Lue keskustelun säännöt.
Mulla on addiktin aivot, ne vaatii aina jotain "buzzia" ja se voi olla alkoholi, huume, ihastuminen...
03.12.2020 |
Tai vaikka roskaruoka. Miksi aivoni eivät ole tyytyväiset normaalin elämään vaan niiden on pakko saada jotain buustia? Terveintä on ehkä ollut ihastumiset, mutta sairainta se kun on käyttänyt narkoottisia aineita ettei "tarvitisisi" juoda niin paljon alkoholia. Ja mistään tyhmyydestä ja laiskuudesta on turha tulla kukkahattuilemaan, kun niiden ei ole ikinä osoitettu aiheuttavan riippuvuuksia.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on yksinkertaisesti sitä että siinä estää ihmisen luontaista kehon käyttäytymistä luonnollisessa tilassaan ja kompensoi sen kemiallisilla aineilla.
Tuosta irti päästäminen vaatii oman oivalluksen siitä että mikä näiden kahden ero on eli ilman ulkopuolista kemiallista vaikutusta ja kemiallisen vaikutuksen alaisena. Se oivalluksenkin ja äsityksen tasoa aina heiikkenee kun on päihdekierteeessä ja ei pääse palaamaan muistoihin.
Etttä jos ajattelee että kerran viikossa ottaa niiin silloin se muisto myös säilyy koska aivokemiaat ei pääse niin pahasti vielä sekoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovatempoisesta liikunnasta saa saman tunteen. Laita vielä jotain sopivaa musiikkia.
Mua vaan ärsyttää ja vítuttaa koko sen ajan kun liikun. Ja jälkeenpäinkin on sellainen olo että oliko toi nyt muka sen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on yksinkertaisesti sitä että siinä estää ihmisen luontaista kehon käyttäytymistä luonnollisessa tilassaan ja kompensoi sen kemiallisilla aineilla.
Tuosta irti päästäminen vaatii oman oivalluksen siitä että mikä näiden kahden ero on eli ilman ulkopuolista kemiallista vaikutusta ja kemiallisen vaikutuksen alaisena. Se oivalluksenkin ja äsityksen tasoa aina heiikkenee kun on päihdekierteeessä ja ei pääse palaamaan muistoihin.
Etttä jos ajattelee että kerran viikossa ottaa niiin silloin se muisto myös säilyy koska aivokemiaat ei pääse niin pahasti vielä sekoamaan.
Muttta tuossakin on tavallaan se ns kaksiteräinen miekka että jos lähtee taas käsistä.
Olen koukussa shoppailuun. Olen onnistunut ahmimista vähentämään ja siihen liittyvän oksentamisen lopettamaan kokonaan. Mutta shoppailusta en vaikuta pääsevän eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi on yksinkertaisesti sitä että siinä estää ihmisen luontaista kehon käyttäytymistä luonnollisessa tilassaan ja kompensoi sen kemiallisilla aineilla.
Tuosta irti päästäminen vaatii oman oivalluksen siitä että mikä näiden kahden ero on eli ilman ulkopuolista kemiallista vaikutusta ja kemiallisen vaikutuksen alaisena. Se oivalluksenkin ja äsityksen tasoa aina heiikkenee kun on päihdekierteeessä ja ei pääse palaamaan muistoihin.
Tietyt huumausaineet tekevät niin pahaa jälkeä aivoissa, että ilman huumetta mielihyvän kokeminen on suorastaan mahdotonta ja sen sijalle nousevat toivottomuuden ja ahdistuksen tunteet todella voimakkaita. Muistaakseni kyseisen aineenvaihdunnan palautumiseen voi mennä useampi vuosikin. Siinä mielessä kyllä vaatii uskomatonta luonteenlujuutta, jos siitä omin päin pääsee irti. Siis jos kyse on pitkäaikaisesta rankasta käytöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovatempoisesta liikunnasta saa saman tunteen. Laita vielä jotain sopivaa musiikkia.
Mua vaan ärsyttää ja vítuttaa koko sen ajan kun liikun. Ja jälkeenpäinkin on sellainen olo että oliko toi nyt muka sen arvoista.
Minulla myös näin, ja sehän on ihan tieteellisesti todistettukin, että kaikki eivät saa liikunnasta mitään mielihyvän tunnetta, usein päinvastoin.
Itselläkin tuon tapaisia taipumuksia. Tosin em pidä ihastumisia pahana vaan luonnollisena asiana, mutta olenkin sinkku. Elämä ilman jotain suurempaa tunnetta on jumalattoman tylsää.
Alkoholia käytän liikaa, tylsyyteen lähinnä. Tiedän että tarve olisi pienempi, jos mulla olisi jokin aidosti intohimoa herättävä harrastus. Sitä etsin vielä. Toki alkoholin käyttö itsessään pyrkii korvaamaan niitä aitoja mielihyvää tuottavia asioita, ja on sitäkin kautta vahingollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen koukussa shoppailuun. Olen onnistunut ahmimista vähentämään ja siihen liittyvän oksentamisen lopettamaan kokonaan. Mutta shoppailusta en vaikuta pääsevän eroon.
Jos jätän jotakin haluamaani ostamatta, niin siitä iskee päälle uskomaton morkkis. Ja sitten ostaa kompensoidakseen aiempaa kieltäytymistä ja siitä aiheutunutta pahaa oloa. Luotot ovat tapissa ja nurkat täynnä kaikenlaista tavaraa.
Ihme kyllä, alkoholi ei vastaavalla tavalla stimuloi. Ehkä se johtuu siitä, että saan rankkoja krapuloita, jos erehdyn ottamaan enemmän kuin pari annosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos päihteitä ei ole saatavilla, pakko vempata tai muuten tylsistyn. Olen myös koukussa AV-palstaan.
Kokeilepa lopettaa se vemputtaminen viikoksi ja katso huomaatko eron...
Täytyypä kokeilla jos uskallan. Pornossa myös hauska miten tarvitaan extremeemimpää kamaa. Elämässäni oli vaihe jolloin pystyin tulemaan vain videoille missä naisia pakataan vakuumipusseihin. Kerrottuani deiteille taipumuksistani, he vain...katosivat.
Eli sulla on äärimmäisen vahva dopamiinitoleranssi. Siitä ei ole mitään muuta ulospääsyä kuin alkaa abstinenssiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä oli sama ongelma, ei motivaatiota mihinkään ja äärimmäinen tylsyys. Se ongelma katosi alle viikossa kun lopetin masturboinnin ja pornon katselun.
Mulla ei ole add:tä tai adhd:tä, mutta traumahäiriö on ja pakenen itseäni kaikkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole add:tä tai adhd:tä, mutta traumahäiriö on ja pakenen itseäni kaikkeen.
Mihin kaikkeen? Kyselee tämä ahmija-oksentaja-shoppailija. Diagnooseja minulla ovat olleet aikuisena euraavat: PTSD, määrittämätön ahdistuneisuushäiriö somaattisilla oireilla ja toistuva masennus.
Pelasitko lapsena ja nuorena paljon videopelejä? Se voi synnyttää ns. dopamiinikoukkuaivot. Harjoittele mindfulnessia ja syväkeskittymistä vastapainoksi. Kuulostaa tylsän yksinkertaiselta ratkaisulta, mutta joskus yksinkertaisin ratkaisu onkin se oikea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse jään koukkuun ihan kaikkeen. Alkoholi,huumeet,seksi, laskuvarjohyppy, moottoriurheilu, wow ym nettipelit, tv-sarjat, monet urheilulajit, syöminen, ihmisillä pelaaminen, shoppailu, tappeleminen, näpistely ym pikkurikokset, kalastus, porno, työ, naisten pokailu, uhkapelit, nettitrollailu, sienestys jne, vain muutamia mainitakseni, kaikki on kolissut kovaa.
Jotain add-piirrettä on, bipoa veikkailtu, selkeä maniataipumus, ei minkäänlaista impulssikontrollia ja elämyshakuinen persoonallisuus, kuulemma. Terapiaan en kuitenkaan ole jäänyt koukkuun ja vähän humpuukiolo jäänyt noista. Aina ne jotain arvailee, mutta lopulta lyödään kuitenkin vaan satunnainen kasa nappeja kouraan ja toivotetaan parempaa loppuelämää. Välillä tekee mieli vetää ranteet auki, välillä on helvetin kivaa, välillä pärjäilee. Koitan jotenkin luovia niin että jäisin koukkuun enimmäkseen sellaisiin asioihin jotka eivät ole kovin tuhoisia minulle tai ympäristölle, mutta vaikeaa se on. Vähän on iän myötä helpottanut kun on jo ehtinyt niin monella eri tavalla moneen kertaan elämänsä pilata.
En tiedä tuleeko samat piirteet jotenkin toisaalta myös avuksi riippuvuuksista eroon pääsemisessä - jonakin päivänä kolahtaa jokin uusi juttu niin joku toinen riippuvuus tippuu kelkasta sillä sekunnilla. En tiedä ketään toista joka olisi pari vuotta koksupäissään pannut kaikkea mikä liikkuu, ostanut heräteostoksena wowin ja sen jälkeen pari vuotta elänyt käytännössä selibaatissa ja absolutistina 24/7 hirviöitä lahdaten.
Tämä korona-aika on ollut vaikeaa. Taistelen nettiriippuvuuden ja työnarkomanian välillä ja olen (taas) lihonut jonkun 25kg tänä vuonna koska olen syönyt lähinnä pizzaa ja suurimman osan valveilllanaoloajastani röhnötän sohvalla ja joko teen töitä tai selaan nettiä. Yritin keväällä hurahtaa haikkaamiseen mutta mursin nilkkani joten se jäi. Itsekuivattua retkimuonaa on kyllä kaapeissa noin puolen vuoden tarpeiksi ja loppukesästä ja syksystä oli pienenä valonpilkahduksena sienestyshurahdus eli sain liikuttua kuitenkin ja sieniäkin löytyi pitkälle toistasataa litraa.
Joo vähän sekava pläjäys mutta sellaista mun elämä on :D
No siis toisille riippuvuus syntyy paljon herkemmin kuin toisille. Uskoisin, ettei siihen välttämättä aina tarvita mitään diagnoosia (esim. traumoja) vaan että kyse on aivokemiallisesta häiriöstä. Jotain dopamiiniaineenvaihduntaan liittyvää varmaankin.
Siinä mielessä olisi mielenkiintoista päästä näkemään se hetki tulevaisuudessa, kun riippuvuuden syyt aivojen toiminnassa alkavat kunnolla ratketa ja sitten mietitään, että kannattiko tosiaankin syyttää esim. alkoholi- ja huumeriippuvaisia heikkoudesta ja huonoudesta. Itselläni ei näitä ongelmia ole, mutta sivusta seuranneena kommentoin.