Naurettavin/uskomattomin selitys sille, ettei voi laihduttaa?

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 10:28"]

ap: mikään syy ei ole huono syy. Jos olet itsekin ollut hyvin ylipainoinen, tiedät että ratkaisun on tapahduttava henkisellä tasolla. Kyse ei ole siitä etteikö olisi aikaa lähteä lenkille tai etteikö olisi tietoa oikeasta annoskoosta tai etteikö voisi urheilla toisellakin jumppalaitteella. Kyse on siitä, että motivaatiota on vaikea saada pysymään yllä ja että koko prosessiin liittyy niin paljon henkisiä tekijöitä.

[/quote]

Eikö silloin juuri tekosyitä ole kaikki muu, paitsi se, ettei ole motivaatiota laihduttaa? Ei ap.

Kenelle näitä syitä pitää tilittää? Kuka niitä tivaa ja sitten arvioi onko kysessä oikea syy vai tekosyy?

Naurettavin syy:

Ärsyttää niin paljon nämä toisten painon ja erityisesti ylipainon arvostelijat täällä netissä, että ei kiusallaankaan halua enää laihduttaa, vaikka olisi terveydellisistä syistä ehkä kiinnostanutkin ryhtyä elämäntaparemonttii.

Imekää siitä. Mut hei. Onpahan besserwissereillä enemmän kauhisteltavaa. Enää kun ei saa julkisesti eses oikein anonyymisti keskustelupalstalla nauraa vammaisille tms. poikkeaville, niin nauretaan ja haukutaan sitten yhteisesti läskejä ja tunnetaan hiljaista ylemmyydentunnetta, kun itsellä ei ole moisia "ongelmia"...

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 10:37"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 10:31"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 09:49"]

En muista kuulleeni mitään naurettavaa. Kaikilla on omat syynsä tai ei ole, mutta yhden asian tiedän: laihduttaminen on ennen kaikkea henkilökohtainen asia, hyvin yksityinen, arka ja vaikea juttu. Siihen liittyy niin paljon henkistä painetta ja solmuja, että ei ole kenenkään ulkopuolisen asia puuttua kenenkään motiiveihin tai motivaation väsähtämiseen.

Korjaan: korkeintaan asia kuuluu lääkärille.

Olen todella väsynt siihen, että kanssakulkijoiden paino tuntuu oikeuttavan ihan tolkuttomaan solvaamiseen, naureskeluun, pilkkaamiseen ja älynlahjojen kyseenalaistamiseen. Eikö teille opetettu kotona, että muiden ulkonäköön ja henkilökohtaisiin omainaisuuksiin puuttuminen on erittäin huono tapa?

[/quote]

peukutin tän. hyvä paskanjauhantaselitys. syyllistät vielä muita omasta epäonnistumisestas.

[/quote]

Ok, kiitos peukuista. Kaiapsinkin niitä todella juuri sinulta, kun olen niin nolo ja avuton.  Tuli heti paljon parempi mieli, kun palstalla on kaltaisiasi lähimmäisiä. Olen ihan varma, että antamasi hyvä palaa sinulle kolminkertaisena. Seuraavan onnenpotkuen osuessa kohdallesi saatat ehkä muistaakin mistä hyvästä se löysi luoksesi. Näin sitä voi ihan tuntematonkin piristää toisen päivää jonkun keskustelupalstan välityksellä, tämä on AV:n parhaita puolia.

[/quote]

jumankauta! sä olet todella hyvä tossa muiden syyllistämisessä. mutta yksi peukku vain silti per hlö.

Se ei ole tarpeeksi motivoivaa että miellyttäisi muiden silmää. Sitten vasta kun itse päänsä sisällä tajuaa asioita ja haluaa sitä kautta saada aikaan muutoksen, käytös eli konkreettinen laihtuminen on mahdollista. Jos on tyytyväinen itseensä sellaisena kuin on, ei ole mitään syytä laihduttaa.

Kuinka niitä peukkuja useampia edes lähetetään? Sen taitaa kaiketi vain mode.

Olen vain isokokoinen, en varsinaisesti lihava, en ole koskaan ollut hoikka ja vaikka laihduttaisinkin, pysyn silti aina isona.

Joku on nyt ymmärtänyt jotain väärin, niin uskomaton tarina.

Kun herkut maistuu ja vaikka laihduttaisin niin ne kilot tulis kumminki takasi... (aika pessimisti)

En muista kuulleeni mitään naurettavaa. Kaikilla on omat syynsä tai ei ole, mutta yhden asian tiedän: laihduttaminen on ennen kaikkea henkilökohtainen asia, hyvin yksityinen, arka ja vaikea juttu. Siihen liittyy niin paljon henkistä painetta ja solmuja, että ei ole kenenkään ulkopuolisen asia puuttua kenenkään motiiveihin tai motivaation väsähtämiseen.

Korjaan: korkeintaan asia kuuluu lääkärille.

Olen todella väsynt siihen, että kanssakulkijoiden paino tuntuu oikeuttavan ihan tolkuttomaan solvaamiseen, naureskeluun, pilkkaamiseen ja älynlahjojen kyseenalaistamiseen. Eikö teille opetettu kotona, että muiden ulkonäköön ja henkilökohtaisiin omainaisuuksiin puuttuminen on erittäin huono tapa?

Ylipäätään se on outoa että syömiseen, naposteluun ja kokkailuun menee tuntitolkulla aikaa. mutta 30min lenkille ei löydy saumaa. Omasta mielestäni sairaus on ainoa syy joka voi estää. Kaikki muu on selittelyä...

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 09:49"]En muista kuulleeni mitään naurettavaa. Kaikilla on omat syynsä tai ei ole, mutta yhden asian tiedän: laihduttaminen on ennen kaikkea henkilökohtainen asia, hyvin yksityinen, arka ja vaikea juttu. Siihen liittyy niin paljon henkistä painetta ja solmuja, että ei ole kenenkään ulkopuolisen asia puuttua kenenkään motiiveihin tai motivaation väsähtämiseen.

Korjaan: korkeintaan asia kuuluu lääkärille.

Olen todella väsynt siihen, että kanssakulkijoiden paino tuntuu oikeuttavan ihan tolkuttomaan solvaamiseen, naureskeluun, pilkkaamiseen ja älynlahjojen kyseenalaistamiseen. Eikö teille opetettu kotona, että muiden ulkonäköön ja henkilökohtaisiin omainaisuuksiin puuttuminen on erittäin huono tapa?

[/quote]

Juuri näin. Laihduttamisesta ja laihduttajasta vaan nyt yleensä tulee valitettavasti julkista omaisuutta viimeistään siinä vaiheessa kun pudotus on huomattava.

Itse olen ollut aikoinaan huomattavan ylipainoinen, laihduttanut normaalipainoon ja tässä yhteydessä (ylipainoiset) ihmiset sitten ovat (ihan oma-alotteisesti) kertoneet miksevät itse voi laihduttaa. Joillakin se "syy" on vaan niin... Omintakeinen.. En tietenkään kenenkään syitä siinä ole alkanut kyseenalaistaa ääneen, näitä vaan joskus tulee pohdittua kun muistaa ne omat aikaisemmat "syyt" :)

Ap

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 09:54"]Ylipäätään se on outoa että syömiseen, naposteluun ja kokkailuun menee tuntitolkulla aikaa. mutta 30min lenkille ei löydy saumaa. Omasta mielestäni sairaus on ainoa syy joka voi estää. Kaikki muu on selittelyä...[/quote]

Meneekö oikeasti tuntitolkulla aikaa? Kun mulla ei tuollaisia aikoja ole. Esim tyypillinen arki-ilta. 3 tuntia uimahallilla (uin itse 2-3 km) lapsen treenien aikaan plus 2 tuntia lapsen läksyjä. Kun läksyt on tehty olen valmis nukkumaan. Ruualaittoon ja naposteluun minulla ei varmasti mene edes tuntia päivässä.

Minulla ei mene naposteluun aikaa laisinkaan. Syön autossa. Lapsille kokkaan ruokaa noin 30 minuuttia max, aamu- ja iltapaloihin menee ehkä 5 minuuttia laittaa ne esille. Syön, kun teen töitä ja syön, kun ajan autoa. Ehkä kerran viikossa syön pöydän ääressä vain syömisen takia.

Lihavat eivät ole lihavia siksi, että he arvostavat ruokaa, kokkaavat pitkän kaavan mukaan ja istuvat pöydässä syömässä jokainen päiviä monta tuntia. Tällainen tapa on ainakin ravintoterapeutin mielestä terveellinen ja hyvä tapa. Lihavat ovat lihavia, koska he eivät anna aikaa ruokailuhetkille vaan nappaavat vain jotain kaupasta tai kaapista ja syövät sen ajattelematta, mitä juuri söivät. Kun tekee muuta samalla kun syö, ei edes välttämättä huomaa täysinäisyyden tunnetta eikä muista, mitä tuli juuri äsken syötyä. Tämä on se ongelma, ei se, että siihen ruoanlaittoon ja syömiseen kuluttaa niin paljon aikaa.

Mulla ei oo rahaa ostaa uusia vaatteita jos laihdutan!

Minun syyni?

Laihdutin kaksi vuotta sitten 30 kiloa ja alle vuodessa olin saanut ne kaikki takaisin. En mätännyt kaksin käsin ruokaa naamaani mutta kiistatta mietin ruokaa koko ajan. Pari kertaa viikossa sorruin totaaliseen ahmimiseen. Sitten olin taas tiukemmin mutta se ei riittänyt.

Mikähän se minun tekosyyni on? Että en vain pysty tähän? Liian heikko? Laiska? Takana on lukemattomia laihdutusyrityksiä, jotka kaikki ovat päätyneet siihen, että painoa on tullut kaksinkertainen määrä lisää.

Ehkä salaa mielessäni nautin tästä. Haen  huomiota?

Tai olen vain niin kertakaikkisen huono ihminen, ettei itsekurini riitä noin yksinkertaiseen asiaan. Kaipa tuollaiselle voi jo vähän nauraakin.

ap: mikään syy ei ole huono syy. Jos olet itsekin ollut hyvin ylipainoinen, tiedät että ratkaisun on tapahduttava henkisellä tasolla. Kyse ei ole siitä etteikö olisi aikaa lähteä lenkille tai etteikö olisi tietoa oikeasta annoskoosta tai etteikö voisi urheilla toisellakin jumppalaitteella. Kyse on siitä, että motivaatiota on vaikea saada pysymään yllä ja että koko prosessiin liittyy niin paljon henkisiä tekijöitä.

Onneksi, olkoon, hienoa kun olet oman onnistumisesi huumassa ja tiedät pystyväsi kaikkeen. Kaikilla ei ehkä ole yhtä kova kantti, ehkä se oivalluksne htki tulee aikanaan. Eikä se ole tekosyy. Ainakaan tällaisilla naureskelua ja pilkkaamista heruttelevalla kirjoittelulla AV:lla et saa yhtään ketään laihtumaan.

Yhteiskunta on kieroutunut koska lihaviin kohdistuu vihaa ja vastenmielisyyttä. Tätä syrjintää kokee erityisesti lihavat naiset. Lihavia syrjitään terveydenhuollossa, lentokoneissa pitää ostaa tuplapaikat jne. Tärkeintä on muuttaa tämä sosiaalinen kieroutuma eikä niinkään laihduttaa itse. Ihan oikeesti kuulin tämän selityksen 140 kiloiselta tantalta.

Tuttavanainen oli päässyt lihomaan aika lailla, ja tuskaili kilojaan. Ehdotin, että voitaisiin alkaa yhdessä käymään vähän lenkkeilemässä.

Se naiselle käynyt. Hänen joku sukulaissetänsä oli aikoinaan ollut himourheilija, ja ollut ylikunnossa! Ja nainen pelkäsi, että hänelle varmasti käy samoin!

Jeba jee.