80-luvun nuoret puhuivat jo selvästi vähemmän "tankeroa" englantia, myöhemmin syntyneiden puhu on jo sitten hyvin sujuvaa. 80-luvulla kyllä oli vielä paljon rasismia, mutta näkyvä ulkomaalaisviha puhkesi täyteen kukkaan vasta laman myötä. Myös vaihto-opiskelu esim. yliopistoissa alkoi yleistymään vasta 80-luvulla. Moni suomalaisyritys aloitti 80-luvun aikana kansainvälistymisoperaatiot mm. Nokia. Ennen 80-lukua kansainvälistyttiin lähinnä Neukkulan ja DDR:n suuntaan.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:31"]

Täystyöllisyys, elintaso nousi koko ajan. Vapaat tuulet puhalsi koko ajan yhä voimakkaammin. Kehitys oli alkanut esim. seksuaaliasioissa jo 70-luvulla, mutta 80-luvulla jatkettiin vielä eteenpäin. Suomi alkoi vihdoin kansainvälistymään ja massat oikeasti alkoivat matkustamaan esim. Kanarialle, Keski-Eurooppaan ja jopa New Yorkiin. Kansallis-Osake-Pankki taisi jopa avata oman toimipisteen New Yorkissa. Pankkiautomaatit ja luottokortit tuli käyttöön ja kaikilla alkoi olemaan väritelevisiot. Perheisiin hankittiin mikrot ja leivänpaahtimet. Vuosikymmenen loppupuoliskolla tuli kotitietokoneet ja videonauhurit. Ruokakulttuuri monipuolistui ja alkoi olemaan nykyisenkaltaista. Syötiin jo pizzaa, pastaa ja välimerellisiä salaatteja. Työelämä oli vielä rentoa, pitkiä kahvitaukoja ja kosteita iltoja firman piikkiin. Työmatkalle kun lähdettiin, niin lähdettiin kerralla viikoksi tai kahdeksi. Vapaapäivät sai viettää ulkomailla - firman laskuun tietysti. Ylityöt korvattiin jokaiselta minuultilta myös ylemmille toimihenkilöille. Kaikki koulutetut ja kouluttamattomat revettiin väkisin töihin, joskus työnantaja kävi kotoakin hakemassa uusia työntekijöitä. Yritysten tulokset paranivat vuosivuodelta, mutta olivat kyllä nykyistä vaatimattomampia. Pääomaomistajien vaatimukset olivat kohtuullisempia.

Uskomatonta aikaa, jatkuvaa nousua. Vastaavaa aikaa ei ole koettu sen jälkeen.

[/quote]

Jatkan vielä. Toisaalta oli Suomi myös vielä melko sulkeutunut ja 80-luvulla avautuminen vasta alkoi (hitaasti). Esim. Neuvostoliiton suhteen vielä hyssyteltiin ja Renny Harlinin leffakin taidettiin sensuroida "ulkopoliittisesti arveluttavana". Homojen osalta tilanne oli vielä heikko, AIDS leimattiin iltapäivälehdissä "homorutoksi". 90-luvulla talous ja työelämä meni sitten vituralleen, mutta ulkopolitiikasta ja Venäjästä sai vihdoin puhua vapaasti ja homotkin saivat oikeuksia. Myös ulkomaalaisten tilanne on parantunut vähitellen viimeisen 20:n vuoden aikana. Vielä 90-luvulla oli skinheadejä ja avointa rasismia telkkarissakin. Tiedotusvälineiden sisältö alkoi monipuolistumaan 80-luvun aikana Kolmoskanavan ja pk-seudulla myös radio Cityn ansiosta, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla ja sen jälkeen internet avasikin kaikki padot. 

[/quote]Siis poliitikot alkoi puhua. Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään sellaista sensuuria, että olisi lailla kielletty puhumasta ketään

[/quote]

No julkisuudessa KUKAAN ei voinut puhua. Toimittajat leikkasivat kansalaisten kriittiset kommentit ennen uutislähetystä. Lehdet eivät julkaisseet ulkopoliittisesti arveluttavia mielipidekirjoituksia. Toimittajat kritisoivat Neukkulaa korkeintaan rivien välistä. Kaikki ulkopoliittisesti arveluttava materiaali esim. elokuvat, saattoivat päätyä valtion Elokuvatarkastamon sensuroimiksi.

[/quote]Tuo on eri asia kuin puhumisen kieltäminen lailla ja ihmisen rankaiseminen joka puhuu.

[/quote]

Ok. Viilaa pilkkua rauhassa. EN kylläkään väittänyt, että puhuminen olisi ollut kielletty. Kai se nyt on kaikille itsestään selvää, että Suomessa oli sananvapaus?

ympäristöasioista ei paljoa tiedotusvälineet kertoneet. Happosateet huolestuttivat, kasvihuoneilmiöstä alkoi tihkua tietoa. Muutamat perheet ostivat lainarahalla tietokoneita. Luotettiin julkiseen terveydenhuoltoon.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:47"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:34"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:03"]

Jatkan vielä. Toisaalta oli Suomi myös vielä melko sulkeutunut ja 80-luvulla avautuminen vasta alkoi (hitaasti). Esim. Neuvostoliiton suhteen vielä hyssyteltiin ja Renny Harlinin leffakin taidettiin sensuroida "ulkopoliittisesti arveluttavana". Homojen osalta tilanne oli vielä heikko, AIDS leimattiin iltapäivälehdissä "homorutoksi". 90-luvulla talous ja työelämä meni sitten vituralleen, mutta ulkopolitiikasta ja Venäjästä sai vihdoin puhua vapaasti ja homotkin saivat oikeuksia. Myös ulkomaalaisten tilanne on parantunut vähitellen viimeisen 20:n vuoden aikana. Vielä 90-luvulla oli skinheadejä ja avointa rasismia telkkarissakin. Tiedotusvälineiden sisältö alkoi monipuolistumaan 80-luvun aikana Kolmoskanavan ja pk-seudulla myös radio Cityn ansiosta, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla ja sen jälkeen internet avasikin kaikki padot. 

[/quote]Höpö höpö, huonontunut dramaattisesti. Skindeadeja tuli 90-luvun puolivälin jälkeen vasta ja olivat seuraus somalien töppäilyistä.

80-luvulla Suomessa asuneet maahanmuuttajat ovat raportoineet, että mitään rasismia ei ollut. Kuka maahanmuuttaja nykyisin voi sanoa että ei ole rasismia? Että sikäli olet täysin väärässä.

Tuo sulkeutuminenkin on erikoinen väite kun suomalaiset oli matkustellet 60-luvulta jo runsaasti.

[/quote]

Suomalaisten enemmistö ei ollut 70-luvulla käynyt kertaakaan Tukholmaa kauempana. Kyllä Suomen kansainvälistyminen alkoi todenteolla vasta 80-luvulla. Vasta silloin keskiluokka alkoi säännöllisesti matkailemaan ja ruotsinlaivoille kirmasi jo alemmatkin kansankerrokset. Myös nuorten kielitaito parani ratkaisevasti 80-luvulla. Sen huomaa mm. yo-kokeiden kuunteluharjoituksista englanninkielessä. 70-luvulla kokeet olivat tosi yksinkertaiset verrattuna 90-luvun alun kokeisiin, sillä nuorten kielitaito koheni mm. tv-sarjoja seuraamalla. 80-luvun nuoret puhuivat jo selvästi vähemmän "tankeroa" englantia, myöhemmin syntyneiden puhu on jo sitten hyvin sujuvaa. 80-luvulla kyllä oli vielä paljon rasismia, mutta näkyvä ulkomaalaisviha puhkesi täyteen kukkaan vasta laman myötä. Myös vaihto-opiskelu esim. yliopistoissa alkoi yleistymään vasta 80-luvulla. Moni suomalaisyritys aloitti 80-luvun aikana kansainvälistymisoperaatiot mm. Nokia. Ennen 80-lukua kansainvälistyttiin lähinnä Neukkulan ja DDR:n suuntaan.

[/quote]Mikä ihmeen VIELÄ. Eikö sitä muka NYT ole

Ja olet sitäpaitsi väärässä.  70 ja 80-luvulla asuneet mustat ovat itse raportoineet etteivät kohdanneet rasismia.

Toki rasismi on aina valmiina tulemaan esiin, mutta se on eri asia kuin rasismi.

Vain täysin sekarotuinen kansakunta voi olla ehkä vapaa rasismista. Kaikki siltä väliltä ovat hyvin rasistisia. Mm. Yhdysvalloissa on erittäin paljon rasismia. Ainoa tapa välttyä rasismilta on pitää maahanmuuttajien määrä pienenä niinkuin Suomessa 70-80-luvuilla tai tehdä maasta täysin sekarotuinen. Nyt meillä on enemmän maahanmuuttajia kuin kykynemme sulauttamaan ja rasismia on tietenkin paljon.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:38"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:29"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:03"]

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:31"]

Täystyöllisyys, elintaso nousi koko ajan. Vapaat tuulet puhalsi koko ajan yhä voimakkaammin. Kehitys oli alkanut esim. seksuaaliasioissa jo 70-luvulla, mutta 80-luvulla jatkettiin vielä eteenpäin. Suomi alkoi vihdoin kansainvälistymään ja massat oikeasti alkoivat matkustamaan esim. Kanarialle, Keski-Eurooppaan ja jopa New Yorkiin. Kansallis-Osake-Pankki taisi jopa avata oman toimipisteen New Yorkissa. Pankkiautomaatit ja luottokortit tuli käyttöön ja kaikilla alkoi olemaan väritelevisiot. Perheisiin hankittiin mikrot ja leivänpaahtimet. Vuosikymmenen loppupuoliskolla tuli kotitietokoneet ja videonauhurit. Ruokakulttuuri monipuolistui ja alkoi olemaan nykyisenkaltaista. Syötiin jo pizzaa, pastaa ja välimerellisiä salaatteja. Työelämä oli vielä rentoa, pitkiä kahvitaukoja ja kosteita iltoja firman piikkiin. Työmatkalle kun lähdettiin, niin lähdettiin kerralla viikoksi tai kahdeksi. Vapaapäivät sai viettää ulkomailla - firman laskuun tietysti. Ylityöt korvattiin jokaiselta minuultilta myös ylemmille toimihenkilöille. Kaikki koulutetut ja kouluttamattomat revettiin väkisin töihin, joskus työnantaja kävi kotoakin hakemassa uusia työntekijöitä. Yritysten tulokset paranivat vuosivuodelta, mutta olivat kyllä nykyistä vaatimattomampia. Pääomaomistajien vaatimukset olivat kohtuullisempia.

Uskomatonta aikaa, jatkuvaa nousua. Vastaavaa aikaa ei ole koettu sen jälkeen.

[/quote]

Jatkan vielä. Toisaalta oli Suomi myös vielä melko sulkeutunut ja 80-luvulla avautuminen vasta alkoi (hitaasti). Esim. Neuvostoliiton suhteen vielä hyssyteltiin ja Renny Harlinin leffakin taidettiin sensuroida "ulkopoliittisesti arveluttavana". Homojen osalta tilanne oli vielä heikko, AIDS leimattiin iltapäivälehdissä "homorutoksi". 90-luvulla talous ja työelämä meni sitten vituralleen, mutta ulkopolitiikasta ja Venäjästä sai vihdoin puhua vapaasti ja homotkin saivat oikeuksia. Myös ulkomaalaisten tilanne on parantunut vähitellen viimeisen 20:n vuoden aikana. Vielä 90-luvulla oli skinheadejä ja avointa rasismia telkkarissakin. Tiedotusvälineiden sisältö alkoi monipuolistumaan 80-luvun aikana Kolmoskanavan ja pk-seudulla myös radio Cityn ansiosta, mutta varsinainen läpimurto tapahtui vasta 90-luvulla ja sen jälkeen internet avasikin kaikki padot. 

[/quote]Siis poliitikot alkoi puhua. Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään sellaista sensuuria, että olisi lailla kielletty puhumasta ketään

[/quote]

No julkisuudessa KUKAAN ei voinut puhua. Toimittajat leikkasivat kansalaisten kriittiset kommentit ennen uutislähetystä. Lehdet eivät julkaisseet ulkopoliittisesti arveluttavia mielipidekirjoituksia. Toimittajat kritisoivat Neukkulaa korkeintaan rivien välistä. Kaikki ulkopoliittisesti arveluttava materiaali esim. elokuvat, saattoivat päätyä valtion Elokuvatarkastamon sensuroimiksi.

[/quote]Tuo on eri asia kuin puhumisen kieltäminen lailla ja ihmisen rankaiseminen joka puhuu.

[/quote]

Ok. Viilaa pilkkua rauhassa. EN kylläkään väittänyt, että puhuminen olisi ollut kielletty. Kai se nyt on kaikille itsestään selvää, että Suomessa oli sananvapaus?

[/quote]Olet silti väärässä etkä tunne historiaa.

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 09:13"]

80-luku oli tosiaan Koiviston aikaa. Näin itsekin pienenä alakoululaisena Kekkosen kauppakeskuksessa ja se oli kova juttu.

[/quote]

Näin siis sen Koiviston.

80-luvun talouskasvu olisi kyllä tavoitetila. Mahtavaa aikaa. Julkiset palvelutkin toimi. Nuoret eivät joutuneet tuuliajolle, sillä työkkäreissä istui laumoittain ammatinvalintapsykologeja asiakkaita odottamassa, kouluissa oli kuraattoreita ja psykologeja jne. Mitään fucking nuorisotakuuta ei tarvittu, sillä kaikki työkykyiset nuoret olivat töissä. Väestö ei ollut naurettavan ylikoulutettua tyyliin ekonomi sihteerinä ja tradenomi ruokakaupan kassalla. Silti, ja varsinkin silloin, yliopistoon mentiin kaikista yhteiskuntaluokista. Varsinkin 80-luvun loppupuolella opintotuki oli todella hyvä verrattuna nykyiseen. Ja sitä sai tarvittaessa nostaa loputtomiin, siis LOPUTTOMIIN, ilman mitään ylärajaa opintotukikuukausissa. Niinpä masentuneet ym. valmistui nekin lopulta. YTHS oli kuin joku yksityisklinikka, psykoterapiaan pääsi heti jos vähän stressasi. Nykyään pitää suunnilleen ampua joku ensin. 

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 12:36"]

80-luvun talouskasvu olisi kyllä tavoitetila. Mahtavaa aikaa. Julkiset palvelutkin toimi. Nuoret eivät joutuneet tuuliajolle, sillä työkkäreissä istui laumoittain ammatinvalintapsykologeja asiakkaita odottamassa, kouluissa oli kuraattoreita ja psykologeja jne. Mitään fucking nuorisotakuuta ei tarvittu, sillä kaikki työkykyiset nuoret olivat töissä. Väestö ei ollut naurettavan ylikoulutettua tyyliin ekonomi sihteerinä ja tradenomi ruokakaupan kassalla. Silti, ja varsinkin silloin, yliopistoon mentiin kaikista yhteiskuntaluokista. Varsinkin 80-luvun loppupuolella opintotuki oli todella hyvä verrattuna nykyiseen. Ja sitä sai tarvittaessa nostaa loputtomiin, siis LOPUTTOMIIN, ilman mitään ylärajaa opintotukikuukausissa. Niinpä masentuneet ym. valmistui nekin lopulta. YTHS oli kuin joku yksityisklinikka, psykoterapiaan pääsi heti jos vähän stressasi. Nykyään pitää suunnilleen ampua joku ensin. 

[/quote]

Ja tästä kaikesta huolimatta valtion velka-aste BKT:stä oli n. 0%

Silloin puhuttiin myös siitä, kuinka Suomi oli saavuttamassa/saavuttanut Ruotsin elintason. Oli aika mahtavaa. Väiskin lihatiskit oli täytetty sisäfilevuorilla. Keke Rosberg ajeli voittoisasti, ja oli sanavalmis ja fiksu mies! Finnairin lennoilla oli kuin PanAmilla. Tarjoilu oli turistiluokassakin ylellinen. Tuntui, että aina oli rahaa yhä enemmän ja piti hakea kulutuskohteita tai säästää. Oli kovaa menoa. Yökerhoissa oli kreisibailaamista, jopa arkipäivinä. Pieni krapula töissä ei haitannut, sillä esimieskin joi Jaffaa. Ja palkka nousi ja nousi, ja työntekijöitä haalittiin koko ajan lisää. 

[quote author="Vierailija" time="21.04.2014 klo 10:21"]

Rahako me vain muistetaan sekä se mitä materiaa meillä on ollut.

No onneksi 90-luvulla tuli lama.

[/quote]

Johtuisiko siitä, että vastasimme ap:n kysymykseen. Ei hän kysynyt, miltä meistä tuntui. Siltä meistä tuntui kuin nuorista kai yleensä: yritettiin löytää sopiva koulutus ja päästä ammattiin ja toinen tärkeä tietysti oli kumppanin löytäminen. Sen verran saattaa olla eroa nykyiseen että meille oli itsestään selvää, että muutetaan työn perässä ja ainakin opiskelujen jälkeen todennäköisesti asutaan muutama vuosi ihan siellä mistä satutaan saamaan työpaikka. Nykyään muutetaan korkeintaan ulkomaille. Itse valmistuin 1985 ja kyllä minulla oli taloudellisesti tiukkaa koko 80-luku. Koska maksoin opintolainaa ja säästin ASP-tilille, ei ollut esim. varaa vuokrayksiöön, vaan vuokrasin kaksion ja otin alivuokralaisen toiseen huoneeseen. Se oli ihan yleistä.

Kuulostaa kyllä siltä että hyvä kun oon syntyny vasta 87... Nykyäänki Suomessa kulttuurin taso on ihan olematonta ja ihmiset kohtuullisen juntteja joka puolella (myös stadi). 80 luvun Suomi ois ollu maanpäällinen helvetti.

Olen akateemisesti koulutettu ja valmistuin 80-luvun puolivälissä. Pääsin heti hyväpalkkaisiin töihin ja muutin pian kaksioon sinkkuelämään Helsingin kantakaupunkiin. Nyt elän yksiössä kantakaupungissa, sillä kaksion jouduin myymään laman aikana. Nykyisellä palkkatasolla kaksio olisi naurettavan kallis. Rahaa palaa myös terveydenhuoltoon kohtuuttomasti. 80-luvulla terveyskeskuksessa käynti oli käytännössä ilmaista ja Kela maksoi suuren osan yksityislääkärin käyntipalkkiosta. Nyt 80-luku tuntuu kuin joltakin utopialta, unelta.

Saattoiko elämä Suomessa olla joskus niin hyvää ja huoletonta materiaalisesti? 80-luvulla yleensäkin kaikkialla oli optimismia. Koulutus kannatti, ei huolta työttömyydestä, kaikki TIESIVÄT elintason nousevan jatkossakin, julkisiin palveluihin saattoi luottaa jne. 

Mitä me nykyisin edes elintasolla tehdään? Meille riittää se kun on rahaa nettiyhteyteen sekä älykännykkään. Silloin on kaikki. Tai kaikki muu on itseasiassa aivan turhaa ja tarpeetonta. Emme me tarvitse enää nykyisin mitään krääsää tai yleensä mitään ulkopuolista ympäristöä kovin paljon. Pelkkä nettiyhteys riittää.

Virossa käydessä muistan, kuinka virolaiset silmät kiiluen katsoivat meidän suomalaisten merkkivaatteita. Olivat mielinkielin länsirahan edessä nöyristeleviä. Nykypäivänä ovat olevinaan tasa-arvoisia suomalaisten kanssa, mutta köyhiähän ne yhä ovat. Eivät tosin sellaisia kerjäläisiä kuin kolmekymmentä vuotta sitten.

Good days. Moderni kaupunkikulttuuri syntyi 80-luvulla Helsinkiin. Oli vähän sellaista underground-meininkiä siinä mukana esim. silloinen radio-City, jolla ei ole mitään tekemistä myöhempien vuosien radio-Cityn kanssa. Pääsin vanhempien siivellä Los Angelesiin Finnairin lennoilla silloin. Todellakin, Finnair lensi silloin Los Angelesiinkin! Telkkarista seurattiin Dallasia ja Dynastiaa. Viini-innostuksen ensiaalto oli silloin. Katkarapujen syöntiä merenrannalla, hikisiä opiskelijasoluja, Duran Durania, työtä mainostoimistossa, Wall Street-elokuvaa katsomassa poikaystävän kanssa....