Onko teillä ikinä ikävä jotain kirjaa tai leffaa?

Joo! Varsinkin kirja- ja tv-sarjoja kohtaan iskee joskus kaipuu, leffojen tai yksittäisten kirjojen aikana ehtii harvemmin uppoutua tarpeeksi.

Juurikin pottereiden maailmaa ikävöin, ja jotenkin Frendejä katsellessa myötäeli tapahtumia ja tunsi syvää lämpöä sellaisesta ystävyydestä mistä kys. sarja kertoo, että sitäkin tulee välillä ikävä :)

Tiedän tunteen. Ja se on joskus ihan hirveetä, kun hyvä kirja on loppumassa eikä haluais sen loppuvan ikinä...

Robin Hobbin Näkijän taru jätti muhun ikuisen kaipuun, ikävän Yönsilmää kohtaan. Näen siitä unta tasaisin väliajoin.

Jep! Kaipaan Nälkäpelejä aivan järjettömästi... :/

Ap, tarkoitat Donna Tarttia. Sitä kaipaan minäkin ja pottereita myös.

Gilmoren tyttöjä kaipaan ihan törkeästi.

Donna Tarttilta tullut uusi kirja, Tikli. Onkohan se yhtä hyvä kuin Jumalat juhlivat öisin?

Pieni ystävä oli ainakin pieni pettymys koska odotin ihan eri genreä. Tikli on varmaan hieno mutta en tiedä haluanko lukea sitä. Haluan pysytellä collegemaailmassa.

Stephen Kingin Musta torni-sarjaa mietin aina aika ajoin.

Lapsuuden jouluina tuli narnia sarjana..

Nälkäpelit, Twilightit ja Potterit :) ja olen 28 vuotias. Niihin maailmoihin vaan uppoaa, menee ainakin mulle ihan täydestä :D mutta onpahan jotain mitä odottaa, ainakin Nälkäpelien kohdalla.

Ihana. Olipa jotenkin liikuttava aloitus täällä kaiken paskanpuhumisen keskellä. Ja kyllä, on tuttu tunne.

Noloa tunnustaa mutta teinikirja houkutus oli mahtava lukukokemus. Jotenkin se tunne ensirakkauden huumasta ja perhosista vatsassa ja sitten ihana vegevampyyri edward<3

Joo Potterit ja Tuulen viemää ja SCarlett, mut mikä estää lukemasts uudestaan, Pottereista pääsen ainakin uudestaan fiiliksiin kos nyt ihan joka vuosi ei lue.

Sarjoihin kiinnyn monesti ja sitten kun sarja loppuu, tuntuu haikealta. Varsinkin johonkin historian aikaan sijoittuvat sarjat ovat kiinnostavia. Usea kanadalainen sarja on jäänyt mieleen. kuten Kartanon tytär, Emilie, Emilien tytär. Ihan vasta tuli televisiosta sarja Roomasta Julius Caesarin ja Octavianuksen ajoista, sitten italialainen dekkarisarja Komisario Montalbano oli aika kiinnostava. Dekkarikirjailija Henning Mankelin Wallander-kirjat luin kaikki, samoin olen lukenut lähes kaikki Donna Leonin kirjat. Ja sarja tuli myös tv:stä jokin aika sitten. En ehkä pitänyt niin paljon kuin kirjoista, vaikka olikin mukavaa nähdä samalla Venetsiaa.

Neil Gaimanin Tähtisumua oli ihana elämys. Sitten Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimo. On muitakin, ihan ensimmäinen tällainen kokemus oli ekaluokalla Ronja ryövärintytär. Sen jälkeen minusta tuli lukija.

Pakko myös sanoa, että potterit! olen 22v. ja luin niitä aikoja sitten, silloin kun ilmestyivät... mutta tahtoisin silti lukea uudelleen ja uudelleen.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 21:04"]

Tiedän tunteen. Ja se on joskus ihan hirveetä, kun hyvä kirja on loppumassa eikä haluais sen loppuvan ikinä...

Robin Hobbin Näkijän taru jätti muhun ikuisen kaipuun, ikävän Yönsilmää kohtaan. Näen siitä unta tasaisin väliajoin.

[/quote]

Oih, Näkijän Taru. Olin välillä aivan henkisesti ryytynyt tuota kirjasarjaa lukiessani, elin niin vahvasti sen tunnelmia. Nytkin nousee kyyneleet silmään kun ajattelee!

Toinen mikä on säilyttänyt taikansa on Pieni Runotyttö. Muistan ikuisesti, kun luin sitä noin 10-11 vuotiaana, oli juuri tämä aika vuodesta. Mulla oli tapana vetäytyä meidän kotitalon, vanhan rintsikan, kylmään vinttiin lukemaan sitä että sain olla rauhassa. Vieläkin tunnen sen vintin sahanpurujen tuoksun, olin vilttiin kääriytynyt ja ulkona lauloi illan hämärtyessä mustarastas.

[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 20:59"]

En tiedä osaanko selittää tätä, mutta joskus jää vain sellainen kamala kalvava kaipuu kirjoja kohtaan. Kaipaan sitä tunnetta, mikä minulla oli kun luin sitä, ja sitä kokonaista maailmaa, johon sai uppoutua. Suhtaudun muutenkin hirveällä tunteella kirjoihin, yleensä nuo kaipuun jättävät ovat niitä palavan rakkauteni kohteita. Mulla on ollut jo pitkään ikävä Donna Leonin Jumalat juhlivat öisin- kirjaa. Harry Pottereita kaipaan välillä myös.

Olenko ihan hullu vai onko täällä muitakin?

[/quote]

Mulla on vähän sama juttu. Tenttiin pitäisi lukea, mutta kirjaa ei löydy mistään! Pöydälle se mun mielestäni jäi, mutta eipä ole enää siinä eikä löydy muualtakaan.

Nuorena luin paljon mutta jotenkin jäänyt mieleen Lotta-kirjat. Iloinen, ruotsalainen tunnelma. Poikkesivat kahvilassa koulum jälkeen kaakaolla. Vaikutti niin idylliseltä mielessäni, kun perähikiällä joskus 80-luvulla ei tosiaan kahviloita näkynyt :)

Mulle tuli ekana mieleen Tiina-kirjat, olin ihan koukussa niihin lapsena. Harry Potter on myös ihana, ekat kolme olen vaan lukenut. Rei Shimurat on kivoja ja rentoja dekkareita, mutta nykyään luen tosi vähän kun tuntuu että lapset ja netti enemmän aikaa.

Monet elokuvat ja sarjat koukuttavat ja eläydyn niihin ihan kympillä, tuoreimpana oli Hakekaa kätilö! Harmittaa kun se loppui! Cherbourgin sateenvarjot on elokuva joka on välillä mielessä, niin visuaalisesti kuin melankolisen tunnelman ja juonenkin takia.

Uusi Testamentti on myös kirja jonka pariin palaan aina vaan!