Te, jotka olette olleet työelämässä kun olette menettäneet vanhemman

Olin yhden päivän pois isäni kuoltua. Olin kouluttaja, joten en ehkä olisi ollut parhaimmillani.

Kukahan siitä sitten vastaa, jos esim. ihminen on töissä vaikka kirurgina ja tekee hoitovirheen sen vuoksi, että on surusta sekaisin. Tai vaikka lastenhoitaja surunsa keskellä jättää jonkun lapsen pihalle tms. Se lääkärikö, joka arveli, että suru ei ole sairaus?

Kiitos teille.

Pieni murhehan se on, juokseeko palkka niiltä päiviltä kun on poissa vai ei.

Olen niin vihainen, surullinen, toivoton, harmistunut, järkyttynyt, katkera, pelokas...

ap

Kyllä tuosta kirjoitetaan muutama päivä sairaslomaa, pitää vaan vaatia ja pyytää. Ei ole kenenkään edun mukaista olla työnsankari tässä kohtaa. Turhaan taas nettitietäjät ja moralisoijat itkevät täällä. Minulla on 20 vuoden esimieskokemus ja olen nähnyt monia tilanteita asian tiimoilta.

Kai se riippuu tapauksesta. Kun äitini kuoli, olin päivän poissa. Mutta oikeasti työ oli terapeuttista, oli pakko ajatella muuta.

Eihän se työnantajan vika ole jos työntekijä sairastuu, näin on vain sopimuksissa sovittu että työnantaja maksaa. On myös työantajalle eduksi että sureva on poissa ikemästä asiakaspalvelutyöstä tai laskemasta lääkeannoksia.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:11"]

Kukahan siitä sitten vastaa, jos esim. ihminen on töissä vaikka kirurgina ja tekee hoitovirheen sen vuoksi, että on surusta sekaisin. Tai vaikka lastenhoitaja surunsa keskellä jättää jonkun lapsen pihalle tms. Se lääkärikö, joka arveli, että suru ei ole sairaus?

[/quote]

Ei vaan se kirurgi, joka on niin pihi, että ei kykene olemaan paria päivää pois töistä palkatta. Miksi työnantajan täytyy maksaa siitä, että jonkun isä tai äiti kuoli? Miksi ei ihminen edes tässä asiassa kykene kantamaan vastuuta itsestään?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:18"]

Eihän se työnantajan vika ole jos työntekijä sairastuu, näin on vain sopimuksissa sovittu että työnantaja maksaa. On myös työantajalle eduksi että sureva on poissa ikemästä asiakaspalvelutyöstä tai laskemasta lääkeannoksia.

[/quote]

Itseasiassa ei ole sovittu palkanmaksusta kuin silloin, kun ihminen on sairauden takia työkyvytön. Suru ei ole sairaus, lääkärit kiertävät tätä termillä "akuutti kriisireaktio" tms. vaikka kaikki tietävät, että halutaan vain maksattaa työnantajalla se, että ihminen ei tee töitä.

Miten ihmiset ovat näin kylmiä ja tunteettomia?

Olen hoitoalalla, työkaverit ovat vastaavassa tilanteessa olleet sairaslomalla 1-2 vkoa, anoppi äitinsä kuoltua oli pois 2 vkoa.

Työskentelen kaupan alalla. Meidän TES ainakin määrittelee lähiomaisen kuoleman takia vaadittaviin järjestelyihin tarvittavan vapaan paikalliseksi. Yleinen käytäntö on, että 3 päivää saa pyytämällä. Tätä pidemmät ajat tarvitsee perustella. Hautajaiset sitten tietysti vielä erikseen.

Oman äitini kuoleman jälkeen ilmoitin esimiehelle vapaan tarpeesta. Hän kysyi tarvittavien vapaiden määrää ja hyväksyi ilmoitukseni kyselemättä. Äitini kuoli viikonloppuna. Olin poissa seuraavan viikon, lukuunottamatta yhtä tärkeämpää päivää, jolloin oli kokous. Seuraavalla viikolla oli siunaus vielä palkallista. Uurnan lasku osui vapaapäivälle.

Äitini kuolema oli vaikea paikka. Sairaslomaa en kokenut tarvitsevani, suurin suru asettui uomiinsa asioita järjestellessä. Tähän 4 arkipäivää oli mielestäni sopivasti näin jälkikäteen ajateltunakin. Kaikkia asioita ei olisi voinut tai itse pystynyt hoitamaan työpäivien jälkeen.

Järkytyksen määrä vaihtelee tapauskohtaisesti: voisin kuvitella, että henkilö ei tarvitse pitkää vapaata, jos oma vanhempi kuolee esim. sairastettuaan syöpää pari vuotta, tai vaikkapa 92 vuoden iässä. Eri asia on yllättävät kuolemat...Veljeni teki itsemurhan, ja olin sen jälkeen palkallisella sairaslomalla 7 työpäivän ajan. Lääkäri kirjoitti sen sairasloman ihan automaattisesti, ja antoi unilääkereseptin, lisäksi kehotti hakemaan lisää sairaslomaa, jos siltä tuntuu. Menin takaisin töihin, koska halusin muuta ajateltavaa, ja tiesin, että töitä kasaantuu koko ajan poissaollessani.

Olin rättipoikki rankan projektivuoden jälkeen ja jäänyt hartaasti odotetulle kesälomalle, kun isä yllättäen kuoli. Se loma paloi sitten siinä.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:18"]

Eihän se työnantajan vika ole jos työntekijä sairastuu, näin on vain sopimuksissa sovittu että työnantaja maksaa. On myös työantajalle eduksi että sureva on poissa ikemästä asiakaspalvelutyöstä tai laskemasta lääkeannoksia.

[/quote]

Itseasiassa ei ole sovittu palkanmaksusta kuin silloin, kun ihminen on sairauden takia työkyvytön. Suru ei ole sairaus, lääkärit kiertävät tätä termillä "akuutti kriisireaktio" tms. vaikka kaikki tietävät, että halutaan vain maksattaa työnantajalla se, että ihminen ei tee töitä.

[/quote]

Suru ei ole sairaus eikä siitä kirjoiteta sairaslomaa.Kuitenkin surun tuomat sivuoireet saattavat tehdä ihmisen työkyvyttömäksi.Itse olin vaarassa mennä psykoosiin, sillä en kestä hirveää stressiä.

Hoidin äitiäni hänen viimeiset päivänsä ja kuoleman jälkeen olin sairauslomalla n. 2 vk, vähän ylikin.  Sanoin töissä, että en ole vielä valmis palaamaan, sain palkallista sairauslomaa ilman mitään säätöjä.  Pomo halusi, että olen työkunnossa, kun palaan. Sosiaalialalla olen ja yksin töissä n. 100 ihmisen kanssa, yöllä. Varmaan on eri asia olla jossain toimistossa, jossa voi välillä mennä vaikka vessaan itkemään.

Isä kuoli neljän aikaan aamuyöstä. Menin töihin tekemään tarpeellisen 6.30-8 ja loppupäiväksi omista tunneista kotiin. Muuten en ollut pois, kun hautajaispäivän.

Meillä ehdotetaan ensisijaisesti palkatonta vapaata. Jos se ei sovi, seuraava vaihtoehto on käynti työterveydessä joka arkipäivä keskustelemassa tilanteesta. Jostain syystä harva haluaa tätä apua vaan ainoastaan sen palkallisen vapaan.

Mä ihmettelen todella, miten vahvoja, tunteensa hallitsevia ihmisiä täällä on, jos läheisen kuolemakaan ei tee työkyvyttömäksi. Itse tulen työkyvyttömäksi läheisen flunssastakin....

Taas yksi etu siitä että on riitaantunut vanhempiensa kanssa, eikä isommin sureta jos kuolevat.

Työmatka tms. olisi sopiva syy olla menemättä edes hautajaisiin.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:42"]

Meillä ehdotetaan ensisijaisesti palkatonta vapaata. Jos se ei sovi, seuraava vaihtoehto on käynti työterveydessä joka arkipäivä keskustelemassa tilanteesta. Jostain syystä harva haluaa tätä apua vaan ainoastaan sen palkallisen vapaan.

[/quote]

Saanko kysyä missä olet töissä?

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 22:43"]

Mä ihmettelen todella, miten vahvoja, tunteensa hallitsevia ihmisiä täällä on, jos läheisen kuolemakaan ei tee työkyvyttömäksi. Itse tulen työkyvyttömäksi läheisen flunssastakin....

[/quote]Ja näitähän riittää. Jokaisella lienee työkaveri joka sairastuu kaikkeen mitä Iltalehdessä mainitaan, sika influenssasta aidsiin, vähintään kerran kuussa, yleeänsä kerran viikossa.