Lue keskustelun säännöt.
Mulla palaa pinna teinin kanssa. Mammat vertaistukea kiitos!
04.12.2020 |
Mulla on siis 14-vuotias teinipoika. Aiemmin ollut tosi kiltti ja oikeastaan mitään rajoja ei ole koskaan tarvinnut vetää. Poika on pärjännyt hyvin koulussa ja käynyt siellä mukisematta. On noudattanut kotiintulo- ja nukkumaanmenoaikoja.
Mutta nyt mulla on ihan kuin eri poika. Joka ikinen asia kyseenalaistetaan, joka ikisestä asiasta yritetään luistaa, annetuista rajoista suututaan ja pahoitetaan mieli kunnolla. Teini hormonihuuruissaan raivoaa kuin uhmaikäinen. Läksyt ei kiinnosta, koulu ei kiinnosta, oikeastaan mikään ei kiinnosta. Kaikki on kuulema ihan sama. Oon aiemmin niellyt kaiken. Toki muutamaan kotiarestiin ollaan hänet määrätty ja puhelinta takavarikoitu läksyjen teon ajaksi, mutta nyt palo pinna ihan päreiksi enkä enää tosiaan tiedä mitä tehdä.
Poika tuli siis ihan normaalisti koulusta kotiin ja kysyi että mitä on ruokana. Vastasin ja vaihdettiin ihan normaalisti kuulumisia. Kerroin samalla, että opelta oli tullut viestiä huonosta tuntikäytöksestä (yllätys..) Siitähän poika räjähti kunnolla. Kuulema häntä kaikkialla vaan syyllistetään ja kukaan ei ymmärrä. Yritin tässäkin vaiheessa vielä hillitä omia tunteita kun ajattelin että toinen on itsekin ihan hukassa omien tunteiden kanssa. Tilanne kuitenkin vaan paheni ja poika löi minua. Siitä suutuin ihan kunnolla ja karjaisin, että painu pois mun silmistä ja että ruokaa ei tarvi oottaa. Se lähti itkien omaan huoneeseen ja itelläkin on kyllä paska olo.
Tiedän, että itsekin toimin väärin, mutta lyöminen meni mullakin jo yli. Voi murkkuikä..
Kommentit (23)
Nyt olet pojan tukena. Käyt vähän juttelemassa. Kuulostaa ettei kaikki oo ihan ok!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt liikaa soimaa itseäsi. Me olemme inhimillisiä me äiditkin. Liian kovan rangaituksen kyllä annoit, ruokaa ei pitäisi käyttää rangaitusvälineenä tai palkintona.
Mutta odota vähän ja mene juttelemaan nätisti ja rauhallisesti. Pyydä anteeksi, että sinulta paloi pinna, ruokaa saa aina, mutta lyödä ei saa ja siitä tulee eri rangaitus. Kysypä pojalta itseltään, mitä hän pitäisi kohtuullisena rangaistuksena. Ei hänkään hyväksyisi kiukuspäissään läimimistä, joten siitä on varmasti hänenkin oikeustajunsa mukaan tultava jokin sanktio.
Noin muuten tuli mieleen, että jos pojasta mikään ei ole enää mitään ja koulusta tulee usen huonoa palautetta, niin onko hänellä koulussa turvallinen ja ok olo? Kiusataanko häntä? Tuo voi olla klassisesti pahan olon oirehtimista.
Murrosiässä toki tunteet heittelee, muttei siihen sentään se kuulu, että on masennusoireita, koko ajan kuin per.eeseen ammuttu karhu ja ottaa yhteen luokkakaverien tai opettajien kanssa taajaan.
Onko hänellä hyviä ystäviä luokalla/koulussa/muualla?
Minusta voit hyvin ilmaista hänelle, että hän on aina sinulle rakas, ja olet hänestä vähän huolissasi, kun tuntuu siltä, että hän on apealla mielellä ja kiukkuinen niin usein. Voisitteko auttaa? Tai jos hän ei halua äidille tai isälle jutella, haluaisiko hän vaikka käydä juttelemassa koulussa kuraattorin tai koulupsykologin kanssa. Sellaisessa ei ole mitään hävettävää, nykyajan koululaisista iso osa käy jossakin vaiheessa purkamassa mieltä ja yksi tai muutaka tapaamiskerta yleensä riittää.
Muista, että lapsesi on yhä se sinun rakas poikasi, eikä hän ole tuollainen sinua kiusatakseen. Hän kärsii kaikkein eniten pahasta mielestä itse, ja sinun hommasi on aikuisena yrittää lievittäå sitä.
Puhut ihan täyttä asiaa! Olen itsekin miettinyt että onkohan kaikki ihan hyvin. Koulusta siis on alkanut melkein joka päivä tulemaan viestiä, että miten poika ei keskity tai häiritsee muita.. Ottaa sitten pojalla tunteisiin kun näitä ollaan yritetty selvittää. Murrosikä varmasti jyllää pahemmin pojalla kuin koskaan aiemmin, mutta hyvin kirjoitit, ettei kuitenkaan varmaan ole ihan normaalia olla jatkuvasti apea ja vihainen. Meilläkin ihan joka päivä riidellään jostakin ja lähes aina se päättyy siihen, että jollakin on paha mieli. Mutta joo, annan vähän aikaa vielä rauhoittua omassa huoneessaan ja menen sitten sopimaan. Tuntuu jotenkin, että jos pojalla on koulussa turvaton tai paha olla omien tunteiden kanssa olisi kiva että kotona olisi parempi olla. Sen takia tuleekin itsellekin niin paha mieli kun pojalle tulee herkästi itku ja paha mieli kun joudun sanomaan kovemmin ja vetämään rajoja.. ap
Tottakai tulee paha mieli, mutta ei se sinänsä ole vaarallista että poika itkee.
Pakko sinun kuitenkin on sanoa kovasti ja vetää rajoja - vaarallista olisi se, että et tekisi niin.
Se on se kasvatustehtävä, joka monelle nykyään tuntuu olevan kovin vaikea juuri siksi, että lapsen mieltä ei haluta/pystytä pahoittamaan. Näistä sitten kasvaa niitä rajoittamattomia lapsia.
Voisko mies käydä juttelemassa pojan kanssa? Ehkä saisi purettua sydäntään että miksi kokee että hänestä ei tykätä.