Lue keskustelun säännöt.
Mies, otitko eron ensirakkaudesta raskaasti?
Kommentit (22)
No olihan se silloin tietysti kurjaa 17-vuotiaana, kun aika kaunis , sopivan muodokas, pienikokoinen vuotta nuorempi blondi ilmoitti, että löysi toisen.
Olimme kesän yhdessä ja hänen kanssaan meni myös poikuus silloin alkukesällä. Se oli sinänsä hienoa saada ensi kerran seksiä niin kauniilta tytöltä. Jälkeenpäin ajatellen oli vain erittäin hyvä kun se loppui sillä hän oli tosiasiassa aika blondi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samankaltainen juttu kuin ylempänä. Oltiin yhdessä vuosi joka tuntui tosin pitkältä ajalta silloin. Kaunis tyttö ja vastasi makuani täysin ulkoisesti. Seksi oli aivan ihanaa, enemmänkin ehkä minulle tosin :D
Ero tapahtui melko oudoissa merkeissä. Ymmärsin että tämä oli tässä, tyttö siis vaan ei halunnut viettää enää aikaa yhdessä mutta ei missään vaiheessa myöskään sanonut että haluaa erota. Kyllähän siinä varmaan 10 vuotta meni että ehjäksi tulin eli kyllä se koville otti. Näin yli 20 vuotta jälkeenpäin ei haittaa yhtään. Kyseinen tyttö oli aika luonnevikainen.
Lujille ero ottaa oli minkä ikäinen hyvänsä jos on syvästi rakastunut vaikka kyse ei ole ensirakkaudesta.
Muutamasta aiemmasta kommentista voi käsittää ettei kaikki välttämättä ollut kohdallaan 'korvien välissä'.
Ehkä juuri sellaisen kanssa pääsee ihastumisessa ja rakastumisessa pitkälle tai syvälle jolloin ero ottaa lujille
En ottanut raskaasti, vaikka syvältä kirpaisikin. Ymmärsin, ette voisi niin pinnallisen ihmisen kanssa jatkaa. Olen myöhemmin kohdannut paljon suurempaa rakkautta ja välittämistä.
Hankala ottaa, kun ei ole ikinä seurustellut tai rakastanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla edelleen katkeruutta ilmassa, kun pitää nimitellä exää ja leimata tyhmäksi tai hulluksi...
Olin paskana melkein 10 vuotta ja oli vaikea luottaa naisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seurusteltiin kolme kuukautta ja oltiin umpirakastuneita. Myös sängyssä meni hyvin kummankin mielestä, ainakin hän sanoi niin. Ei ehditty muuttaa yhteen. Sitten pyysi tapaamista kahvilaan ja sanoi, että hän lopettaa tähän. Ei kuulemma nähnyt tulevaisuutta yhdessä. Meni siinä vuosi surressa ja ihmetellessä. Sitten tapasin uuden rakkauden, jonka kanssa jarruttelin monta kuukautta, kun luulin että hänkin lopettaa millä hetkellä hyvänsä. Nyt ollaan oltu yhdessä jo 10 vuotta, mutta joskus vieläkin epäilyttää, että hän lähtee yhtäkkiä.
Ensimmäinen todellinen rakastuminen tapahtui mielestäni vasta keski-ikäisenä. Upea nainen, mutta kommunikaatiota emme saaneet etänä toimimaan ja jätin hänet sitten. Vuoden verran pyöri jatkuvasti mielessä, mutta sitten pääsin yli.
Syviäkin ihastumisia tietysti lukuisia vuosien varrella ja yksi avioliittokin, mutta tuota pidän silti ensirakkautena ja hyvin hämmentävänä ja voimakkaana kokemuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, koska emme koskaan olleet yhdessä eli ei voinut siis voitu erotakaan.
Joo. Mulla taisi mennä jtn. 4 vuotta ennen seuraavaa seurustelua. Näin jopa painajaisia, siitä miten hän sai lapsen jollekin toiselle miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mulla taisi mennä jtn. 4 vuotta ennen seuraavaa seurustelua. Näin jopa painajaisia, siitä miten hän sai lapsen jollekin toiselle miehelle.
Tämä, on oikeasti vaikea tilanne. Sitten näyttää, että jotkut vaihtaa vaan lennosta seuraavaan.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mulla taisi mennä jtn. 4 vuotta ennen seuraavaa seurustelua. Näin jopa painajaisia, siitä miten hän sai lapsen jollekin toiselle miehelle.
Voi ei :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otin erittäin raskaasti. Suhteemme aikana eksä kävi vieraissa useamman kerran ja jätti kun löysi uuden. Ilmoitti yks ilta kun mentiin nukkumaan että haluaa erota, ja seuraavana päivänä kun tulin kotiin töistä, kämppä oli tyhjennetty. Oli vienyt kaikki omat kamat pois päivän aikana.
Meni varmaan pari viikkoa ennen kun tajusin mitä oli tapahtunut, olin jopa helpottunut. Kävin samantien ostamassa uusia huonekaluja, astioita ym.
Parin viikon jälkeen todellisuus iski, ja masennuin. Töissä kävin mutta muuten vaan makoilin sohvalla, olin täysin tunnoton. Olin aikamoinen zombie seuraavat 8-9kk kunnes yksi ilta rupesin itkemään "ilman syytä" enkä pystynyt lopettamaan, kaikki tunteet tuli pintaan sinä iltana ja vaikka tosta oli vielä pitkä matka niin oli käännekohta minulle.
Pari vuotta myöhemmin löysin uuden ja meni aikalailla samalla kaavalla, kävi vieraissa ja myös jätti kun löysi uuden. Se ei tuntunut yhtä pahalta.
Kolmas kumppani kävi myös vieraissa, mutta sen otin melkein olankohauksella, siihenkin tottuu näköjään.
Tästä on nyt 8v aikaa, enkä ole seurustellut sen jälkeen vaikka välillä olen treffeillä käynyt. En edes odota uskollisuutta enää, ja jos joskus löydän jonkun niin en tiedä pystynkö luottaa siihen.
Ensimmäiset kymmenen vuotta sattui, kun mokoma lähti elämään sitä oikeaa elämää.
Sitten alkoi helpottaa ja kolmenkymmen vuoden jälkeen ei tuntunut enää kuin hieman haikealta.
Ja sitten se mokoma ottaa yhteyttä ja selittää miettineensä minua jatkuvasti.
Ja että voitaisiinko nähdä, mennä syömään ja vaikka iltaa viettämään.
NO KUN EI VAAN VOIDA!!!
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiset kymmenen vuotta sattui, kun mokoma lähti elämään sitä oikeaa elämää.
Sitten alkoi helpottaa ja kolmenkymmen vuoden jälkeen ei tuntunut enää kuin hieman haikealta.
Ja sitten se mokoma ottaa yhteyttä ja selittää miettineensä minua jatkuvasti.
Ja että voitaisiinko nähdä, mennä syömään ja vaikka iltaa viettämään.
NO KUN EI VAAN VOIDA!!!
Ai kamala...
"Sinäkö se oot, niin monen vuoden jälkeen - muistatkominua..."
Joskus sitä huomaa myöhemmin.
No tulihan siinä itkut, koska rakastin häntä. Mutta miksi tämä kysymys on seksipalstalla?
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mulla taisi mennä jtn. 4 vuotta ennen seuraavaa seurustelua. Näin jopa painajaisia, siitä miten hän sai lapsen jollekin toiselle miehelle.
Biologinen reaktio.
En ole ikinä ollut rakastunut. Ehkä se on syy että suhteet on aina kestänyt noin kuukauden.
No en ekasta ottanut raskaasti. Ymmärsin et noita tulee vielä useita.
Ainoastaan yhden eron olen ottanut raskaasti, ja se jopa hävettää jälkeenpäin. Miten tyhmä sitä ihminen tunnekuohuissaan onkin :/
En usko, että ikinä enää naisen vuoksi alkaisin surra vaikka naimisissa nykyään. Kun lapset syntyi niin sitä vasta ymmärsi mitä rakkaus on.