Mitä odottaisitte seurustelun alkuaikoina kumppanilta?

Meillä oli molemmilla lomat silleen kivasti, että ihan alussa näimme joka arkipäivä n. 8 tunnin ajan. Oih. <3



Laitamme tekstaria/mailia/soitamme, kun on asiaa tai haluaa ottaa yhteyttä. Joskus voi mennä pari päivää ilman yhteydenottoa, joskus tulee useampi maili, kymmeniä tekstareita ja soitto samana päivänä. Ei mitään pakollista yhteydenottoa tai ilmoittautumista, että elossa ollaan.



Sitoutumista ei meillä ole. Tai siis, kumpikaan ei vaadi mitään erityistä. Suhteellamme ei ole nimeä. Olemme vain ja elämme ja nautimme toistemme seurasta. Luottamusta on puolin ja toisin, kummallakin on ystäviä, jotka ovat vastakkaista sukupuolta ja emme ole ystävyyssuhteita rikkoneet tämän takia.



Kumpikaan ei ole tavannut toisen vanhempia. Hän on tavannut pariin otteeseen lapseni. Minä olen tavannut hänen kämppiksensä, serkkunsa ja lukuisia ystäviä ja opiskelutovereita. Kämppikset tapasin varmaan jo tokalla tapaamiskerralla.



Olimme tunteneet livenä about kaksi viikkoa kun kävimme yhdessä ulkomailla kaksistaan. :)

Minä ajattelen niin, että jos toisesta ei kuulu mitään pariin päivään, ei häntä enää kiinnosta. Se, kuinka usein toista näkee, riippuu välimatkasta.



Mieheni kanssa aloimme heti melko tiiviin suhteen (olimme molemmat lomalla silloin). Vietimme varmaan kaksi viikkoa ensin yhdessä 24h/vrk, jonka jälkeen lomat loppuivat ja palasin omalle paikkakunnalleni. Näimme suhteen kolme ensimmäistä vuotta vain viikonloppuisin ja lomilla, ja arkisin soittelimme vähintään yhdesti päivässä plus tekstiviestit.



Mies esitteli minut vanhemmilleen jo varmaan suhteen toisella viikolla, minä esittelin miehen vanhemmilleni puolen vuoden jälkeen.



Jos olisin taas aloittelemassa uutta suhdetta, en haluaisi heti tutustua toisen perheeseen/ystäviin enkä tutustuttaa miestä omaan perheeseeni vaan odottaisin että olisin täysin varma että nyt tämä on se oikea ihminen. Omasta mielestäni tein virheen tässä suhteessa, että en ollut ihan varma heti (olin kyllä tosi nuori silloin) ja esittelin miehen perheelleni ja katsoin mitä mieltä perhe on (eli annoin heidän mielipiteensä vaikuttaa omaani). No, onneksi he pitivät miehestä ;)

pikemminkin kysyisin, miksi se minua huolestuttaisi?



Aikuisia ihmisiähän tässä ollaan. Miksi aina pitäisi pelätä pahinta? Kun tapaamme, hänen suhtautumisensa minuun kertoo kaiken tarvittavan, eikä minun tarvitse pelätä. Olimme n. kaksi viikkoa erossa toisistamme, puhelimella olimme toki yhteydessä. Kun kohtasimme tuon eron jälkeen, hän oli kerrassaan ihana, ei tahtonut päästää irti.



En ole mustasukkainen, en epäile mitään pahaa. Olemme niin luonnollisia yhdessä, teeskentelyä ei ole. Valheita en usko huuliltamme ulos tulleen ystävyytemme aikana.



Tai en tiedä sitten, luenko liikaa pieniin juttuihin, mutta kun hän kertoo puhuneensa minusta bestiksensä pikkusiskon kanssa tai kirjoittaa minulle runon tekstarina puoli kahdelta yöllä, se riittää minulle. On antanut ymmärtää ajattelevansa minua, vaikken luonaan olisikaan.



Olisi kamalan tukahduttavaa viedä jokainen hetki häneltä, olla ainut asia jonkun elämässä. Sitä tarvitsee muutakin olla.



En osaa selittää. Olemme niin hyviä yhdessä, telepaattinen yhteys toimii, toisen ei edes tarvitse selittää, tiedän muutenkin mitä tarkoittaa.

Jos olisit vasta alkanut seurustella, kuinka usein odottaisit kumppanisi ottavan sinuun yhteyttä?

-No kyllä sitä ehkä odottaisi kuitenkin päivittäistä yhteydenpitoa. Vaikka vain tekstarin verran, mutta kuitenkin.



Kuinka usein odottaisit tapaavasi kumppanisi?

-Riippuu tietysti tilanteesta. Välimatka, työajat jne.

Mutta kyllä nyt ainakin joka viikko odottaisin tapaavani. Mielellään useamminkin.



Kuinka nopeasti esittelisit uuden seurustelukumppanisi omille läheisillesi (keitä he sitten olisivatkin)?

[/quote]

-No enpä tiedä..riippuu taas niin monista tekijöistä. Vanhemmille luultavasti vasta pidemmän seurustelun jälkeen. Lapselta en kovin kauan voisi pitää asiaa salassa jos tapaamisia olisi usein.

Jos pariin päivään ei kuuluisi mitään, ajattelisin, että tässä taas yksi mies lisää, joka vain katoaa kuin pieru Saharaan.



ap, joka oli myös 3

jos en itse pitäisi yhteyttä joka päivä, se tarkoittaisi että toinen olisi mulle vain sellainen, joka otetaan esille kun muussa elämässä on sijaa. Eli ei siis kovin tärkeä tyyppi.

ei Amorin avustuksella toimi muilla tasoilla. En pelkää hänen kiinnostuksensa lopahtamista ihan heti. :)



Kemia vaan natsasi ensi kerrasta, kun loimme silmäyksen toisiimme. Tavattuamme ensi kerran olimme yhdessä pari tuntia, hänen piti mennä töihin. Suuteli minua hyvästiksi. Ja ilmoitti töihin, ettei tulekaan. <3

Tyylin saa toki valita; tekstari, irkki, maili, puhelu... Alkuaikoina tapasimme useamman kerran viikossa, nyttemmin mies on viikonloput ja lomat luonamme sekä ainakin kerran viikollakin.

Parin kuukauden jälkeen mies tapasi äitini, neljän kuukauden jälkeen minä tapasin miehen vanhemmat. Meni n. 6kk, niin mies tapasi kaikki läheiseni lapseni synttäreillä.

Lapseni mies tapasi kahden viikon tapailun jälkeen :)