Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhuksista puhutaan aina ystävällisinä, joita on helppo auttaa
05.12.2020 |
Lähipiirissäni on vanhus, joka tarvitsisi apua vähän kaikessa ja mikään ei hänelle kelpaa. Soittelee puheluita, joissa valittaa elämäänsä ja yksinäisyyttään ja mikään ehdotettu ei kelpaa. Seurakunta, kunnan vanhustyö, ostetut palvelut, mikään ei käy ja kaikki on huonosti jne. Tarvitsisi apua ihan päivittäisissä toimissa, mutta mikään apua ei siihenkään kelpaa. Luen aina ihmetellen juttuja lehdistä kun joku on tilannut vanhemmilleen esim. Gubbe tms palvelua ja kaikki ovat tyytyväisiä. Ei tulisi kuuloonkaan!
Henkilö on aina ollut vaikea persoona, mutta nyt entistä hankalampi. Miten ihmeessä jaksatte tällaista omaista, joka on aina tyytymätön ja kaikki puhelut ovat vain marinaa kaikesta? Koko puhelu pyörii siinä, että hän kärsii eikä puhettakaan siitä, että voitaisiin jutella jostain kevyemmästä tai edes kerran vuodessa hän oikeasti olisi kiinnostunut siitä mitä minulle oikeasti kuuluu. Täytyykö vaan jaksaa siksi että hän on vanha ja isä?
Kommentit (28)
Vanhana piirteet, myös negatiiviset, korostuu. Pihistä tulee entistä pihimpi jne. Kuoleman lähestyessä usein iskee vielä rahapaniikki ja yritetään repiä kaikki mahdollinen irti ihan kuin sinne arkkuun saisi ne rahat mukaan. Ihmiset lulee, että kuoleman edessä ihminen välittää vähemmän mammonasta. Ei pidä paikkaansa, se on valitettavan usein juuri toisinpäin.
Lisäksi vanhat ihmiset on usein todella itsekkäitä. Kun se ajatusmaailma supistuu, on ollut vuosia kotona pienissä ympyröissä, alkaa suhteellisuudentajua heikentyä. Ne on ajatusmaailmaltaan usein kuin teinejä, jossa oma napa on ainoa tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin teen vanhustyötä ja ryren on tullut muutamia haastavia asiakkaita, mutta suurin osa on asiallisia ja mukavia. He ovat kaikki omia persooniaan ja ei meistä tarvitse ystäviä tullakaan, joten en tee töitä sillä asenteella, vaan sillä, että teen työni ja se riittää.
En todellakaan ala nöyristelemään kenenkään edessä, mutta jos vanhus haluaa minuun yhteyden, niin olen läsnä. Vanhukset ovat kuin nuoria, jotkut ovat hankalia, jotkut jäävät kaukaisemmiksi ja osa on oikein mukavia.
Jatkan vielä, että usein vanhusten jälkipolvi on hankalampaa kuin vanhukset. Työssäni tapaamien vanhusten lapset ovat joskus varsinaisia hirviöitä. He vaativat kaikkea, tulevat puhelinlankoja pitkin kertomaan asioita ja yrittävät käskyttää työntekijöitä myös uhkailemalla, mutta kun tarvista on, niin heistä ei kuulu ja näy mitään. He eivät käy katsomassa vanhusta ja eivät edes yritä olla asiallisia, jos paikalle raahautuvat. Heille vanhukset luokse tuleminen on ikävä velvollisuus ja he odottavat vain tämän poislähtöä.
Tottakai suurin osa sukulaisista on oikein mukavia ja ihania, mutta mätämunia löytyy paljon.
Täällä vauvan palstalla noi tulevat totaalikusipäävanhukset haukkuvat omia vanhussukulaisiaan.... eipä heitäkään kukaan halua hoitaa sitten aikanaan.
Ihmisen luonteenpiirteet yleensä terävöityvät vanhetessa.
Siitä johtuu, että moni vanhus on katkera ja ilkeä jos on ollut nuorempanakin kaikesta valittaja. Verratkaa itseänne millaisia teistä valittajista tulee vanhuksina.
Jotkut ovat hyvinkin tasapainoisia ja mukavia ja johtunee siitä, että ovat sinut menneisyytensä kanssa.
Sitten kun mukaan tulee jonkinasteinen dementia, niin siinä on kaikille haastetta. Persoonallisuus voi keikahtaa täysin ja yleensä huonoon suuntaan.
Vanhuksista puhutaan yleensä myös köyhinä. Monet ovat varakkaita.
Voisit tietty yrittää olla empaattisempi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksista puhutaan yleensä myös köyhinä. Monet ovat varakkaita.
Monet ovat varakkaita, mutta ovat kasvaneet maailmassa, jossa rahaa ei ”tuhlattu” palveluihin. Tämän takia eivät suostu vaikka siivoajaan tai tilaamaan ostoksia kotiinkuljetettuna.
”Kyllä minun ruuhkavuosia elävä 150 kilometrin päässä asuva tyttäreni hoitaa nämä asiat puolestani.” Kysyisipä joskus siltä tyttäreltä, mitä mieltä hän on.
Jatkan vielä, että usein vanhusten jälkipolvi on hankalampaa kuin vanhukset. Työssäni tapaamien vanhusten lapset ovat joskus varsinaisia hirviöitä. He vaativat kaikkea, tulevat puhelinlankoja pitkin kertomaan asioita ja yrittävät käskyttää työntekijöitä myös uhkailemalla, mutta kun tarvista on, niin heistä ei kuulu ja näy mitään. He eivät käy katsomassa vanhusta ja eivät edes yritä olla asiallisia, jos paikalle raahautuvat. Heille vanhukset luokse tuleminen on ikävä velvollisuus ja he odottavat vain tämän poislähtöä.
Tottakai suurin osa sukulaisista on oikein mukavia ja ihania, mutta mätämunia löytyy paljon.