Lue keskustelun säännöt.
Vauva sijoitettiin toiseen perheeseen
20.04.2014 |
Läheisen ystäväni alle 5 kk vauva sijoitettiin viime viikolla perheeseen sen takia, kun ystäväni ei suostunut avohuollon laitokseen. Nyt on tehty purkuhakemus hallinto-oikeuteen ja juristiin on otettu yhteyttä. Voitte ehkä kuvitella miltä ystävästäni tuntuu ja vielä enemmän miltä minusta tuntuu lapsen kummina. Kysyn nyt teiltä, että onko vauvaa mahdollista saada enään takaisin ja jos on, niin kauanko menee oikeusprosessissa ja kuinka usein lasta voi nähdä?
Mielestäni lapsi kuuluu äidilleen ja ystäväni ei ole mikään nisti tai muukaan päihderiippuvainen. Puhumattakaan väkivaltainen.
Kommentit (42)
Olen itse käynyt perhekuntoutusyksikössä. Ei se mikään ankea laitos ollut. Koko perhe saa asua yhdessä. Ei siellä vankina olla, vaan saa liikkua ja asioida ulkona kuten kotona asuessakin. Tukea saa niissä asioissa mitä tarvitsee. Ei siellä omassa asunnossa ole joku koko ajan vahtimassa. Sitten jossain vaiheessa perhe voi lähteä aluksi viikonlopuiksi omaan kotiinsa. Siitä sitten vähitellen kokonaan pois yksiköstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:02"]
Mun on vaikea sanoa, että miten lapsi nyt on sijoituksen jälkeen voinut, kun en asu siinä perheessä, mutta äitinsä luona asuessa hän näytti onnelliselta, terveeltä ja hyvinvoivalta, vaikka erosta toipuminen on ollut raskasta tähän päivään asti. Nyt kun sijoitus on tapahtunut, niin ollaan oltu yhteydessä ystävän kanssa päivittäin.
Nyt kun miettii tilannetta, niin ystävälleni olisi riittänyt mainiosti ne perhetyöntekijät tai vain se kodinhoitaja lapsen hoidossa, eikä mikään ankea laitos, joka sekin olisi kestänyt pari kuukautta vanhemmuuden arvointineen. Tässä maailmassa on ihmisiä, jotka oikeasti tarvitsevat apua.
9: oletko saanut jo lapsesi takaisin ja miten sulle on käynyt asian kanssa?
[/quote]
9 vastaa: Alkuperäinen sijoituksen syy oli, etten pystynyt tarjoamaan lapselleni turvallista kasvuympäristöäni, ja annoin ex-mieheni häiriköidä minua ja lastani.Olin aika kädetön exäni suhteen, sillä asuimme alimmassa kerroksessa enkä saanut asuntoa toisesta kaupungista.
Lapeni sijoituksen jälkeen sain ylhäältä asunnon, mutta sitten olikin huoli arkirutiineistani ja minunkin olisi pitänyt asua lapseni kanssa laitoksessa tarkkailtavana, mutta tähän en suostunut.Huostaanotto purettiin vasta 2vuoden jälkeen sijoituksesta, koska sijaisperheessä ilmeni ongelmia joista olin koko sijoituksen ajan puhunut sos.työntekijöille.Edes sijaisisän väkivaltaineen purkautuminen kokouksessa ei avannut työntekijöiden silmiä, mutta jotain siellä tapahtui vaikka minulle ei ole vieläkään kerrottu että mitä.
9 vastaa vielä, että näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ollut järkevää mennä asumaan sinne laitokseen, mutta en silloin tiennyt mitä kieltäytymisestäni voisi seurata.Toinen asia on sitten se, kuinka sijoituksen perusteet muuttuivat niin radikaalisti kesken sijoituksen, enkä tiedä vieläkään mistä tämä huoli olisi kummunnut.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 10:50"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 10:44"]
Tuota, miten se lapsi voi? Ei niinkään äidin tekemiset kiinnosta mutta saiko lapsi riittävää hoivaa ja läheisyyttä? Jotkut vanhemmat on niin hukassa omien tunteiden ja ongelmiensa kanssa, etteivät yksinkertaisesti näe tai tunnista lapsen tarpeita.
[/quote]
Mutta tämän ei pitäisi riittää syyksi huostaanottoon, sillä olemme kaikki erilaisia jotkut antavat läheisyyttä lapsilleen paljon ja toiset ovat etäisempiä.
[/quote]
Itse olen tällainen etäinen, enkä halaile paljoa tai pidä sylissä jos lapsi ei sitä pyydä, joten pitäisikö minun nyt soittaa lastensuojeluun ja olla huolissani itsestäni?
Kuule 14, tällaisessa tapauksessa ne perheen tai lapsen haluamiset eivät useinkaan ole realistisia. Harvalla perheellä edes on selkeää kuvaa siitä, millaisia tukitoimia on tarjolla. Ammattilaisella on toisenlainen näkemys asioihin kuin perheellä, se on totta. Ammattilainen on nähnyt monta samanlaista tapausta ja tietää myös, miten usein käy, jos asiaan ei tartuta varhain. Lapsen etu on aina etusijalla. Nyt kun pystytään auttamaan nopeasti, on mahdollista, että lapsi säästyy nuorena rankalta laitokierteeltä, yhteiskunnan varoilla tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usein valitetaan, että ei tarjota sitä lakisääteistä avohuoltoa ennen huostaanottoa. Ja sitten taas, kun tarjotaan, niin sekään ei ole hyvä. Ei ole helppoa sosiaalityöntekijöillä.
Mitä tarkoittaa avohuolto?
Luulin, että tukea kotona asuvalle, mutta tässä oli kyseessä joku laitos kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:02"]
Mun on vaikea sanoa, että miten lapsi nyt on sijoituksen jälkeen voinut, kun en asu siinä perheessä, mutta äitinsä luona asuessa hän näytti onnelliselta, terveeltä ja hyvinvoivalta, vaikka erosta toipuminen on ollut raskasta tähän päivään asti. Nyt kun sijoitus on tapahtunut, niin ollaan oltu yhteydessä ystävän kanssa päivittäin.
Nyt kun miettii tilannetta, niin ystävälleni olisi riittänyt mainiosti ne perhetyöntekijät tai vain se kodinhoitaja lapsen hoidossa, eikä mikään ankea laitos, joka sekin olisi kestänyt pari kuukautta vanhemmuuden arvointineen[/quote]
Teit kiinnostavan persoonavirheen tuossa kuvauksessa. Kuka voi hyvin, meni sekaisin äiti ja vauva. Kuka toipui erosta? Eikä erosta voi toipumisvaiheeseen ehtiä muutamassa kuukaudessa. Ihan ollaan kriisin alkuvaiheissa.
Ja hyvin erikoista ajattelusi, että jotkin sinun valitsemasi avohuollon toimet olisivat olleet paras vaihtoehto vauvalle ja ystävällesi. Olet joko itse tuo äiti tai sitten olet sotkeentunut mukaan äidin vääristyneeseen maailmaan.
En sano, että lääkkeet, vaan sanon realiteetit hei nyt ihan oikeasti. Menkään vaikka yhdessä sinne terapiaan ystäväsi kanssa, jos olette jo liittoutuneet tässä asiassa. Mieti nyt vielä kerran, että oletko edistämässä vauvan kotiinpaluuta vai päsmäröimässä tuossa konfliktissa.
Lasta ei oteta huostaan jos ei ole mitään todellista ongelmaa. Ystävälläsi on salaisuus jota ei kerro sinulle. Harmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos joku tulisi yhtäkkiä väittämään että nyt on huoli lapsistasi ja sinun on lähdettävä kodistasi laitokseen lapsesi kanssa tarkkailtavaksi? Olisitko sitä mieltä että oikeassa olette, olet avun tarpeessa ja haet itsellesi "hoitosuhteen" vaikka ei mitään mielenterveysongelmia olekaan? Miksi ihmisen jolla ei ongelmia ole, pitäisi suostua sellaiseen? Jos on tehty päätös väärin niin pakko se on purkaa. Sossun pitää pystyä osoittamaan että ap:n ystävä ei kykene lapsesta huolehtimaan, muuten oikeus ei vahvista huostaanottoa. Paperit kannattaa lukea huolella läpi, sossu kirjaa asioita väärin. Moni luulee että sossut ovat jotain yli-ihmisiä, eivät ole vaan aivan tavallisia inhimillisiä av-mammoja. Eivät selvännäkijöitä vaan tavallisia akkoja joilla on omat ennakkoluulonsa kuten muillakin ihmisillä ja suurin osa ainakin pk-seudulla epäpäteviä, eivät sosiaalityöntekijän koulutuksen saaneita vaan alan opiskelijoita tai esim sosionomeja. Huostaanottoja tehdään vaikka lain mukaisia perusteita ei ole, eikä sitä lastensuojelulakia edes yleensä tunneta!
Moni tuntuu luulevan että sitä lämpöä ja vuorovaikutusta saa huostaanotettuna. Lastenkodeista osa on kuitenkin tunneilmastoltaan hyvin kalseita paikkoja, lasten vankiloita joissa työhönsä kyrsiintyneet työntekijät kohtelevat lapsia kylmästi ja jopa lain vastaisesti. Esim puheluja vanhemmille rajoitetaan ilman syytä, myönnetään puhelu kerran viikkoon mutta evätään sekin esimerkiksi rangaistuksena kiukuttelusta (kun lapsi itkee ikäväänsä). Peiton alla ei saa itkeä, peitto viedään pois ja tyyny ja lopulta patjakin jotta lapsi ei pääse piiloon itkemään, syliin ei oteta eikä lohduteta. Useimmiten kuitenkin huonotkin vanhemmat sentään rakastavat lapsiaan, jotka ovat lastenkodin työntekijöille vain työtä. Vaikka aineellinen puoli lastenkodissa olisikin kunnossa ( näin ei aina ole, olen nähnyt miten lapsia lähetetään kouluun housuissa joissa isot reiät polvissa, tukka harjaamatta, rikkikuluneissa kengissä) niin tunneilmasto usein ei. Mitään tukea ei saa koti-ikävään tai tilanteen ymmärtämiseen. Työntekijät vaihtuu. On hyviäkin lastenkoteja mutta laitoksia nekin aina ovat ja niissä työskentelevät ihmisiä, eivät enkeleitä joilla on ylimaallinen kyky rakastaa kaikkia vieraita lapsia.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:20"]
Kuule 14, tällaisessa tapauksessa ne perheen tai lapsen haluamiset eivät useinkaan ole realistisia. Harvalla perheellä edes on selkeää kuvaa siitä, millaisia tukitoimia on tarjolla. Ammattilaisella on toisenlainen näkemys asioihin kuin perheellä, se on totta. Ammattilainen on nähnyt monta samanlaista tapausta ja tietää myös, miten usein käy, jos asiaan ei tartuta varhain. Lapsen etu on aina etusijalla. Nyt kun pystytään auttamaan nopeasti, on mahdollista, että lapsi säästyy nuorena rankalta laitokierteeltä, yhteiskunnan varoilla tietysti.
[/quote]
No kuule, lapsen vanhemmat ovat perheensä parhaimmat asiantuntijat, joten miksei heitä kuuneltaisi ja annettaisi sitä apua mitä he toivovat? Esimerkkinä voin kertoa parhaan ystäväni tapauksesta, jossa ystäväni yritti monta vuotta saada apua väkivaltaiselle "erilaiselle" lapselleen-tuloksetta.Puhui neuvolassa ja mainitsi epäilyistään lääkärissä, mutta vasta kun lapsi sairastui vakavasti ystäväni puheet ottettiin vakavasti.Nyt lapsella on apua ja tukea ja mikä tärkeintä hänelle, oikeat diagnoosit ja lääkitys!
Kyllä perhettä pitäisi kuunnella enemmän, sillä he tietävät enemmän kuin joku ulkopuolinen joka ei ole tiiviisti tekemisissä heidän kanssaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 10:30"]
Ei ollut mikään mielenterveyspotilas. Erosi pari kuukautta sitten synnytyksen jälkeen ja isä ei ole nyt ollut kuvioissa lainkaan. Joutui asiakkaaksi, kun meni vuotamaan erostaan neuvolalle, jossa nousi taas se kuuluisa viranomaisten huoli äidin jaksamisesta. Äidillä on laaja tukiverkosto, mutta silti piti tehdä ilmoitus lastensuojeluun. Tietääkseni mitä olen nyt lukenut, niin avohuollon tukitoimet ovat ihan vapaaehtoisia ja ystäväni jopa yritti neuvotella muita tukia itselleen.
[/quote]
tämä tämä on juuri se syy, miksi en neuvolassa kerro "mitään". Nyt kaikki ok meillä, mutta todella rankka vauva-aika takana. Tukiverkkoa on ja muutenkin apua saatiin, mutta olisin voinut neuvolasta jotain vinkkiä tilanteeseen kaivata. Mutta en suoraan sanottuna uskaltanut.
Jälleen kerran nähdään miten lastensuojelu on hyvin verrattavissa Natsi-Saksan touhuihin toisen maailmansodan aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:20"]
Kuule 14, tällaisessa tapauksessa ne perheen tai lapsen haluamiset eivät useinkaan ole realistisia. Harvalla perheellä edes on selkeää kuvaa siitä, millaisia tukitoimia on tarjolla. Ammattilaisella on toisenlainen näkemys asioihin kuin perheellä, se on totta. Ammattilainen on nähnyt monta samanlaista tapausta ja tietää myös, miten usein käy, jos asiaan ei tartuta varhain. Lapsen etu on aina etusijalla. Nyt kun pystytään auttamaan nopeasti, on mahdollista, että lapsi säästyy nuorena rankalta laitokierteeltä, yhteiskunnan varoilla tietysti.
[/quote]
No kuule, lapsen vanhemmat ovat perheensä parhaimmat asiantuntijat, joten miksei heitä kuuneltaisi ja annettaisi sitä apua mitä he toivovat? Esimerkkinä voin kertoa parhaan ystäväni tapauksesta, jossa ystäväni yritti monta vuotta saada apua väkivaltaiselle "erilaiselle" lapselleen-tuloksetta.Puhui neuvolassa ja mainitsi epäilyistään lääkärissä, mutta vasta kun lapsi sairastui vakavasti ystäväni puheet ottettiin vakavasti.Nyt lapsella on apua ja tukea ja mikä tärkeintä hänelle, oikeat diagnoosit ja lääkitys!
Kyllä perhettä pitäisi kuunnella enemmän, sillä he tietävät enemmän kuin joku ulkopuolinen joka ei ole tiiviisti tekemisissä heidän kanssaan.
[/quote]
Olen samaa mieltä ystäväsi kohdalla, mutta tuo on täysin eri tilanne kuin se, että vauva otetaan huostaan vastasyntyneenä tai alle 5kk ikäisenä.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:32"]
Mitä jos joku tulisi yhtäkkiä väittämään että nyt on huoli lapsistasi ja sinun on lähdettävä kodistasi laitokseen lapsesi kanssa tarkkailtavaksi? Olisitko sitä mieltä että oikeassa olette, olet avun tarpeessa ja haet itsellesi "hoitosuhteen" vaikka ei mitään mielenterveysongelmia olekaan? Miksi ihmisen jolla ei ongelmia ole, pitäisi suostua sellaiseen? Jos on tehty päätös väärin niin pakko se on purkaa. Sossun pitää pystyä osoittamaan että ap:n ystävä ei kykene lapsesta huolehtimaan, muuten oikeus ei vahvista huostaanottoa. Paperit kannattaa lukea huolella läpi, sossu kirjaa asioita väärin. Moni luulee että sossut ovat jotain yli-ihmisiä, eivät ole vaan aivan tavallisia inhimillisiä av-mammoja. Eivät selvännäkijöitä vaan tavallisia akkoja joilla on omat ennakkoluulonsa kuten muillakin ihmisillä ja suurin osa ainakin pk-seudulla epäpäteviä, eivät sosiaalityöntekijän koulutuksen saaneita vaan alan opiskelijoita tai esim sosionomeja. Huostaanottoja tehdään vaikka lain mukaisia perusteita ei ole, eikä sitä lastensuojelulakia edes yleensä tunneta!
Moni tuntuu luulevan että sitä lämpöä ja vuorovaikutusta saa huostaanotettuna. Lastenkodeista osa on kuitenkin tunneilmastoltaan hyvin kalseita paikkoja, lasten vankiloita joissa työhönsä kyrsiintyneet työntekijät kohtelevat lapsia kylmästi ja jopa lain vastaisesti. Esim puheluja vanhemmille rajoitetaan ilman syytä, myönnetään puhelu kerran viikkoon mutta evätään sekin esimerkiksi rangaistuksena kiukuttelusta (kun lapsi itkee ikäväänsä). Peiton alla ei saa itkeä, peitto viedään pois ja tyyny ja lopulta patjakin jotta lapsi ei pääse piiloon itkemään, syliin ei oteta eikä lohduteta. Useimmiten kuitenkin huonotkin vanhemmat sentään rakastavat lapsiaan, jotka ovat lastenkodin työntekijöille vain työtä. Vaikka aineellinen puoli lastenkodissa olisikin kunnossa ( näin ei aina ole, olen nähnyt miten lapsia lähetetään kouluun housuissa joissa isot reiät polvissa, tukka harjaamatta, rikkikuluneissa kengissä) niin tunneilmasto usein ei. Mitään tukea ei saa koti-ikävään tai tilanteen ymmärtämiseen. Työntekijät vaihtuu. On hyviäkin lastenkoteja mutta laitoksia nekin aina ovat ja niissä työskentelevät ihmisiä, eivät enkeleitä joilla on ylimaallinen kyky rakastaa kaikkia vieraita lapsia.
[/quote]
Nyt ymmärrän enemmän. Ei ole mitään ystävää, se oli tässä se peitetarina. Sinulta on otettu se lapsi huostaan ja perusteena on lapsen perusturvallisuuden vaarantuminen johtuen äidinn vuorovaikutusongelmista. Olet etäinen ja hoito on mekaanista, ei lämpöä. Itse et tajua sen merkitystä, koska itselläsi oli samanlainen kohtalo vauvana. Siksi ne sun turvaverkot eivät kelpaa, koska eivät hahmota myöskään tätä puutetta. Siksi sulla on ennakkoluuloja avomuotoiseen laitoshoitoon ja siksi sitä sulle oltaisiin annettu, että sulla itselläsi on historia lastensuojelussa. Siksi sulla on tietoa ja kokemuksia ilmapiireistä.
Silti mä voin ymmärtää ton sun laillisuusperusteen. En kiistä, etteikö sillä voisi olla perusteita. Mutta olet heikoilla, jos et nyt lähde tähän peliin mukaan. Sun on todistettava heidän säännöillään, että olet kykenevä huolehtimaan vauvasta. Siksi sun pitää hankkia se hoitosuhde. Sähän voit mennä vaikka kirkon palveluihin, kunhan menet jonnekin näin alkuun. Turhaan yrität tehdä eroa mielisairaisiin. Kaikki ihmiset täyttävät jonkun diagnoosin kriteerit jossakin vaiheessa elämäänsä ja terapeutitkin käyvät hoidossa. Sinä et ole hippustakaan enempi yli-ihminen kuin kukaan muukaan.
Hoitosuhteessa olo on juuri se, mitä sinä et osaa. Mutta siihen sun pitää mennä, kokemaan miltä tuntuu, kun tuetaan. Ja joudut menemään niiihin kiintymyssuhdehoitoihin. Ne on sun vauvaasi varten, kyse on vauvan kiintymyssuhteesta, ei sinun. Sinun kiintymyssuhdeongelmasta on kyse siinä, miten tämä soppa on syntynyt ja haluttomuudessasi tunnistaa itsessäsi haavoja ja tarvitsevuutta.
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:41"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:32"]
[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:20"]
Kuule 14, tällaisessa tapauksessa ne perheen tai lapsen haluamiset eivät useinkaan ole realistisia. Harvalla perheellä edes on selkeää kuvaa siitä, millaisia tukitoimia on tarjolla. Ammattilaisella on toisenlainen näkemys asioihin kuin perheellä, se on totta. Ammattilainen on nähnyt monta samanlaista tapausta ja tietää myös, miten usein käy, jos asiaan ei tartuta varhain. Lapsen etu on aina etusijalla. Nyt kun pystytään auttamaan nopeasti, on mahdollista, että lapsi säästyy nuorena rankalta laitokierteeltä, yhteiskunnan varoilla tietysti.
[/quote]
No kuule, lapsen vanhemmat ovat perheensä parhaimmat asiantuntijat, joten miksei heitä kuuneltaisi ja annettaisi sitä apua mitä he toivovat? Esimerkkinä voin kertoa parhaan ystäväni tapauksesta, jossa ystäväni yritti monta vuotta saada apua väkivaltaiselle "erilaiselle" lapselleen-tuloksetta.Puhui neuvolassa ja mainitsi epäilyistään lääkärissä, mutta vasta kun lapsi sairastui vakavasti ystäväni puheet ottettiin vakavasti.Nyt lapsella on apua ja tukea ja mikä tärkeintä hänelle, oikeat diagnoosit ja lääkitys!
Kyllä perhettä pitäisi kuunnella enemmän, sillä he tietävät enemmän kuin joku ulkopuolinen joka ei ole tiiviisti tekemisissä heidän kanssaan.
[/quote]
Olen samaa mieltä ystäväsi kohdalla, mutta tuo on täysin eri tilanne kuin se, että vauva otetaan huostaan vastasyntyneenä tai alle 5kk ikäisenä.
[/quote]
Tarkoitin tällä esimerkilläni sitä, että vanhempia ei juurikaan kuunnella missään lapsen asioissa, ei sossussa eikä lääkärissä.Jännää oli että silloin kun lapsi sairastui, äidin kertomukset lapsen arkielämästä olivat yksi osa varsinaista diagnoosia.
Toistan vielä että viranoimaisten pitäisi kuunnella vanhempia, jos he ilmaisevat huolensa ja toivovat tiettyä apua! Ap:n kertomuksesta en tiedä, onko äiti pyytänyt tukea jaksamiseen tai muuhun, mutta ei ne sosiaalityöntekijöiden päätökset varmasti tee aina autuaaksi.
Avohuolto käsittää monia asioita. Esim. päiväkotipaikka, tukiperhe, perhetyöntekijä, keskusteluapu, perhekuntoutus, lapsen sijoitus, ensikoti. Olenkin tässä kysynyt jo pari kertaa onko tämä lapsi huostaanotettu vai sijoitettu avohuollon toimena, vaan en ole saanut vastausta.
29: väärille kirjauksille tämä laitosjuttu perustuukin, sillä ne asiat, jotka kumpikin luimme olivat suurimmaksi osaksi vääriä. En paneudu niihin sen enempää, sillä ne asiat ovat hyvin henkilökohtaisia ystävälleni.
Joku tuossa aiemmin ihmetteli, että mistä tiedän, että mitkä tuet ystäväni tarvitsee ja onko hän kertonut minulle kaikkea, niin näistä asioista on keskusteltu hänen kanssa ja hän itse myös toi nämä asiat ilmi. Itse mietittyäni huomasin niissä olevan perää. Kuten mainitsin jo tuon ystäväni eron, niin eroprosessi oli jo pitkään päällä, mutta mies otti hatkat vasta syntymän jälkeen. Ihmettelen toisinaan itsekin ystäväni vahvuutta arjessa lapsen kanssa, mutta hyvin hän on pärjännyt, vaikka ero ei helppo hänelle ollut. Ja kyllä ehkä hän ei kerro kaikkea, vaikka päivittäin yhteydessä. Siihenkin on ehkä syynsä. Edelleen olen sitä mieltä, että on ihmisiä, jotka tarvitsevat enemmän kyttäystä kuin hän.
Mun kaverilla oli sama tilanne ja kyllä mailman parhain äiti. Se meni johonkin äiti ja vauva laitokseen ja niillä on kaikki hyvin, kun suostui menemään.
Noissa tapauksissa on törkeetä ottaa lapsi pois.
No vauvat on kovaa kamaa markkinoilla ja ottajia löytyy
eli niihin juttuihin on pakko suostua, muuten lapsi huostaanotetaan.
Teineistä ei sitten enää kysyntää olekkaan ja teini osaa kertoa kodin merkityksen.
Ei ole varmaan ainoa syy se, että on eronnut lapsen isästä ja kertoi siitä neuvolassa. Mikä olikaan eron syy, jomman kumman väkivaltaisuus tai muut ongelmat?
Joka tapauksessa vauva on nyt turvassa kummaltakin vanhemmaltaan.