Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihminen ei saisi olla vuosikausia yksipuolisesti ihastunut?
05.12.2020 |
Tällä palstalla lynkataan ihmiset, jotka ihastuvat vuosikausiksi johonkin varattuun. Miksi?
Entäpä, jos ainoa kanava purkaa tunteitani on tämä palsta? Live-elämässä en ole nähnyt ihastustami vuosikausiin tai edes puhunut hänelle. Minulla on vain muistoni, joita vaalin.
Miten tällaisessa tilanteessa tulisi sitten oikeaoppisesti toimia? En halua jotain keskinkertaista tylsää seurustelukumppania itselleni, vaikka sellaisia minulle olisi tälläkin hetkellä tarjolla. En jaksa tavata livenä ihmisiä. Mieluumnin olen yksin kotona, unelmoin ihastuksestani ja kirjoitan vaikkapa tänne. Miksi en saisi haaveilla, vaan sen sijaan minusta maalataan täällä negatiivinen kuva ja minua kohtaan tunnetaan inhoa?
Olen siis palstan perusteella huono ihminen ja ruma sinkku. Onnellisempi silti olen, kun saan unelmoida kauniista naisesta kuin että seurustelisin jonkun oikean ihmisen kanssa. Se unelmakuva on paljon paremmannäköinen kuin jotkut vajavaiset livetavikset.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Mä oliiin joskus 16 vuootiaaana. Ja sittten kun taiteelelinen ihminen menee teatteriin eikä oel oikeita psykologeeeja ohjaaamasssa niiin päää voi mennnä hyvinkin sekaisiin. Teatterit on vaaarallista leiiikkiä jos ei ole ammmattilaisia.
Mä enn esim ole mikäään tekotaiteiilja vaaan mun aiivot syntymääästä saaakka manipuloitu taiteeen alttarille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saat toki olla ihastunut vaikka koko loppuelämäsi samaan ihmiseen, mutta voi vain tuntua muista hieman rasittavalta, jos joku aloittaa täsmälleen samoja keskusteluita aina uudelleen ja uudelleen. En tosin nyt osaa antaa rationaalista selitystä miksi se ärsyttää, ehkäpä siksi kun tuntee itsensä voimattomaksi kun toinen jankkaa samaa asia eikä pysty ratkaisemaan toisen ongelmaa?
Saa olla ihastunut. Aika auttaa asiaa. Eivät kai kaikki inhoa, monilla voi olla yksipuolisia ihastuksia joskus elämässään. Ihminen näyttää kyllä erilaiselta kaksikymppisenä kuin sitä vanhempana, luultavasti myös ihastuksesi - osan luonne muuttuu.
Kaltaisesi voivat vaatia työtä muilta. Kannustusta, tukea tai rohkaisua, vaikket ole tilannetta muuttamassa.
Voi kehen haluaa olla ihastunut, mutta ethän kuormita muita asialla toistuvasti. Jos tarjolla olisi saavutettaviakin, ymmärräthän, että muita voi turhauttaa ehdottaa heihin tutustumista, ellet aio ottaa neuvoja vastaan. Samoin jos saat neuvon lähestyä ihastustasi ja kertoa tunteistasi, etkä aio tehdä sitä, neuvojan aikaa voi mennä hukkaan.
Pidä päiväkirjaa. Se on mukava tapa omassa rauhassa tutkailla tunteitaan.
Mä olen rakastunut ihmiseen, joka on syntynyt 1791. En viitsi asiaa palstalla hehkuttaa, kun ei muut kumminkaan ymmärrä tunteeni syvyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saat toki olla ihastunut vaikka koko loppuelämäsi samaan ihmiseen, mutta voi vain tuntua muista hieman rasittavalta, jos joku aloittaa täsmälleen samoja keskusteluita aina uudelleen ja uudelleen. En tosin nyt osaa antaa rationaalista selitystä miksi se ärsyttää, ehkäpä siksi kun tuntee itsensä voimattomaksi kun toinen jankkaa samaa asia eikä pysty ratkaisemaan toisen ongelmaa?
Kyllä tilanne turhauttaa minua itseänikin. Olen myös hyvin onneton. Toisaalta tilanteestani ei ole poispääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat toki olla ihastunut vaikka koko loppuelämäsi samaan ihmiseen, mutta voi vain tuntua muista hieman rasittavalta, jos joku aloittaa täsmälleen samoja keskusteluita aina uudelleen ja uudelleen. En tosin nyt osaa antaa rationaalista selitystä miksi se ärsyttää, ehkäpä siksi kun tuntee itsensä voimattomaksi kun toinen jankkaa samaa asia eikä pysty ratkaisemaan toisen ongelmaa?
Kyllä tilanne turhauttaa minua itseänikin. Olen myös hyvin onneton. Toisaalta tilanteestani ei ole poispääsyä.
Siksihän juuri "et saisi", kun se selvästi tekee sut hyvin onnettomaksi. Sama kuin sulta olisi reisiluu poikki ja sen sijaan että menisit lääkäriin, haaveilisit etelänlomasta kun sattuu niin kauheasti. Että eikö saa vain maata paikoillaan haaveilemassa että elämässä olisi edes jotain iloa tämän tuskan keskellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat toki olla ihastunut vaikka koko loppuelämäsi samaan ihmiseen, mutta voi vain tuntua muista hieman rasittavalta, jos joku aloittaa täsmälleen samoja keskusteluita aina uudelleen ja uudelleen. En tosin nyt osaa antaa rationaalista selitystä miksi se ärsyttää, ehkäpä siksi kun tuntee itsensä voimattomaksi kun toinen jankkaa samaa asia eikä pysty ratkaisemaan toisen ongelmaa?
Kyllä tilanne turhauttaa minua itseänikin. Olen myös hyvin onneton. Toisaalta tilanteestani ei ole poispääsyä.
Ei ole poispääsyä my ass....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saat toki olla ihastunut vaikka koko loppuelämäsi samaan ihmiseen, mutta voi vain tuntua muista hieman rasittavalta, jos joku aloittaa täsmälleen samoja keskusteluita aina uudelleen ja uudelleen. En tosin nyt osaa antaa rationaalista selitystä miksi se ärsyttää, ehkäpä siksi kun tuntee itsensä voimattomaksi kun toinen jankkaa samaa asia eikä pysty ratkaisemaan toisen ongelmaa?
Kyllä tilanne turhauttaa minua itseänikin. Olen myös hyvin onneton. Toisaalta tilanteestani ei ole poispääsyä.
Varmaan olet huomannut, että ihastus antaa itsellesi hyväksyttävän syyn olla elämättä aitoa parisuhdetta toisen ihmisen kanssa? Ihastus suojaa sinua sekä läheisyyden kokemiselta että mahdollisilta pettymyksiltä. Pääset pakoon tosielämän haasteilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ei saisi? Olen itse ollut vuosia rakastunut toiseen naiseen. Hän on sinkku, minä naimisissa. Mitään ei ole koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaankaan niin pitkään kuin olen naimisissa. Mieshuoraksi en ryhdy.
Kun lapset ovat pesästä muuttaneet, otan vaimostani eron joka tapauksessa. Jos ihastukseni kohde on tuolloin vielä vapaa, teen aloitteen.
Minulle tuo rakastuminen antaa jokapäiväistä energiaa. Eikä se ole mielestäni keneltäkään pois kun en sitä konkretisoi avioliitossa ollessani.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ei saisi? Olen itse ollut vuosia rakastunut toiseen naiseen. Hän on sinkku, minä naimisissa. Mitään ei ole koskaan tapahtunut eikä tule tapahtumaankaan niin pitkään kuin olen naimisissa. Mieshuoraksi en ryhdy.
Kun lapset ovat pesästä muuttaneet, otan vaimostani eron joka tapauksessa. Jos ihastukseni kohde on tuolloin vielä vapaa, teen aloitteen.
Minulle tuo rakastuminen antaa jokapäiväistä energiaa. Eikä se ole mielestäni keneltäkään pois kun en sitä konkretisoi avioliitossa ollessani.
Tilanteesi ei ole oikein verrattavissa kun sinulla on sentään perhe ja lapsia. Ap on tosi yksin ja pitkittää ongelmiensa ratkaisua tarraamalla 1000% toivottomaan ihastumiseensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leila Koo kirjoitti:
Pidä päiväkirjaa. Se on mukava tapa omassa rauhassa tutkailla tunteitaan.
Mä olen rakastunut ihmiseen, joka on syntynyt 1791. En viitsi asiaa palstalla hehkuttaa, kun ei muut kumminkaan ymmärrä tunteeni syvyyttä.
Tätä voi varmuudella sanoa yksipuoliseksi rakkaudeksi.
Mä oliiin joskus 16 vuootiaaana. Ja sittten kun taiteelelinen ihminen menee teatteriin eikä oel oikeita psykologeeeja ohjaaamasssa niiin päää voi mennnä hyvinkin sekaisiin. Teatterit on vaaarallista leiiikkiä jos ei ole ammmattilaisia.