Te, jotka olette olleet työelämässä kun olette menettäneet vanhemman

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:43"]

Mä ihmettelen todella, miten vahvoja, tunteensa hallitsevia ihmisiä täällä on, jos läheisen kuolemakaan ei tee työkyvyttömäksi. Itse tulen työkyvyttömäksi läheisen flunssastakin....

[/quote]

kyllä llä meillä voi töissä vaikka itkeä, ja osoittaa tunteensa. Mutta työ usein on parasta terapiaa. Perheellisellä ei ole mahdollisutta jäädä suruun pyörimään, elämää täytyy jatkua, ja asioita tulee hoitaa ja tehdä työtä. 

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:43"]

Mä ihmettelen todella, miten vahvoja, tunteensa hallitsevia ihmisiä täällä on, jos läheisen kuolemakaan ei tee työkyvyttömäksi. Itse tulen työkyvyttömäksi läheisen flunssastakin....

[/quote]

kyllä llä meillä voi töissä vaikka itkeä, ja osoittaa tunteensa. Mutta työ usein on parasta terapiaa. Perheellisellä ei ole mahdollisutta jäädä suruun pyörimään, elämää täytyy jatkua, ja asioita tulee hoitaa ja tehdä työtä. 

Heh, 

osuva lohkaisu, kuulostat ihan siltä kuin sinussa olisi johtaja-ainesta

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:42"]

Meillä ehdotetaan ensisijaisesti palkatonta vapaata. Jos se ei sovi, seuraava vaihtoehto on käynti työterveydessä joka arkipäivä keskustelemassa tilanteesta. Jostain syystä harva haluaa tätä apua vaan ainoastaan sen palkallisen vapaan.

[/quote]

Saanko kysyä missä olet töissä?

[/quote]

Valtiolla

Kyllä mä perheellisenä lohduttelin surevat lapseni, kun heidän isoäitinsä kuoli ja hoidin muutkin asiat.  En vaan pystynyt olemaan töissä, mulla ainakin ne ovat kaksi eri asiaa. Terv. se 35 joka sai pitkän sairausloman.

Meillä saa 4 päivää palkallista vapaata lähiomaisen kuoleman takia. Lisäksi hautajaispäivä on palkallinen vapaa. Myös appivanhemmat lasketaan lähiomaisiksi.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:52"]

Heh, 

osuva lohkaisu, kuulostat ihan siltä kuin sinussa olisi johtaja-ainesta

[/quote]. Korjaus:

siis, tämä oli tarkoitettu, sille kuka sanoi, että näitähän läheisen takia sairastuvia riittää

Olin kaksi päivää palkallisella sairauslomalla äitini kuoltua. Työskenetelen erityislasten kanssa ja koko ajan on oltava skarppina. Enempää ei työterveyshoitaja kirjoittanut, joten otin palkantonta lisäksi  kaksi päivää.  Sitten alkoikin kesäloma, joten sain hyvin hoidettua kaikki viralliset asiat; hautajaiset yms.

Äiti kuoli aamukahdeksalta, ysiltä olin töissä. Hautajaispäivän olin poissa töistä. Kun isä kuoli matkustin hyvästelemään häntä ja olin sen päivän pois, seuraavana jo töissä. Hautajaispäivä vapaa.

Ei mulla ollut aikaa/varaa jäädä suremaan, työt piti hoitaa ja koti ja 3 lasta. Surutyön hoidin yöllä itsekseni, päivät tuin muita.

Onko se oikeasti kamalaa, jos läheisensä menettänyt itkee vaikka töissä? Suurin osa työtehtävistä on lopulta sellaisia, ettei sitä joko ehdi ajattelemaan koko asiaa tai sitten sellaisia, joissa voi itkeä tirauttaa ja taas jatkaa töitä. Moniko maanviljelijä jättää menemättä navettaan, kun vanhempansa kuolee eli toteaa itselleen, että ei sinusta ole tekemään töitä, jätä eläimet heitteille. Tuskin yksikään.

Sairausloma surusta on kaupunkilainen ilmiö, johon liittyy se, että hautajaiset pidetään perhepiirissä ja muistotilaisuus pyritään kuittaamaan kahvittelulla ABC:lla. Hautajaisissa ollaan Diapamin voimalla, ettei vain tulisi itkeneeksi ja näyttäneeksi suruaan. Parhaat muistotilaisuudet ovat ne, joissa mennään ryyppäämän lähipubiin, koska eihän se vainaja toivonut, että kukaan surisi, eihän.

Surun takia voi varsin hyvin olla lamaantunut, ahdistunut, stressaantunut ja ties mitä, mutta samoja tunteita ihminen kokee muutenkin. Kuolema ei katoa sillä, että saa palkallisen sairausloman ja on pois töistä, se kuolema pysyy ja säilyy siitä huolimatta. Mitä enemmän on aikaa rypeä surussa, sitä varmemmin siihen jämähtää.

Surussa suree itseään. Eiköhän sitä voisi tehdä vähän pienempinä annoksina kuin 24/7.

No esim ope ei voi mennä surevana töihin, eikä itkeskellä töissä. Valitettavasti nykylapset on sellaisia että jos huomaavat open olevan muissa mietteissä niin menevät ihan pitkin seiniä. Itsellä kokemusta asiasta kun yritin surun jälkeen liian pian töihin, oli pakko jäädä sit saikulle vielä. Eikä papit pysty hautaamaan ketään jos ovat itse rikki. On siis kiinni työstä voiko sitä tehdä surevana vai ei

Läheisen kuoleman jälkeen sureva omainen voi kokea keskittymisvaikeuksia tai nukkumisvaikeuksia. Suru ei ole sairaus, mutta saadakseen vapaata töistä pitää sairauslomatodistukseen kirjata jokin diagnoosi vakuutusyhtiötä varten.

Monet surevien kokemat tuntemukset voivat täyttää myös masennuksen kriteerit.  Ongelmana masennusdiagnoosissa on, että diagnoosin saaneella voi olla myöhemmin hankaluuksia saada esimerkiksi henkivakuutus. 

Kaveri oli kaksi päivää pois, kun isänsä kuoli suhteellisen nuorena, yllättäin torstaiaamuna ja kaveri oli siis se to-pe pois. Omat vanhempani menivät normaalisti töihin kumpikin, kun kyse oli aika vanhasta vanhemmasta, joilla oli alamäkeä jo ollut jonkin aikaa. Muistan aina, kun soitettiin sairaalasta ja isä oli just eteisessä pukemassa. Kuuli uutiset, istui minuutin alhaalla ja lähti työhön, jossa on oltava superskarppi. On peruskoulun opettaja. Tosin näissä tapauksissa lopputulos oli ollut jo pitkään odotettavissa.

mä jaksan ihmetellä ketkä täällä kommentoi ja miksi edes viitsivät kommentoida?

Katkeraa sakkia jotka keksii omasta päästä ettei sairaslomaa saa! Kyllä ihan tasantarkkaan saa sairaslomaa niinkuin saa kriisiapuakin ja rauhoittavat!

Viikko taitaa olla se yleinen. Sen sain kun mummi kuoli

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:42"]

Meillä ehdotetaan ensisijaisesti palkatonta vapaata. Jos se ei sovi, seuraava vaihtoehto on käynti työterveydessä joka arkipäivä keskustelemassa tilanteesta. Jostain syystä harva haluaa tätä apua vaan ainoastaan sen palkallisen vapaan.

[/quote]

Saanko kysyä missä olet töissä?

[/quote]

Valtiolla

[/quote]

Valtiolla olen minäkin.. Onkohan teillä esimies tehtäviensä tasalla? Jos ei ole työkykyinen (esim suru aiheuttaa usein unettomuutta), niin mennään lääkäriin, joka kirjoittaa sairauslomaa ja antaa tarvittaessa lähetteen psykologille tai ohjaa esim seurakunnan sururyhmään. Työterveyshuoltohan on myös ennakoivaa hoitoa. Jos muutaman päivän/viikon sairausloma auttaa jaksamaan töissä, niin se maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti. 

Kollega oli VELJENSÄ kuoleman vuoksi 2kk pois töistä. Sairausloma sanaa esimies käytti.

Kyseessä iso maailmanlaajuinen yritys. Asiantuntijatehtävä. Suomessa.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:42"]

Meillä ehdotetaan ensisijaisesti palkatonta vapaata. Jos se ei sovi, seuraava vaihtoehto on käynti työterveydessä joka arkipäivä keskustelemassa tilanteesta. Jostain syystä harva haluaa tätä apua vaan ainoastaan sen palkallisen vapaan.

[/quote]

Saanko kysyä missä olet töissä?

[/quote]

Valtiolla

[/quote]

Valtiolla olen minäkin.. Onkohan teillä esimies tehtäviensä tasalla? Jos ei ole työkykyinen (esim suru aiheuttaa usein unettomuutta), niin mennään lääkäriin, joka kirjoittaa sairauslomaa ja antaa tarvittaessa lähetteen psykologille tai ohjaa esim seurakunnan sururyhmään. Työterveyshuoltohan on myös ennakoivaa hoitoa. Jos muutaman päivän/viikon sairausloma auttaa jaksamaan töissä, niin se maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti. 

[/quote]

Tietty on tehtäviensä tasalla! Jos on surun vuoksi työkyvytön, on saatavilla päivittäistä keskusteluapua, jotta ei täysin lamaantuisi. Sairauslomalla keskusteluterapian antaminen on mitä parhainta apua - joskin se ikävästi estää esim. sen, että matkustaa toiselle puolelle Suomea järjestelemään hautajaisia. Jos niin haluaa tehdä, täytyy pyytää palkaton vapaa.

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 10:46"]

mä jaksan ihmetellä ketkä täällä kommentoi ja miksi edes viitsivät kommentoida?

Katkeraa sakkia jotka keksii omasta päästä ettei sairaslomaa saa! Kyllä ihan tasantarkkaan saa sairaslomaa niinkuin saa kriisiapuakin ja rauhoittavat!

Viikko taitaa olla se yleinen. Sen sain kun mummi kuoli

[/quote]

En ole katkera vaikka meninkin töihin heti vanhempieni kuoltua. En edes tajunnut että olisin voinut saada sairaslomaa, enhän ollut sairas?? En ollut sairaslomalla myöskään viisaudenhampaiden poiston jälkeen enkä keskenmenojen (4) jälkeen (puhumattakaan lemmikkien kuolemista:D)  vaikka täältä olen lukenut että niihinkin ihmiset saa lomaa! Mun mielestä on lääkärin tehtävä tarjota lomaa eikä itse ruinata sitä!

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:32"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 11:00"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:53"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:44"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:42"]

Meillä ehdotetaan ensisijaisesti palkatonta vapaata. Jos se ei sovi, seuraava vaihtoehto on käynti työterveydessä joka arkipäivä keskustelemassa tilanteesta. Jostain syystä harva haluaa tätä apua vaan ainoastaan sen palkallisen vapaan.

[/quote]

Saanko kysyä missä olet töissä?

[/quote]

Valtiolla

[/quote]

Valtiolla olen minäkin.. Onkohan teillä esimies tehtäviensä tasalla? Jos ei ole työkykyinen (esim suru aiheuttaa usein unettomuutta), niin mennään lääkäriin, joka kirjoittaa sairauslomaa ja antaa tarvittaessa lähetteen psykologille tai ohjaa esim seurakunnan sururyhmään. Työterveyshuoltohan on myös ennakoivaa hoitoa. Jos muutaman päivän/viikon sairausloma auttaa jaksamaan töissä, niin se maksaa itsensä takaisin hyvin nopeasti. 

[/quote]

Tietty on tehtäviensä tasalla! Jos on surun vuoksi työkyvytön, on saatavilla päivittäistä keskusteluapua, jotta ei täysin lamaantuisi. Sairauslomalla keskusteluterapian antaminen on mitä parhainta apua - joskin se ikävästi estää esim. sen, että matkustaa toiselle puolelle Suomea järjestelemään hautajaisia. Jos niin haluaa tehdä, täytyy pyytää palkaton vapaa.

[/quote]

Kenen idea tämä päivittäinen keskusteluapu on, työnantajan vaiko työterveyden? Kuka sitä keskusteluapua tarjoaa, lääkäri, sairaanhoitaja, psykologi..? Minusta tuo kuulostaa vainoamiselta. Keskusteluapu on toki tarpeen, mutta ei päivittäinen. Ja se asettaa ihmiset eriarvoiseen asemaan, jos pitää matkustaa kauas työpaikasta ei pääse keskustelemaan eikä saa palkallista vapaata, vaikka on ihan yhtä työkyvytön kuin se joka asuu työpaikan vieressä ja jaksaa käydä kerran päivässä näytillä. 

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 12:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.04.2014 klo 10:46"]

mä jaksan ihmetellä ketkä täällä kommentoi ja miksi edes viitsivät kommentoida?

Katkeraa sakkia jotka keksii omasta päästä ettei sairaslomaa saa! Kyllä ihan tasantarkkaan saa sairaslomaa niinkuin saa kriisiapuakin ja rauhoittavat!

Viikko taitaa olla se yleinen. Sen sain kun mummi kuoli

[/quote]

En ole katkera vaikka meninkin töihin heti vanhempieni kuoltua. En edes tajunnut että olisin voinut saada sairaslomaa, enhän ollut sairas?? En ollut sairaslomalla myöskään viisaudenhampaiden poiston jälkeen enkä keskenmenojen (4) jälkeen (puhumattakaan lemmikkien kuolemista:D)  vaikka täältä olen lukenut että niihinkin ihmiset saa lomaa! Mun mielestä on lääkärin tehtävä tarjota lomaa eikä itse ruinata sitä!

[/quote]

Lääkäriin mennään joko omasta tai esimiehen aloitteesta, jos ei olla työkykyisiä. Joskus on flunssa, joskus selkä kipeä, joskus jännetupin tulehdus, joskus migreeni, joskus unettomuutta jne. Suru ei ole sairaus, se on todettu tässä ketjussa monta kertaa, mutta se voi aiheuttaa työkyvyn vieviä fyysisiä oireita. Niitä on parempi potea kotona. Jokainen fiksu lääkäri ja esimies tajuaa tämän. Eihän raskauskaan ole sairaus, mutta aiheuttaa osalle niin pahoja oireita,"sivuvaikutuksia", että sairausloma on tarpeen.