Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Hävettää olla rikas. En osaa nauttia tästä ollenkaan.
05.12.2020 |
Olen tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä. Kaikki ystäväni ovat suurinpiirtein keskiluokkaisia. Lapsuus oli tavallinen, onnellinen. Oli tarpeeksi rahaa, ei liikaa, ei liian vähän.
Meillä on mennyt miehen kanssa tosi hyvin taloudellisesti. Vaikka on tavanomaiset ammatit, niin ollaan päästy hyvällä onnella etenemään asemiin, jossa saadaan kumpikin todella hyvää palkkaa. Nuorena aloitetut sijoitukset ja säästöt ovat tuottaneet niin paljon (tässä mukana järjetöntä tuuria), että maksettiin 35-vuotiaina iso asuntolainakin pois.
Nyt päälle nelikymppisinä meillä on todella hyvä taloudellinen tilanne. Kummallakin palkka noussut yli 100 000 euron vuositasolla. Ei ole lainoja enää. Sijoituksia yhteensä lähes miljoona.
En osaa nauttia tästä enää ollenkaan. Meillä on varaa tehdä asioita, sisustaa ja kuluttaa eri tavalla kuin lähisukulaiset tai ystävämme. Ärsyttää ihan hirveästi se, että enemmän ja enemmän meille sanotaan, että voi kun meilläkin olisi varaa tehdä sitä ja tätä ja voi kun teillä on niin kivannäköistä, voi kun meilläkin olisi varaa remontoida ja sisustaa jne.
Minua oikeasti hävettää. En osaa nauttia tästä yhtään. Tuntuu todella ikävältä olla tässä asemassa perheen tai ystävien kesken. Että meillä on varaa ja voivotellaan, ettei itsellä on. Aiemmin iloitsin siitä, että meillä meni hyvin, edettiin urillamme jne., mutta nyt en uskalla enää edes sanoa kenellekään mitään. En halua enää ostaa mitään ja jätän kertomatta, mitä merkkiä tai mallia vaatteissa tai koruissa käytän. Ostin esim. 450 euron villaneuleen, mutta valehtelin työkaverille, että ostin kirpparilta neljälläkympillä. Meillä käy siivooja, mutten kehtaa kertoa sitä.
Purin tämän nyt vain anonyymisti tänne. En osallistu keskusteluun, jos tähän joku vastaa. Kunhan kirjoitin purkaakseni pahaa oloa.
Kommentit (93)
Rikkaudesta pääsee eroon. Voin auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kehtaa kertoa siivoojasta. Tutuistani lähes jokaisella käy siivooja eivätkä ole edes rikkaita.
Anna ja lahjoita rahaa/tavaraa muille. Itse olen keskituloinen ja tuen siskon perhettä pienesti taloudellisesti, kun heillä on monta pientä lasta. Monesti haaveilen rikastumisesta siksi, että voisin yllättää muita antamalla isoja lahjoja. Antamisen ilo tuo itselle hyvän mielen ja myös vastapuolelle, kun annat tavaraa/rahaa tarpeeseen.
Minulla on idea! Voisit perustaa jonkinlaisen järjestön, joka tukee av-mammoja rahallisesti, niin voisimme ottaa vaikka töistä vapaata silloin tällöin käydäksemme täällä laadukkaampia keskusteluja. ;)
Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta 35-45v akateemisen parin elämältä. Nuorilla kouluttautuneilla on kovat palkat ja keski-ikää lähestyessä omaisuutta on jo väkisinkin kertynyt miljoonaluokkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne köyhät ystävät ja sukulaiset kannattaa päivittää parempiin.
No jopas on ongelmat. Tuossa jää jo intialainen katulapsikin murheineen toiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala alkoholistiksi. Tai vielä parempi, ala käyttää huumeita. Menee työ alta, mitä väliä, kun huumeet tuntuu hyvältä ja rahaa on vielä. Myy talo, mitä väliä, kun huumeet tuntuu hyvältä, ja rahaa on vielä. Sitten, kun rahasta ei ole enää huolta, eli se on loppu, niin sitten alkaa se oikea elämä, huumeidenkäyttäjän todellinen jännittävä ihana arki. Voit sitten nauttia siitä... tai olla nauttimatta, ihan sama.
Olisi ihanaa ostaa 450 euron neule. Olen iloinen sinun puolestasi. :)
Jos sinulla on teidän varakkuudestanne paha mieli, niin suosittelen hyväntekeväisyyttä. Avusta järjestöjä, esimerkiksi Reumaliittoa, anna rahaa muistisairauksien tutkimiselle tai lapsille, jotka elävät vaikeissa oloissa. Hyväntekeväisyydestä on apua todella monille ihmisille - ja sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen miettinyt, että jos tienasin niin paljon, etten tietäisi mitä tekisin rahoillani, haluaisin tehdä sellaisia arjen auttamisia. Kävisin maksamassa työttömien ruokalaan aterioita annettavaksi ilmeiseksi sen parin euron maksun sijaan. Veisin ruokajakeluun tukusta jotain. Ostaisin talvivaatteet tai välineet sosiaalitoimeen kautta tarvitseville. Tukisin löytöeläinkotia, yrittäisin järjestää yksinäisille vanhuksille seuraa. Vielä en ole tuossa pisteessä, vaan kaikki mitä tulee menee ihan oman arjen pyöritykseen, mutta toivottavasti joskus. Olisiko tuossa sinulle jotain ajatusta, joskus se, että tekee hyvää jollekin muulle, tuo hyvää mieltä itselle?
Ihan tavallinen ylempää tai akateemista keskiluokkaista elämää. Olin itse skidi moisessa. Sain pienen 50m2 asunnon kun siirryin opiskelemaan.
Rikas on sitten kun on oma learjet jolla lentelee italian saarelleen jossa linna ja lentokenttä. 350m moottorijahti 30 hengen miehistöllä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuo häiritsee niin miksi et voi vaan pitää matalaa profiilia asiasta. Älä puhu tulosta äläkä omaisuudesta kenenkään kanssa ja jätä pois turha ökyily. Tuohan tarjoaa mahdollisuuden jäädä eläkkeelle (= elää säästöillä) milloin tahansa kun siltä alkaa tuntua.
Ap kirjoittaa aivan kuin jokin pakottaisi hänet elämään elämää, josta ”ei nauti ollenkaan”. Omaisuudesta ja hyväpalkkaisesta työstä pääsee äärimmäisen helposti eroon jos ne muka niin kovasti ahdistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ostaa kallis (heh) paita, jos se vain aiheuttaa ahdistusta?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa ihan normaalilta 35-45v akateemisen parin elämältä. Nuorilla kouluttautuneilla on kovat palkat ja keski-ikää lähestyessä omaisuutta on jo väkisinkin kertynyt miljoonaluokkaa.
Seny vähän riippuu osaako ollenkaan suunnitella, aika iso osa on samanlaisia köyhiä ku persaukiset ja elelee kädestä suuhun. Heillä on vaan kalliimmat harrastukset. Mutta edelleen usein pikavippiä kun piti ostaa se 5000e laukku tai jotain yhtä typerää.
Ihan puhtaasti älystä kiinni onko varallisuutta vai ei. Tuloilla ei niinkään väliä.
Rahasta pääsee harvinaisen helposti eroon, jos kokee sen oikeasti ongelmaksi.
En tiedä olenko ainut, joka ymmärtää ap:ta. En ole rikas, enkä edes hyvätuloinen, mutta en silti juurikaan mainitse sitä, että olen onnistunut säästämään hieman rahaa pahanpäivänvaralle. Omien vanhempieni ja sisarusteni kanssa puhun rahasta avoimesti, mutta en juuri muiden kanssa. Voisin hyvin samaistua tuohon ajatusmaailmaan, jos tuloni olisivat isommat. En todellakaan mainostaisi sitä, mihin kaikkeen minulla on varaa ja ennemminkin yrittäisin peitellä kalliita hankintojani.
En mä nyt sinua rikkaaksi sanoisi minäkään, vaan hyvätuloiseksi. Rikkailla on miljoonaomaisuus, siinä menee se ero mielestäni. Yksi miljoona ei vielä ole. On miehen kanssa laskettu, että kaksi miljoonaa riittäisi sellaiseen elitasoon mitä halutaan ja voitaisiin elää loppuelämä käymättä töissä. Ei edes haluta mitään erikoista, okt rannalta ja vene lähinnä vain eikä se venekään tarvitse olla huvijahti.
19 lisää, että mullakin on kyllä säästöjä sekä omia että yhteisiä miehen kanssa ja miehellä omia, mutta ei niistä puhuta julkisesti. Sen veneen voisin mennä ostamaan vaikka heti, mutta varmaan aika vaatimaton tulee ostettua. Ensi kesäksi varmaan ostetaan.
Alue: Aihe vapaa
Ette ole rikkaita vaan hyvätuloisia.
Minä ainakin nautin ja siirrän kuukausittain tietyn summan sukulaislapsille.