Lue keskustelun säännöt.
Mistä apua? Pelkään kuollakseni lasteni tai mieheni tukehtuvan ruokaansa!
17.04.2014 |
Ja tää on tosi. Pikkuserkkuni tukehtui laivalla ollessaan lihanpalaan. Haluan kaikki pilkkoa pieneksi, en voi antaa lasteni järsiä porkkanaa, karkit tarvitsee pilkkoa pieniksi ja ruoka mössätä, eritoten "kiinteämmät" ruoka-aineet. Tulen kohta hulluksi.
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 17:26"]
Tietenkin olen idiootti ja luin netistä että väh.80 ihmistä kuolee ruokaan tukehtumalla vuodessa. Koska niin ei ole käynyt (eikä toivottavasti käykään) lähipiirissä, se sattuu taatusti omalle kohdalleni :'( Ap
[/quote]
tämä aloitus voisi olla itseni kirjoittama, niin samanlaisia tuntemuksia itsellä. Perhe pitää sitä neuroottisena hössötyksenä, mutten voi itselleni mitään. Olen joskus vuosia sitten ollut itse vähällä tukehtua ruokaan ja en koskaan unohda miltä se tuntui. Itkin hysteerisesti tapahtuneen jälkeen useita tunteja, enkä vieläkään käsitä, miten ruokapala lopulta irtosi kurkustani. Olin jo valmistautunut siihen, että kuolen keittiöni lattialle. Tämä on ahdistava asia, jonka kanssa kai vaan on pakko elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 17:23"]
Mieti vaikka sitä, moniko ihminen maailmassa syö tälläkin hetkellä eikä tukehdu. On kuitenkin TODELLA harvinaista, että niin käy. Otan osaa pikkuserkkusi johdosta.
[/quote]
Ei nyt kuitenkaan niin harvinaista etteikö asiaan kannattaisi kiinnittää huomiota. Tärkeää on opettaa ja opetella syömisen perustekniikka, eli ruoan hienontaminen suussa tarpeeksi hienoksi ja muutenkin välttämään ruoan ahtamista suuhun määräänsä enempää.
Itselläni on ahdas nielu ja parin vähältäpiti-kokemuksen jälkeen olen ottanut opikseni. Mikään ei ole niin turha kuolema kuin ruoanpalaan tukehtuminen.
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 17:19"]Ja tää on tosi. Pikkuserkkuni tukehtui laivalla ollessaan lihanpalaan. Haluan kaikki pilkkoa pieneksi, en voi antaa lasteni järsiä porkkanaa, karkit tarvitsee pilkkoa pieniksi ja ruoka mössätä, eritoten "kiinteämmät" ruoka-aineet. Tulen kohta hulluksi.
[/quote]Lapsia minulla on 5. Pieniä, vanhin ekalla. Nyt menettämisen pelkoon on lisääntynyt autot, pedofiilit yms. Auta armias mikä shokki jos ekaluokkalainen ei olekaan taxikyydillä ajoissa pihaportilla... Oon kerran jo soittanut kouluun paniikissa itkien (30min myöhässä) ja olin lähes varma että pedofiili vei viattoman erityislapseni! Ap
Mene ensiapukurssille? Kun opit miten toimia hätätilanteessa niin ehkä et huolehdi niin paljoa?
Mieti vaikka sitä, moniko ihminen maailmassa syö tälläkin hetkellä eikä tukehdu. On kuitenkin TODELLA harvinaista, että niin käy. Otan osaa pikkuserkkusi johdosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkään että rattijuoppo ajaa lapseni yli, pelkään koko ajan jotain! Suurin huolenaiheeni on tuo tukehtuminen, ruokaa kun syövät väh. 5 kertaa päivässä! Ap
Mulla on ollut tuo tukehtumispelko myös, alkoi kun esikoinen sai leipää kurkkuunsa ja kakoi n.10kk ikäisenä. Tilanne ei edes oikeasti ollut mikään paha, mutta siitä jäi kammo. Aikani pilkoin ruokaa, mutta lopulta oli pakko antaa periksi. Kaikkea ei vaan voi muussata. Eikä noista kukaan ole mitään kurkkuunsa saanut, vähitellen pelkokin on hellittänyt. Ei tuolle mitään saa, se tapahtuu jos tapahtuu. Elämä on täynnä riskejä, niiden kanssa on vaan elettävä. Hae apua jos pelko haittaa liiaksi elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin olen idiootti ja luin netistä että väh.80 ihmistä kuolee ruokaan tukehtumalla vuodessa. Koska niin ei ole käynyt (eikä toivottavasti käykään) lähipiirissä, se sattuu taatusti omalle kohdalleni :'( Ap
Itse toppuuttelen ihmisiä puhumasta tai nauramasta ruoka suussa. Onhan siinä todellinen vaara, että ruoka menee hengitysilman mukana kurkkuun.
Ihmettelen myös suuri karamelleja ja tikkareita. Ne ovat lasten käsissä arveluttavia. Luiskahtavat helposti kurkkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäämällä et voi vaikuttaa mihinkään. Sinun pelkosi ei estä asioita tapahumasta, jos jotain on tapahtuakseen. Anna maailman pyöriä omalla painollaan, koska et voi 24/7 suojella kaikkia läheisiäsi. He pärjäävät kyllä.
En tiedä missä kertoa, neuvolassa? Kyllä se haittaa jo elämää kun en anna 8v ja 7v lasteni pureksivan porkkanaa, itkevät kun en kerro sen kummempaa syytä. Kauheeta :'( Tää eka kerta kun avaudun asiasta. Porkkana pitäis raastaa eikä kelpaa silloin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin toivon että voin estää kuoleman kun ennakoin asian hyvissä ajoin! Kauheeta kun lapseni ovat teini-ikäisiä... Hullu hysteerikko äiti pelkää ihan kaikkea. Häpeävät mua jos en saa itseäni kuriin! Ap
Yleistynyt ahdistuneisuushäiriö- lääkäriin mars. Lääkkeet aluksi, terapia tueksi
*psyk.sh*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 17:31"]
Mä niin toivon että voin estää kuoleman kun ennakoin asian hyvissä ajoin! Kauheeta kun lapseni ovat teini-ikäisiä... Hullu hysteerikko äiti pelkää ihan kaikkea. Häpeävät mua jos en saa itseäni kuriin! Ap
[/quote]
Ei tuo ole rankkaa vain lapsillesi, vaan mitä suuremmassa määrin myös sinulle itsellesi.
Mieheni ei auta asiaa. Ravintolassa jos joskus käydään, syö fiksusti, hitaasti ja pureskelee ruokansa. Mutta kotona ahmii, laittaa lisää suuhunsa ennen kuin on suu tyhjä, posket pullollaan kuin ei olisi ennen ruokaa nähnytkään ja.. Ai kauheeta! Ei välitä vaikka olen kieltänyt tunkemasta liikaa ruokaa suuhunsa!! Ap
[quote author="Vierailija" time="17.04.2014 klo 17:26"]
Tietenkin olen idiootti ja luin netistä että väh.80 ihmistä kuolee ruokaan tukehtumalla vuodessa. Koska niin ei ole käynyt (eikä toivottavasti käykään) lähipiirissä, se sattuu taatusti omalle kohdalleni :'( Ap
[/quote]
Eikö se kuollut pikkuserkku ollutkaan "lähipiiriä"?
En tajua miten kehtaan mennä lääkäriin kertomaan pahimmasta painajaisestani. Nään kauheita painajaisia, jos ei tukehtuminen niin muu kuolema ja itken vielä kun herään. Esikoinen oli tukehtua vuoden iässä jauhelihaan, muistaakseni siitä lähtien olen pelännyt :/ Ap
En tajua miten kehtaan mennä lääkäriin kertomaan pahimmasta painajaisestani. Nään kauheita painajaisia, jos ei tukehtuminen niin muu kuolema ja itken vielä kun herään. Esikoinen oli tukehtua vuoden iässä jauhelihaan, muistaakseni siitä lähtien olen pelännyt :/ Ap
Anteeksi, puhelin toistelee näitä nyt. Pikkuserkku kuoli kun olin itse noin 8v ja muistan vain "hämärästi". Lähipiirillä tarkoitin nyt sisaruksiani, ystäviäni jne. Ap
Ai kamala, mulla on kanssa sama juttu! Kuukausi pari takaperin katselin avuttomana kun tavaratalon ravintolassa esikoiseni ikäinen (n. 5 v.) lapsi sai ruokaa jumiin henkitorveen ja oli pelottavan pitkään jo elottomana. Onneksi viime hetkellä löytyi asiakkaiden joukosta lääkäri, joka sai lapsen pelastettua. Tämän jälkeen meillä ei lapset todellakaan saa puhua/nauraa ruoka suussa! Omaa ahdistusta on helpottanut päätös lähteä ensiapukursseille, jotta osaisin toimia oikein jos vastaavaa joskus sattuu.