Olisitko pettynyt jos tyttäresi ei haluaisi lapsia?
Miksi olisit/et olisi? Ja olisiko suhtautumisesi erilainen jos poikasi ei haluaisi lapsia?
Oma äitini avautui minulle viiipäissään siitä kuinka pettynyt on kun hänen tyttärensä ei tee lapsia. Vaikka veljelläni on kaksi lasta, se ei hänen mielestään ole sama asia. Kyseli vielä, että mikä kasvatuksessa on mennyt pieleen. Itse kyllä loukkaannuin äitini puheista, tulee olo etten kelpaa sellaisena kuin olen..
Kommentit (12)
En ole mitään mieltä, ei kuulu minulle. En itsekään halunnut, mutta vahingossa sain tuon yhden, ja onhan se rakas. Tekee jos tekee.
En, itselläni tuo yksi ja riittää hyvin. En loukkaannu jos hän ei lapsia tee, oma päätöksensä jota aion tukea.
Ot, mutta miksi veljen lapset eivät ole äidillesi "sama asia" kuin sinun olisivat, ap?
Ot, mutta miksi veljen lapset eivät ole äidillesi "sama asia" kuin sinun olisivat, ap?
En ole pettynyt. Sekä tytär että poika joskus kysyivätkin että miltä minusta tuntuu jos eivät koskaan halua eivätkä hanki lapsia. Vastasin jotta sehän on aivan heidän oma asiansa, he elävät oman elämänsä ja tekevät omat ratkaisunsa.
Ei lapsia pidä hankkia sentakia kun "kuuluu" tai toisillakin on. On kuunneltava omaa itseään ja tehtävä ratkaisut sen mukaan.
Olisin pettynyt. Minulla on yksi ainoa tytär joka on hurjan ihana, kaunis, ahkera ja lahjakas. Sääli jos äidillinen tyttö jäisi lapsettomaksi. Ja itse en pääsisi mummuksi :(
Ei ole eroa, olisiko tytär vai poika. Olisin pettynyt, jos yksikään minun kolmesta lapsesta ei tekisi lapsia.Toivottavasti edes joku tekee. Mulla kaksi poikaa ja yksi tyttö.
No ehkä mä vähän pettyisin, ja totta puhuakseni, en ole yhtään varma haluaako tyttäreni lapsia. Poika kuitenkin todennäköisesti haluaisi. Toivottavasti ei nyt kuitenkaan ihan heti, ovat 16- ja 15 vuotiaita.
En. Olen valmistunut lapseni päätöksiin jo siinä vaiheessa, kun päätin että haluan vain yhden lapsen. Eihän sitä koskaan tiedä onko hän todellisuudessa aseksuaali, haluaako hän lapsia tai voiko edes saada niitä?
turhaa syytellä toisia pettymisestä.
On suhteellisen uusi ilmiö voida itse vaikuttaa siihen saako lapsia vai ei ja on aivan ymmärrettävää haluta mummoksi tai olla kasvanut siihen että lapsetkin tekee lapsia.
En olisi pettynyt olen 1991 vuonna syntynyt ja uskon sen olevan suuri vaikuttaja siihen miten ymmärtäväinen ja suvaitsevainen minusta on tullut, koska olen aina elänyt murroksen maailmassa ja ajassa jossa asioita hyväksytään paremmin. Äitini taas joka on syntynyt -60 luvulla ei kestäisi ajatusta jäädä ilman lapsen lapsia.
Täytyy olla idiootti jos ei ymmärrä mitä eroa kasvatuksessa on eri vuosikymmeninä.
Olisin tietenkin. haluaisin saada olla mummo joskus.
No en. Oikeastaan asia ei kuulu edes mulle. Mulla ei ole poikia, ja tuskin se asiaa muuttaisi.
Sitä tietysti toivon ettei lapsi sitten katuisi kun on myöhäistä, itsekin olin kolmikymppiseksi varma etten haluaisi, vaan kuinkas sitten kävi.