Miksi lopetit tupakoinnin? Kysymys teille, jotka olette lopettaneet

Kauheasti entisiä röökimuijia ja pappoja palstalla. No, hyvä silti että ovat entisiä eikä nykyisiä...

Aina kun sytytin tupakan, ihmettelin itsekseni, miksi tällaista pitää harrastaa, vaikka se maistuu pahalta ja siitä tulee huono olo ja se maksaakin omaisuuden. (Vrt. ruoka sentään maistuu hyvältä ja alkoholista tulee pieninä määrinä hyvä olo.) Polttaminen väheni ja väheni, kunnes lopetin kokonaan. Parikymmentä vuotta myöhemmin minulla todettiin krooninen sydänsairaus. Jos olisin jatkanut polttamista, en varmasti olisi enää hengissä.

Loistava lääkäri sai lopettamaan tämän paheen. Kovapäinen kun olen, lääkäri huusi ja esitti turhankin tarkkoja esimerkkejä tupakoinnin seurauksista. Lopuksi kysyi, että haluanko tulla mukaan keuhkotautiosaston kierrolle. Tulisi vähän realismia peliin. En sitten halunnut. Nykyään kysyy, haluanko tulla mukaan vierailevaksi luennoitsijaksi yläkouluikäisille hyvänä esimerkkinä. En halua, sattuneesta syystä.

Tämä lääkäri on kyllä parasta mitä koskaan minulle on tapahtunut. Ei ole mikään päänsilittelijä vaan kertoo asioista inhorealisesti. Nykyään kyllä ymmärrän miksi. Näistä tapahtumista jo siis vuosia aikaa. Ymmärrän myös miksi lääkärit ovat turhautuneita esim. ylipainoisten kanssa.

En enää keksinyt yhtään syytä polttamiselle. Tupakka maistui pahalta ja siitä tuli huono olo. Vaatteet haisivat pahalle ja kurkussa oli ainainen limaklöntti. En enää halunnut tehdä pahaa itselleni.

Polttamatta olen nyt ollut 15v.

Eniten on varmaankin kuitenkin jossain niitä, jotka ovat yrittäneet ja yrittäneet lopettaa....ja entäpä ne jo onnistuttuaan repsahtaneet. Työkaveri aloitti 20 vuoden jälkeen uudestaan. En voi tajuta..

Raskaus ja savuton mies <3

Raskaus ja savuton mies <3

Lopetin noin puoli vuotta ennen kuin aloitimme vauvan yrittämisen. tarkoitus oli olla aluksi vuosi polttamatta, mutta mieheen iski vauvakuume vähän etuajassa. :D nyt olen ollut reilut kaksi vuotta polttamatta, ja toinen lapsi tulossa. Joskus yhä tekee mieli, mutta tiedän miten kamalalta edes ne yhdet savut maistuisivat. Ja oma terveys on äidiksi tultua alkanut tuntumaan aiempaa tärkeämmältä. Lisäksi savuton mieheni on edelleen ylpeä saavutuksestani! :)

[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 22:06"]

Mä aion lopettaa. Hankittiin miehen kanssa reseptit, joiden avulla se loppuu vappuun mennessä. Se on tässä nyt. On tätä hiisattu jo useampi vuosi ja paluuta ei ole. Ongelma on ollut, että meillä lopettamiset "ei ole synkassa" eli toinen yrittää lopettaa yksin ja sitten toinen. Nyt ekaa kertaa tehdään se yhdessä ja siitä pidetään kiinni. Piste. Syitä:

- raha, haju yms

- ennen kaikkea terveys. Pelkään oikeasti, että saan jonkun keuhkosyövän tai ahtauman. Joskus alle kolmekymppisenä ei sitä osannut pelätä, mutta nyt 36-vuotiaana alkaa oikeasti olla fakta, että syöpä voi iskeä koska vaan. Voi pahimmillaan olla jo kehittymässä. Ajattelen niin, että parempi nyt edes ja hyvin todennäköistä on, että vielä ei ole ehtinyt fataalia tapahtua. Olen tässä pohdiskellut keuhkosyöpään sairastuneita ja nuorin on ollut nelikymppinen, mutta useimmat noin 50 tai yli. Jos nyt lopetan, niin kymmenen vuoden päästä pitäisi sairastumistodennäköisyys olla sama kuin tupakoimattomalla. Eli nyt lopetus, niin vielä on hyvät mahkut kuolla jotenkin muuten kuin tukehtumalla. Varmaan ekat vuodet pelkään sitä silti... Mies sanoi samaa, että pelkää lasten jäävän isättömäksi tätä tahtia.

[/quote]

Kaikkea hyvää teille, pidän peukkuja onnistumiselle. Itse hain ja sain työterveyslääkäriltä sponssatut ja vahvat tropit avuksi. Vaikkakin luulen, että olisin onnistunut ilman näitäkin, mutta olivat henkisenä tukena. Olin niin varma siitä, että ei mitään järkeä koko touhussa, vaikka olinkin riippuvainen. Vuoden kun pärjäilee ilman alkaa helpottaa. Pärjäilkää, pystytte siihen jos minäkin pystyin.

On muuten tosi. Järkyttävä haju. Jos ottaa vielä siihen yhden kaljan, niin ykänderiä pukkaa. Kuin voi haistakin niin pahalle?

Tuli astma.

Tuli verta kurkusta , pelästyin syöpää

Raha ja terveys.

Moni sukulaisista ja tuttavista/kaverien vanhemmista kuollut keuhkoahtaumaan tai keuhkosyöpään, vaarini kuoli juuri ahtaumaan nyt 65vuotiaana. Monet keuhkosyöpään kuolleet tutut olleet vasta n.50v. Tätini sai juuri 47veenä sydärin ja lääkäri sanoi, että jos tupakanpoltto ei lopu luultavasti tulee uusi kohtaus ennen pitkää.

Liikaa siis Tuttavapiirissä röökiin sairastuneita ja kuolleita. Eihän nuo alle 3-kymppisenä vielä pelota mutta kun ikää alkaa tulemaan lisää niin tulee toisiin ajatuksiin.

Aloin häpeämään tupakointiani, polttamaan piilossa.

Nuorena myös luulin että hyväksyisin valintani  seuraukset eli jos sairastuisin tupakan seurauksena niin ok. Mutta ei se niin yksinkertaista.

Tupakoitsijan kuolioon menneen pikimustan varpaan näkeminen oli kai se ratkaiseva juttu. Siihen loppui 15 v tupakointia.

Olen ollut nyt vähän yli vuoden polttamatta. Poltin kymmenen vuotta ja ikää on "vasta" 24. havahduin siihen että kohta olen polttanut puolet elämästäni ja vihannut sitä aina.

Eikö olekin yllättävän helppoa ollut? Ja miten pahalle tupakoitsijat todellisuudessa haiseekin!! En ollut ihan oikeasti sitä sisäistänyt, mutta nykyään kun dösään tulee just tupakoinut ihminen, on hämmentävää mikä löyhkä siitä lähtee. Silloin olen aina niin tyytyväinen lopettamiseen!

Olin pari kk aiemmin lopettanut juomisen, ja huomasin polttavani tupakkaa pitkälti samoista syistä miksi joinkin (todellisuuden pakoilua jne). Ajattelin etten pääse koskaan ongelmiini käsiksi ja ratkomaan niitä jos jatkuvasti pakoilen tunteitani ja kaikkea, koko elämää. Toinen syy terveys, kolmas raha. Lisäksi en halunnut enää olla riippuvainen mistään aineesta (kahvia ja suklaata ei lasketa :P ) ja tunsin huonoa omaatuntoa joka röökin aikana. Siinäpä syyt. Hyvä näin, ja erittäin hyvä onkin :)