Miten elämäsi ja tulevaisuudensuunnitelmasi muuttuisivat, jos saisit just nyt tietää, että olet raskaana (tai vaimo on)? Voisiko elämä jatkua samaan malliin vai tulisiko muutoksia?

Olisin melkoisen ällistynyt molemmissa tapauksissa.

M54

Soittaisin välittömästi Vatikaaniin ja pyytäisin paavin puhelimeen. Olen 60 v ja ollut niin snkkuna kuin selibaatissakin jo 20 vuotta. Paavin kanssa juteltuani varmaan irtisanoisin itseni työpaikastani ja soittaisin kaikkiin medioihin ja kertoisin, että ...tattadaa...arvatkaapa kuka syntyy 9 kuukauden päästä? Sen jälkeen alkaisin odottaa itämaantietäjiä, kultaa ja mirhamia. 

Ei paljo muuttuisi. Työkuviot saattaisi kyllä pikkusen muuttua ja mies kun on steriloitu voisi olla dna-testit edessä, mutta ei kai muuten mitenkään vaikuttaisi etukäteen elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Soittaisin välittömästi Vatikaaniin ja pyytäisin paavin puhelimeen. Olen 60 v ja ollut niin snkkuna kuin selibaatissakin jo 20 vuotta. Paavin kanssa juteltuani varmaan irtisanoisin itseni työpaikastani ja soittaisin kaikkiin medioihin ja kertoisin, että ...tattadaa...arvatkaapa kuka syntyy 9 kuukauden päästä? Sen jälkeen alkaisin odottaa itämaantietäjiä, kultaa ja mirhamia. 

"Paavi tässä hei. En juuri nyt pysty vastaamaan puhelimeen, mutta jätä viesti, niin otan yhteyttä mahdollisimman pian. Ja samma på svenska."

Mut on klipsattu heti kolmekymppisenä, olen 41. Ihan samanlaisena jatkuisi keskeytyksen jälkeen. Sytkyjä syödään täälläkin.

Menisin välittömästi tekemään abortin ja jatkaisin elämääni kuten tavallista. En edes ilmoittaisi lapsen isälle, että vahinkolapsi on päässyt alkuun.

Miehellä ei ole mitään sananvaltaa päätöksissä, jotka koskevat naisen ehkäisyä, aborttia, lapsen synnyttämistä tai mitä tahansa muuta naisen sukupuolielimiin liittyvää toimintaa.

Muuttuisi liikaa. Haluan elää parisuhteessa kuten nyt. Olemme juuri ostaneet vapaa-ajan asunnon, johon lapsi ei sovellu. Lapsi ei mahtuisi nykyiseen asuntoomme, jota rakastamme. Joutuisimme ostamaan uuden auton, jota emme tarvitse moneen vuoteen. Liikaa ehkä muuttuisi oma persoona, en ole ikinä osannut ajatella itseäni äidiksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soittaisin välittömästi Vatikaaniin ja pyytäisin paavin puhelimeen. Olen 60 v ja ollut niin snkkuna kuin selibaatissakin jo 20 vuotta. Paavin kanssa juteltuani varmaan irtisanoisin itseni työpaikastani ja soittaisin kaikkiin medioihin ja kertoisin, että ...tattadaa...arvatkaapa kuka syntyy 9 kuukauden päästä? Sen jälkeen alkaisin odottaa itämaantietäjiä, kultaa ja mirhamia. 

"Paavi tässä hei. En juuri nyt pysty vastaamaan puhelimeen, mutta jätä viesti, niin otan yhteyttä mahdollisimman pian. Ja samma på svenska."

Ai hitto! Sitten paavi saisi lukea asiasta iltapäivälehtien lööpeistä. 

Olen yli 60v rouvashenkilö.

Hämmästyisin kyl kauhiasti.

En tiedä auttaisko tässä paaville soittokaan.

Selibaatissa en ole ollut, mutta kohtu on poistettu 10 vuotta sitten, ja ikääkin on 56 v. Lääkityksiä on, sairauksia on...

Perusturvallisuuden tunteeni kyllä järkkyisi niin pahasti, että psykoosit ois aika lähellä. Ehkä sitten suljetulle osastolle hoitoon. Matrix ois imaissut mut pahasti.

Olisin sensaatio, josta kirjoitettaisiin sekä lääketieteellisissä julkaisuissa että viihdelehdistössä. Kun nainen, jolta on poistettu kohtu tulee raskaaksi 69-vuotiaana, toimittajat seuraavat aihetta lapsen syntymään asti. Juttuja ilmestyisi myös, kun lapsi ottaa ensiaskeleensa ja oppii sanomaan ättä ja ihi.

Elämä muuttuisi paremmaksi, luulisin. Tulisi elämälle tarkoitus.

Ei ole kyllä vaimoa ettei ole vaaraa sen puoleen.

Olen raskaana parhaillaan, joten ei tulisi yllätyksenä.

Miettisin, miten jaksan kantaa vauvan ja raskauskilot, kun nykyisen 40-50 ylipainokilon kantaminenkin ottaa joskus lujille.

Eipä se mikään katastrofi olisi. Ajatus oli kyllä, että lapsiluku olisi tässä ja saisin vihdoin keskittyä uraani, kaksi lasta tuntuu meille oikealta määrältä, ollaan nyt alettu haaveilla toisesta koirasta. Toisaalta nyt minulla olisi vihdoin vakituinen hyvä työpaikka, josta jäädä vanhempainvapaalle ja ikäeroksi lapsille tulisi suunnilleen sama, hyväksi havaittu kuin kahdella vanhemmalla. Vaatisi kyllä melko tiukkoja keskusteluja miehen kanssa, että tällä kertaa en sitten hoida lapsia ja kotia yksin kun mies viipottaa ties missä, ja mieskin saa luvan jäädä hoitovapaalle hetkesi, en enää aio olla yli vuotta poissa töistä. Talon osto-projektiin tulisi myös vauhtia, nykyinen kolmio on ahdas jo meille kolmelle ja isompaa ollaan hiljalleen katseltu.

Aika lailla järkyttyisin miehenä jos olisin yhtäkkiä raskaana. Voisi mennä vähän aikaa kun sulattelisi tietoa. Ensijärkytyksen poistuessa olisin varmasti ihan iloinen ja rupeaisin suunnittelemaan tulevaa. Imetykseen pitäisi palkata joku sijaisäiti varmaan ja muutenkin opiskella aika lailla että pystyisi olemaan äiti.

Vierailija kirjoitti:

Aika lailla järkyttyisin miehenä jos olisin yhtäkkiä raskaana. Voisi mennä vähän aikaa kun sulattelisi tietoa. Ensijärkytyksen poistuessa olisin varmasti ihan iloinen ja rupeaisin suunnittelemaan tulevaa. Imetykseen pitäisi palkata joku sijaisäiti varmaan ja muutenkin opiskella aika lailla että pystyisi olemaan äiti.

Luitko otsikkoa ollenkaan, pelle?