Lue keskustelun säännöt.
painonhallinta on joillekin helppoa, koska heidän kehonsa on ominaisuuksiltaan siihen luotu
04.12.2020 |
Minulle on ihan sama, vaikka tähän tulee kuinka paljon tahansa alapeukkua ja nälvimistä "läskin ulinasta". Voin jo nyt sanoa haluatko miljonääriksi termein, lukitsen vastauksen, eli pysyn komenttieni takana.
Ensinnäkään en ole aivan sairaanloisen ylipainoinen, mutta suurimman osan elämästäni olen ollut varsin selkeästi ylipainoinen, niin nytkin. Lähden ensinnäkin siitä, että moni pitää itseään reippaina, kun harrastavat paljon liikuntaa ja sillä pivät itsensä solakkana ja kunnossa. Totuus on, nämä tyypit nauttivat siitä liikunnasta, eivät he sitä muutoin tekisi. Heidän kroppansa täyttyy mielihyvähormoneista, kun saavat tehdä niitä liikuntasuorituksia, se on heidän yksilöllisen kehonsa ominaisuus. Heille on suorastaan kauheaa ja syvästi masentavaa, jos pitäisi olla pari kuukautta jalka paketissa tekemättä mitään.
Minä taas en ole koskaan pitänyt liikunnasta. En edes silloin parikymppisenä, kun olin ollut suht normaalipainoinen ja ihan kohtalaisessa fyysisessä kunnossa. Liikunta aiheuttaa minulle negatiivisia tunteita ja koen, että se on, kuin tekisi epämiellyttävää palkatonta fyysistä työtä. Minun kehoni ei toimi siten, että se palkitsee mielihyvällä liikuntasuorituksesta, vaan reaktio on pikemminkin päinvastainen. Kuka sitä jaksaa koko ajan tehdä hommaa jota inhoaa? Se on vähän sama, kun toitottaisi masentuneelle, että olepas nyt vaan reipas ja ota itseäsi niskasta kiinni ja muuta ajattelutapaasi. Kun ei niin ei.
Toinen on sitten esim makean syöminen. Minulle se on kuin huumetta. Saatan vetää koko suklaalevyn vartissa ja helposti. Sitten taas jollekin mielihyvä-liikuntaintoiselle tuo olisi mahdoton tehtävä. Hänen elimistönsä ja päänsä ei tunne mielihyvää siitä, että mättää kerralla suklaalevyn naamaan. Hänelle saattaa tulla stoppi jo yhden tai kahden rivin jälkeen. Eikä se ole sitä, että hänellä on vain niin hyvä itsehillintä, vaan sitä, että hän ei kertakaikkiaan halua syödä enempää, koska elimistö pistää stopin. Hänen elimistönsä reagoi suurempaan määrään suklaata ällötyksen tunteella, joten kyllähän se on silloin helppo lopettaa, koska reaktio on luontainen.
Joo, voitte haukkua niin että tuntuu, mutta kuten todettua, pysyn kannassani.
Kommentit (44)
Siitä liikunnasta oppii tykkäämään kuka tahansa sitä vaan viitsii harrastaa. Sohvan pohjalla on helppo mankua kuinka liikunta on ihan pskaa.
Jokainen pystyy elämään terveellisesti. Kenenkään kroppa ei ole "luotu" läskiytymään sohvan pohjalle. Se on asennekysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siitä liikunnasta oppii tykkäämään kuka tahansa sitä vaan viitsii harrastaa. Sohvan pohjalla on helppo mankua kuinka liikunta on ihan pskaa.
Jokainen pystyy elämään terveellisesti. Kenenkään kroppa ei ole "luotu" läskiytymään sohvan pohjalle. Se on asennekysymys.
Ensimmäinen väitteesi on yksiselitteisesti väärä. On olemassa ihmisiä, jotka eivät tosiaankaan saa mielihyvää liikunnasta. Tästä voit pienellä etsimisellä löytää tutkimustuloksia.
Mitä tulee terveelliseen elämään, pointti onkin juuri siinä, että se on toisille helpompaa, kuten ap sanoi. Ja taas toisille vaikeampaa.
Ja me, joille se on helppoa, voimme pitää päämme kiinni, kun muut kamppailevat elämäntapojensa kanssa.
Ei keho vaan pää.
Suosittelen, jenkkityyliin, terapiaa ylipainoisille. Mitä sieltä ylensyönnin taustalta löytyy? Tukahdetettuja tunteita vai mitä.
Ap:lla on oikeus mielipiteeseensä mutta pakko sanoa:
Olin ennen samanlainen makeahiiri ja vihasin liikuntaa. En ollut tyytyväinen olomuotooni tai jaksamiseeni, saati siihen miten saatoin mässätä makeaa koko kasan kerralla joten: lopetin kaiken sokerin ja nopeiden hiilareiden syömisen. Himot katosi kuukaudessa, laihduin 25kg.
Sitten aloitin säännöllisen hikiliikunnan jota olen tehnyt lähes päivittäin 6v ajan, vihaan sitä vieläkin mutta se on pieni hinta siitä että kehon kivut katoavat, liikkuminen on helppoa ja kevyttä ja kroppakin näyttää paremmalta.
Et voi ap yleistää.
Minkätyyppisen kehon tahansa saa lihotettua jos syö moninkertaisesti niin paljon kuin kuluttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä aika moni meistä normaalipainoisistakin tykkäisi ihan vaan loikoilla ja syödä herkkuja, mutta meillä on sitä kuuluisaa itsekuria. Halutaan pysyä terveinä ja näyttääkin siltä, joten sanotaan vaan ei mielihaluille ja hankitaan vaikka koira, jotta tulee lähdettyä ulos joka säällä.
Minulla esimerkiksi koko kroppa ja mieli kapinoi työntekoa (tai opiskelua) vastaan, se on mielestäni aina melko ikävää. Olisi paljon mukavampaa vaan oleilla. Silti tiedän, että saavuta opiskelematta tai työtä tekemättä sellaista elämää, jota oikeasti haluan, joten vaan pakotan itseni joka päivä suorittamaan tietyn määrän velvoitteita.
Sanoisin, että kyse on monen kohdalla ennemminkin itsekurista ja tavoitteellisuudesta kuin siitä, että nauttisi koko ajan kamalasti kaikesta, mitä tekee ja inhoaisi kaikkea sitä, minkä jättää tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Siitä liikunnasta oppii tykkäämään kuka tahansa sitä vaan viitsii harrastaa
Yhtä absurdi väite kuin, että jokaisella on mahdollisuus yliopistokouluttautua, jos vain on tarpeeksi ahkera ja on halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri näin, itsekuria. Kyllä minäkin söisin mielelläni suklaata joka päivä ja makaisin sohvalla mutta en niin tee koska en halua lihoa.
Se vaatii säännöllistä ja pitkäkestoista liikuntaa, että oppii oikeasti nauttimaan siitä ja että siitä tulee rutiinia. Lisäksi oletko ap todella käynyt läpi kaikki urheilulajit, mitä voi harrastaa, sanoaksesi että et pidä urheilusta? Ei lenkkeily ja kuntosali ole kaikkien juttu.
Sinähän voisit yllättäen innostua vaikka ratsastuksesta tai golfauksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaa olla läski niin sitten on. Oma valinta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aika moni meistä normaalipainoisistakin tykkäisi ihan vaan loikoilla ja syödä herkkuja, mutta meillä on sitä kuuluisaa itsekuria. Halutaan pysyä terveinä ja näyttääkin siltä, joten sanotaan vaan ei mielihaluille ja hankitaan vaikka koira, jotta tulee lähdettyä ulos joka säällä.
Minulla esimerkiksi koko kroppa ja mieli kapinoi työntekoa (tai opiskelua) vastaan, se on mielestäni aina melko ikävää. Olisi paljon mukavampaa vaan oleilla. Silti tiedän, että saavuta opiskelematta tai työtä tekemättä sellaista elämää, jota oikeasti haluan, joten vaan pakotan itseni joka päivä suorittamaan tietyn määrän velvoitteita.
Sanoisin, että kyse on monen kohdalla ennemminkin itsekurista ja tavoitteellisuudesta kuin siitä, että nauttisi koko ajan kamalasti kaikesta, mitä tekee ja inhoaisi kaikkea sitä, minkä jättää tekemättä.
Aamen!! Mun tekee monesti (joka päivä) mieli ostaa esim.suklaata, jota syön kuin leipää jos sille päälle satun. Mutta kun en osta. En mä jaksaisi myöskään aina lähteä liikkumaan, mutta kun lähden koska olen kalenteriin ne ajat aina etukäteen merkinnyt. Itsekuri! Se monelta puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan huijattua itseni liikkumaan niin, että kun alan jumppaamaan tai menen lenkille, pistän napit korviin ja kuuntelen vaikka äänikirjaa tai jotain keskusteluohjelmaa ajankohtaisista aiheista. Näin saan huomion pois siitä liikunnasta, jota vihaan ylin kaiken. Keskityn kuunteluun ja liikuntasuoritus tulee siinä sivussa tehtyä.
Vierailija kirjoitti:
Se vaatii säännöllistä ja pitkäkestoista liikuntaa, että oppii oikeasti nauttimaan siitä ja että siitä tulee rutiinia. Lisäksi oletko ap todella käynyt läpi kaikki urheilulajit, mitä voi harrastaa, sanoaksesi että et pidä urheilusta? Ei lenkkeily ja kuntosali ole kaikkien juttu.
Sinähän voisit yllättäen innostua vaikka ratsastuksesta tai golfauksesta.
Olen sinäänsä kanssasi samaa mieltä ja minua ärsyttää ihmiset, jotka tuntuvat uskovan, että kuntosali on ainoa tuloksia tuottava liikuntamuoto. Siitä huolimatta kaikkea liikuntaa ei ole luotu samanarvoiseksi. Kävin kerran kokeilemassa Yin-joogaa ja tuntui, että siinä vaan käytännössä maattiin paikallaan välillä asentoa vaihtaen. Jos joku löytääkin liikunnan ilon juuri Yin-joogasta, niin ei se ainakaan kalorikulutukseen hirveästi vaikuta tai lisää kropan lihaksistoa. Notkeammaksi ja tasapainoisemmaksi se voikin tehdä ja on se varmasti parempi terveydelle kuin istua sohvalla tuhoamassa suklaalevyä.
Ps. Sori, jos Yin-jooga onkin oikeasti tosi tehokas liikuntamuoto. Perustan mielipiteeni sille yhdelle tunnille, joten ehkä siitä olisikin tullut liikunnallisempaa joskus myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mua kyllästyttää ja on tuskaista tehdä ensimmäisiä lenkkejä pitkän tauon jälkeen. Ja nyt kun olen sairastellut pari kuukautta ja pitäisi alkaa taas saamaan lihaskuntoakin takaisin, niin luoja että tekis mieli luovuttaa. Hampaat irvessä mä sen teen, mutta tiedän että se helpottuu ja siitä oppii jopa tykkäämään taas. Sit kun on rutinoitunut niin kyllä, kyllä liikuntaa jo odottaa ja ahdistaa jos ei pääse liikkumaan. Enkä minäkään pidä kaikesta liikunnasta, salilla en ole ikinä käynyt, olen löytänyt ne muodot jotka mulle on mieluisia ja hommannut kotiini välineet, joita myös käytän.
Mulla on nyt dieetti päällä ja makeanhimo on ihan tajuton välillä, mutta en vaan osta sitä, kyllä se siitä helpottuu. Ja tauon jälkeen makea alkaa oikeasti etomaan. Eikä kaikki terveellinen ruoka todellakaan ole ollut hyvää, osa on oikeasti maistunut alkuun kamalalta mutta olen opetellut sietämään tai jopa tykkäämään.
Kyllä ihmisen keho on luotu liikkumaan, ei makaamaan. Itsellä koko suku on ylipainoisia ja itse varmaan ainoa hoikka eli voisin antaa itseni lihoa ja syyttää sukurasitetta. Ei, valinnoista ja sinnikkyydestä se on kiinni. Mä valitsen pysyä hoikkana koska nautin keveästä olosta ja liikkuvuudesta enemmän kuin siitä raskaasta ja laiskasta joka on jos en harrasta mitään ja syön huonosti. Tää on mulle oikein ja näin mä rakastan itseäni. Olen myös käynyt läpi kaikki mahdolliset syömishäiriöt eli ei todellakaan ole ollut helppoa.
Ihmisellä on äly ja vapaa tahto kehon ja sielun lisäksi, se voi ihan itse valita mitä niillä tekee. Ihmiselle ei pohjimmiltaan ole luontaista olla lihava ja liikkumaton.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä aika moni meistä normaalipainoisistakin tykkäisi ihan vaan loikoilla ja syödä herkkuja, mutta meillä on sitä kuuluisaa itsekuria. Halutaan pysyä terveinä ja näyttääkin siltä, joten sanotaan vaan ei mielihaluille ja hankitaan vaikka koira, jotta tulee lähdettyä ulos joka säällä.
Minulla esimerkiksi koko kroppa ja mieli kapinoi työntekoa (tai opiskelua) vastaan, se on mielestäni aina melko ikävää. Olisi paljon mukavampaa vaan oleilla. Silti tiedän, että saavuta opiskelematta tai työtä tekemättä sellaista elämää, jota oikeasti haluan, joten vaan pakotan itseni joka päivä suorittamaan tietyn määrän velvoitteita.
Sanoisin, että kyse on monen kohdalla ennemminkin itsekurista ja tavoitteellisuudesta kuin siitä, että nauttisi koko ajan kamalasti kaikesta, mitä tekee ja inhoaisi kaikkea sitä, minkä jättää tekemättä.
Itselläni on priima geenit. Oon hoikka kun tikku, mitä siitä että kolesteroli on koholla.
Jos et antaisi asenteesi estää uuden nauttimisesta, niin voisit yllättyä miten se liikuntakin voi viedä mukanaan. Alku on monesti vaikeaa ja se kannattaa tehdä itselleen hyvin selväksi, niin ei anna myöskään periksi. Et ole mikään erilainen ja saat itsesi kuntoon ja ylimääräisen painolastin pois itseltäsi, kun uskallat heittäytyä täysillä. Selityksiä voi keksiä vaikka maailman tappiin, mutta lopulta olet vastuussa vain itsestäsi ja jos haluat muutoksia, niin tee töitä sen eteen.
Ei hitto täällä on näitä ajatusprofessoreita periaatteella; täytyy siitä muidenkin oppia tykkäämään, koska minäkin :D
Nro 14, ei Yinjoogan tarkoitus ole olla ”tehokas liikuntamuoto” tai joku punttisalin kilpailija, se on nimenomaan palauttava harjoitus.
Vierailija kirjoitti:
Siitä liikunnasta oppii tykkäämään kuka tahansa sitä vaan viitsii harrastaa. Sohvan pohjalla on helppo mankua kuinka liikunta on ihan pskaa.
Jokainen pystyy elämään terveellisesti. Kenenkään kroppa ei ole "luotu" läskiytymään sohvan pohjalle. Se on asennekysymys.
Mutta vaikka eläisi terveellisesti ja liikkuisi, niin ei se ole mikään tae, että sillä laihtuisi. Minä ainakaan en laihdu. Ruoka on pääasiassa kasviksia, kanaa ja kananmunia, hedelmiä. En syö kohtuuttomia määriä ruokaa. Karkit, limsat, herkut, pikaruuat ja alkoholi on jo karsittu pois, no toisaalta en niitä koskaan ole mitenkään suuria määriä käyttänytkään. Liikkumassa käyn ohjatusti 4 x viikko, kävelyt päälle. Silti paino ei putoa. Ainoa mitä voisin enää asian hyväksi tehdä, on ruokamäärien pienentäminen. Mutta siihen mulla ei riitä motivaatio, koska mun täytyy jo tehdä niin paljon sen eteen, että pysyn nykyisessä painossani. Että siinä mielessä asennekysymys. Joo ja sohvaa en edes omista.
Totta kai se on näin. Ja suurempi osa ihmisistä on ap:n kaltaisia, koska heidän esivanhempansa ovat evoluution melskeissä pysyneet paremmin hengissä ja tehneet enemmän jälkeläisiä.
Patologiset läskivihaajat on erikseen, heille kaikki on vain luonteen surkeutta ja itsekurin puutetta. Se on tyypillistä heikkoa ajattelua, jonka voi ignoroida.