Naurettavin/uskomattomin selitys sille, ettei voi laihduttaa?

Aika monet sanovat etteivät voi harrastaa liikuntaa ennenkuin on laihduttanut. Kun ei kehtaa lähteä esim.uimaan. Ja lenkkeilystä kipeytyy jalat..

Okei..eli ei jää muuta vaihtoehtoa, kuin istua sohvalla ja syödä suklaata? Tuntuu, että tällainen ajattelu on yleistä ylipainoisilla. Mutta kannattaisi mennä vaan sinne uimahalliin rohkeasti ja huomata, ettei muutkaan ole sen kummempia. Ihmisten vartalot eivät ole kuin malleilla, se on vaan fakta. Uimahallissa näkee totuuden, että 99% kävijöillä on kropassaan jotain "vikaa". Itselläni huono ryhti, roikkuvat tissit ja vatsa pömpöttää aina ryhdin vuoksi. Lisäksi rumia arpia ja ilman meikkiä naamani on uimahallin valossa aika karsea. Mutta, ei minua kiinnosta jos joku katsoo. Katsokoon vaan, minä silti aion yrittää pitää huolta itsestäni.

Kyllä se aika on oikeasti tosi kortilla ainakin itselläni. Useimpina päivinä pääsen kotiin vasta 17-18, jolloin mummu on hakenut lapset hoidosta/koulusta. Sitten äkkiä yhteistä aikaa, lapsen kanssa läksyjä jne. Mies tulee kotiin noin 20:30-21. Pieni yhteinen iltapala, lasten iltatoimet, luetaan kumpikin lasten kanssa (nuoremmalle Nalle Puhia, vanhemman kanssa lastenromaaneja) Noin 21:30-21:45 on lapset vihdoin unilla. Sitten alkaa itsellä olla virta vähissä, kun aamulla herätys taas 6:30.

Mulla ei oikeasti ole edes 30 minuuttia päivässä aikaa lenkkeillä, kun tää on nyt tässä vaiheessa tätä. Enkä voi ajatellakaan, että ottaisin sen ajan silloin klo 17-18, koska oikeasti lasten tarvii päästä kotiin asap.

"Lihavuus johtuu pelkästään geeneistä. Olen yrittänyt laihduttaa, mutta en laihdu. Siispä en enää viitsi edes yrittää". Näin sanoo esimieheni, 49-vuotias nainen, jolla kaikki mahdolliset lihavuuden liitännäissairaudet huonoista polvista verenpaineeseen. Ja työelämää kuitenkin vielä parikymmentä vuotta edessä, eikä halua tehdä muuta kuin syödä lääkkeitä ja vaihdattaa nivelet.

Lukematta noita viestejä välistä, ja itse hoikkana ihmisenä, vastaan ap:lle: kukaan ei ole sulle selitystä velkaa yhtään mistään. Sä et missään tilanteissa ole siinä asemassa tässä ihmiskunnassa suhteessa kehenkään toiseen ihmiseen koskaan, ei vaikka mikä ja missä olisit, että sulla olisi oikeutta puuttua muiden olemisiin noin. Kun tämä on sulle selkeästi aivan epäselvää, kertoo se erittäin selkeää tietoa siitä, mikä sinä olet.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:18"]Kyllä se aika on oikeasti tosi kortilla ainakin itselläni. Useimpina päivinä pääsen kotiin vasta 17-18, jolloin mummu on hakenut lapset hoidosta/koulusta. Sitten äkkiä yhteistä aikaa, lapsen kanssa läksyjä jne. Mies tulee kotiin noin 20:30-21. Pieni yhteinen iltapala, lasten iltatoimet, luetaan kumpikin lasten kanssa (nuoremmalle Nalle Puhia, vanhemman kanssa lastenromaaneja) Noin 21:30-21:45 on lapset vihdoin unilla. Sitten alkaa itsellä olla virta vähissä, kun aamulla herätys taas 6:30.

Mulla ei oikeasti ole edes 30 minuuttia päivässä aikaa lenkkeillä, kun tää on nyt tässä vaiheessa tätä. Enkä voi ajatellakaan, että ottaisin sen ajan silloin klo 17-18, koska oikeasti lasten tarvii päästä kotiin asap.

[/quote]Löydän tuosta heti aikaa, lasten kanssa yhdessä jumppaa, ulkoilua. Alussa edes 15-30min. Sekin on parempi kuin ei mitään ja laskepa paljonko se ois viikossa, kuukaudessa, vuodessa?

Ketjun 97,6 ilmoitti jo viime maanantaina ettei laihduta pääsiäislomalla eikä kerro ensi maanantaina painonsa. Suomeksi:mättää herkkuja kaksi käsin kitaan. Luuseri!

"Laihana/normaalipainoisena on ruma rimpula, jolla ei ole muotoja." T: minä, kun olin vielä läski :D

Enemmistö suomalaisista taitaa tällä haavaa olla lihavia tai ylipainoisia. Hyvin pieni prosentti heistä kuuluu luokkaan, jossa taustalla on jotain vakavaa sairautta tms, joka todella on selitys. Käytännössä lähes kaikkien oikea syy on laiskuus. Minä olen syntymästäni hieman erinäköinen kuin muut ihmiset ja se on aiheuttanut syrjintää ja kiusaamista. Täten koen todella loukkaavana sen kuinka lihavat vaativat jotain helkutin etuoikeutuksia omalle laiskuudelleen. Te voitte tehdä asialle jotain, minä taas en voi ulkonäölleni mitään.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 12:00"]

Enemmistö suomalaisista taitaa tällä haavaa olla lihavia tai ylipainoisia. Hyvin pieni prosentti heistä kuuluu luokkaan, jossa taustalla on jotain vakavaa sairautta tms, joka todella on selitys. Käytännössä lähes kaikkien oikea syy on laiskuus. Minä olen syntymästäni hieman erinäköinen kuin muut ihmiset ja se on aiheuttanut syrjintää ja kiusaamista. Täten koen todella loukkaavana sen kuinka lihavat vaativat jotain helkutin etuoikeutuksia omalle laiskuudelleen. Te voitte tehdä asialle jotain, minä taas en voi ulkonäölleni mitään.

[/quote]

Myös minua on eräässä elämänvaiheessa syrjitty ja kiusattu, ja se mikä minussa toisille näyttäytyy jonkin tason viehättävyytenä ja kiehtovuutena, on joidenkin mielestä ollut kuulemma rumaa - ja se on minulle aivan suoraan sanottu välittämättä pätkääkään minun tunteistani. Silti pidän itseni ihmisenä, koska jos en pitäisi, mikä minä sitten enää olisin? Miksi vihan täyteisin silmin arvostelisin muiden ulkonäöt, painot ja habitukset, kun voin aivan luontaisesti omana itsenäni katsoa ihmistä ainakin neutraalin hyväksyvin silminkin, vaikka omat mieltymyksemmehän meillä kaikilla on? Sulla on kuule vielä matkaa kasvaa, jos vain itse sen havaitset ja näet kasvun tarpeelliseksi.

28

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:18"]Kyllä se aika on oikeasti tosi kortilla ainakin itselläni. Useimpina päivinä pääsen kotiin vasta 17-18, jolloin mummu on hakenut lapset hoidosta/koulusta. Sitten äkkiä yhteistä aikaa, lapsen kanssa läksyjä jne. Mies tulee kotiin noin 20:30-21. Pieni yhteinen iltapala, lasten iltatoimet, luetaan kumpikin lasten kanssa (nuoremmalle Nalle Puhia, vanhemman kanssa lastenromaaneja) Noin 21:30-21:45 on lapset vihdoin unilla. Sitten alkaa itsellä olla virta vähissä, kun aamulla herätys taas 6:30.

Mulla ei oikeasti ole edes 30 minuuttia päivässä aikaa lenkkeillä, kun tää on nyt tässä vaiheessa tätä. Enkä voi ajatellakaan, että ottaisin sen ajan silloin klo 17-18, koska oikeasti lasten tarvii päästä kotiin asap.

[/quote]

Tää ei ehkä ratkaise sun ongelmaa, mutta on esimerkki. Mä kuljen työmatkat pyörällä lähes vuoden ympäri. Tulee liikuttua ja säästettyä samalla rahaa. Ja mulla työmatka kestää julkisilla tasan saman ajan kuin pyörällä. Eikä ole lapsilta pois. Tai voit jumpata lasten kanssa, niittenkin mielestä voisi olla kivaa kiemurrella lattialla tai tanssia äidin kansa. Pienillä asioilla saa ujutettua lisää liikuntaa elämään.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:23"][quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:18"]Kyllä se aika on oikeasti tosi kortilla ainakin itselläni. Useimpina päivinä pääsen kotiin vasta 17-18, jolloin mummu on hakenut lapset hoidosta/koulusta. Sitten äkkiä yhteistä aikaa, lapsen kanssa läksyjä jne. Mies tulee kotiin noin 20:30-21. Pieni yhteinen iltapala, lasten iltatoimet, luetaan kumpikin lasten kanssa (nuoremmalle Nalle Puhia, vanhemman kanssa lastenromaaneja) Noin 21:30-21:45 on lapset vihdoin unilla. Sitten alkaa itsellä olla virta vähissä, kun aamulla herätys taas 6:30.

Mulla ei oikeasti ole edes 30 minuuttia päivässä aikaa lenkkeillä, kun tää on nyt tässä vaiheessa tätä. Enkä voi ajatellakaan, että ottaisin sen ajan silloin klo 17-18, koska oikeasti lasten tarvii päästä kotiin asap.

[/quote]Löydän tuosta heti aikaa, lasten kanssa yhdessä jumppaa, ulkoilua. Alussa edes 15-30min. Sekin on parempi kuin ei mitään ja laskepa paljonko se ois viikossa, kuukaudessa, vuodessa?

[/quote]

Mikset urheile vapaapäivinäsi? Pyörällä työmatkat? Pyörällä osan matkaa, jos on pitkä matka? Mun äiti on tosi hoikka eikä ehtinyt työvuosinaan arkena liikkua, mutta vetäisi sitten vapaapäivinä kahden tunnin sauvakävelyt. Vai etkö ehdi vapaapäivinäkään liikkua? Itsellä myös työ aika samanrytmistä kuin sulla, mutta urheilen vapaapäivinä ja poljen pyörällä työmatkat

Kilpirauhasen vajaatoiminta. Siis todella lihavalla ihmisellä, puhutaan painosta joka uhkaa jo vakavasti terveyttä. Laihduttamista ei halua edes yrittää, laittaa vaan silmät kiinni ja kädet korville ja huutaa lalalllalaa, syyttää massiivisesta ylipainostaan sitten kilppariaan. Ja siis todellakin ymmärrän että vajaatoiminta aiheuttaa ylipainoa ja vaikeuttaa laihduttamista, en ole tyhmä, mutta sitä on ok syyttää vain lievemmästä ylipainosta. Kyseinen muija tosiaan vaan ahtaa ruokaa laariinsa ja sitten vielä kehtaa itkeä ja valittaa lihavuudestaan. Haukkuu laihoja ihmisiä ja käyttäytyy itsekkäästi painonsa kanssa, syyttää kaikesta muuta kuin itseään.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:33"]"Laihana/normaalipainoisena on ruma rimpula, jolla ei ole muotoja." T: minä, kun olin vielä läski :D

[/quote]

Hei minä kans!! :D Lisäksi omiin selityksiin kuului mm. "voin syödä vielä tämän hampurilaisen koska ei se enää näin läskissä yks hamppari erotu", juhlapyhät myös "hyvä syy" aloittaa huomenna, ensiviikolla jne.. Ja viimeisin, en voi jumpata kotona koska ei ole jumppamattoa! :D

Joku oli ehkä käsittäny hitusen väärin koko aloituksen, en todellakaan ole keltään vaatinut selitystä, kyse nimenomaan näistä jotka itse avautuu ylipainostaan! Löysätäänhän nyt vähän sitä nutturaa! :)

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 10:17"]

Minulla ei mene naposteluun aikaa laisinkaan. Syön autossa. Lapsille kokkaan ruokaa noin 30 minuuttia max, aamu- ja iltapaloihin menee ehkä 5 minuuttia laittaa ne esille. Syön, kun teen töitä ja syön, kun ajan autoa. Ehkä kerran viikossa syön pöydän ääressä vain syömisen takia.

Lihavat eivät ole lihavia siksi, että he arvostavat ruokaa, kokkaavat pitkän kaavan mukaan ja istuvat pöydässä syömässä jokainen päiviä monta tuntia. Tällainen tapa on ainakin ravintoterapeutin mielestä terveellinen ja hyvä tapa. Lihavat ovat lihavia, koska he eivät anna aikaa ruokailuhetkille vaan nappaavat vain jotain kaupasta tai kaapista ja syövät sen ajattelematta, mitä juuri söivät. Kun tekee muuta samalla kun syö, ei edes välttämättä huomaa täysinäisyyden tunnetta eikä muista, mitä tuli juuri äsken syötyä. Tämä on se ongelma, ei se, että siihen ruoanlaittoon ja syömiseen kuluttaa niin paljon aikaa.

[/quote]

Tämä oli oudointa mitä olen ikinä kuullut!! Miksi syöt autossa etkä lasten kanssa pöydän ääressä? Ymmärrän hyvin jo olet lihava kun nappaat jotain mättöä mitä voi näppärästi autossa syödä... Tuohan olisi todella helppo muuttaa normaaliksi ruokailutavaksi...

Minä olen antanut itselleni luvan syödä, koska seksiä ei ole tarjolla. Ja seksillä tarkoitan hyväilyä, suutelua, koskettelua, ihoa ihoa vasten, toisen ihmisen fyysistä läheisyyttä,joten dildon ehdottajat suksikoot suolle.

Olen tosissani yrittänyt miettiä, millä muulla voisin korvata sen, mutta mikään muu kuin ruoka ei tuota samanlaista fyysistä mielihyvää.

Seksin vaikutuksesta on kokemuksia: aikoinaan laihdutin 48 kg ja silloin pystyin pitämään syömiset kurissa ja näpit irti herkuista, koska tiesin saavani seksiä vähintään 3 päivän välein.

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 11:18"]Kyllä se aika on oikeasti tosi kortilla ainakin itselläni. Useimpina päivinä pääsen kotiin vasta 17-18, jolloin mummu on hakenut lapset hoidosta/koulusta. Sitten äkkiä yhteistä aikaa, lapsen kanssa läksyjä jne. Mies tulee kotiin noin 20:30-21. Pieni yhteinen iltapala, lasten iltatoimet, luetaan kumpikin lasten kanssa (nuoremmalle Nalle Puhia, vanhemman kanssa lastenromaaneja) Noin 21:30-21:45 on lapset vihdoin unilla. Sitten alkaa itsellä olla virta vähissä, kun aamulla herätys taas 6:30.

Mulla ei oikeasti ole edes 30 minuuttia päivässä aikaa lenkkeillä, kun tää on nyt tässä vaiheessa tätä. Enkä voi ajatellakaan, että ottaisin sen ajan silloin klo 17-18, koska oikeasti lasten tarvii päästä kotiin asap.

[/quote]Löydän tuosta heti aikaa, lasten kanssa yhdessä jumppaa, ulkoilua. Alussa edes 15-30min. Sekin on parempi kuin ei mitään ja laskepa paljonko se ois viikossa, kuukaudessa, vuodessa?

[/quote]

Eikä toisaalta liikunnalla ole kuin 10-20% vaikutus laihtumiseen joten viikonlopun hyötyliikunta + 1-2x lenkkiä/salia riittää oikein hyvin kiinteyttämään

Ruuastahan se painonhallinta lähtee

"En voi laihduttaa, koska sitten tissini pienentyvät."

Koska mun on saatava vielä yks subi tai pepperoni pizza ennen kun voin aloittaa...

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.04.2014 klo 10:17"]

Minulla ei mene naposteluun aikaa laisinkaan. Syön autossa. Lapsille kokkaan ruokaa noin 30 minuuttia max, aamu- ja iltapaloihin menee ehkä 5 minuuttia laittaa ne esille. Syön, kun teen töitä ja syön, kun ajan autoa. Ehkä kerran viikossa syön pöydän ääressä vain syömisen takia.

Lihavat eivät ole lihavia siksi, että he arvostavat ruokaa, kokkaavat pitkän kaavan mukaan ja istuvat pöydässä syömässä jokainen päiviä monta tuntia. Tällainen tapa on ainakin ravintoterapeutin mielestä terveellinen ja hyvä tapa. Lihavat ovat lihavia, koska he eivät anna aikaa ruokailuhetkille vaan nappaavat vain jotain kaupasta tai kaapista ja syövät sen ajattelematta, mitä juuri söivät. Kun tekee muuta samalla kun syö, ei edes välttämättä huomaa täysinäisyyden tunnetta eikä muista, mitä tuli juuri äsken syötyä. Tämä on se ongelma, ei se, että siihen ruoanlaittoon ja syömiseen kuluttaa niin paljon aikaa.

[/quote]

Tämä oli oudointa mitä olen ikinä kuullut!! Miksi syöt autossa etkä lasten kanssa pöydän ääressä? Ymmärrän hyvin jo olet lihava kun nappaat jotain mättöä mitä voi näppärästi autossa syödä... Tuohan olisi todella helppo muuttaa normaaliksi ruokailutavaksi...

[/quote]

Huoh, luulin, että viestini suorastaan huusi, miksi...

Väännän rautalangasta siis. Kukaan ei oikeasti halua olla lihava. Kenenkään tavoite ei ole olla vaarallisesti ylipainoinen tai edes reilusti ylipainoinen. Jokainen, jolla on niitä kiloja ihan silmämääräisesti liikaa, haluaa laihtua. Se, mitä moni kutsuu täällä motivaatioksi, ei oikeasti tarkoita vain halua laihtua, vaan kykyä muuttaa elämässään lihavuutta ylläpitävät rutiinit.

Minun ylipainoani ylläpitävät rutiinit on käyty läpi sekä ravintoterapeutin, lääkärin että psykologin kanssa. Tiedostan ne, yritän hallita niitä mutta en aina siihen kykene. Elämäni on valitettavasti kiireistä, ja silloin on helpompi laittaa kiireen piikkiin sen, etten ehdi syödä perheen parissa. Kun lapset syövät, pakkaan harrastusreppuja, imuroin, vastaan työviesteihin jne. Tiedän, etten saisi niin tehdä, ja onnistuin puolen vuoden ajan muuttamaan nämä rutiinit, mutta kun palkkioksi sitten oikeasti lihoin (söin lasten kanssa joka aterialla mutta en kuluttanut niitä mihinkään) sillä ihanan terveellisellä kotiruoalla, laski motivaationi muuttaa rutiineja huimasti.

Tämä on valitettavasti vaikea kokonaisuus eikä yksinkertainen ja helppo niin kuin moni haluaa sen olevan. Tiedän, että on olemassa ihmisiä niin kuin ap, jotka ovat vain ottaneet itseään niskasta kiinni ja onnistuneet. Minä kuulun niihin, jotka olen ottanut itseäni niskasta kiinni useita kertoja ja onnistunut lyhyellä tähtäimellä monesti mutta käytännössä isoimmat onnistumisenikin ovat olleet vain huiman epäonnistumisen lähtölaukaus.

Kyse kun ei ole vain siitä, että haluaa laihtua riittävästi. Laihtuminen on loppujen lopuksi se helpoin osuus hommasta. Se painonhallinta, painoon liittyvien rutiinien rikkominen, oman päänsisäisen kaaoksen hallitseminen tässä on pirun vaikeaa!

Menetättekö te oikeasti yöunenne, jos joku ei laihdu/laihduta tai on muuten vaan läski? Sallikaa mun nauraa :DDD