Puhutko puhelimessa tai vietätkö kahdenkeskistä aikaa anoppisi kanssa?

En enää, aikanaan kyllä soittelimme. Näin on hyvä.

En tod ;)

Anoppi on soittanut minulle kahdesti 15 vuoden aikana, jona olen hänet tuntenut. Minä en ole soittanut kertaakaan hänelle, enkä halua viettää hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa. En usko, että hänkään nauttii seurastani.

En tee kumpaakaan.

Puhutaan puhelimessa ehkä kerran viikossa. Nyt jopa useammin kun hänellä haastava tilanne elämässä ja haluaa jutella, tai jos vaikka lapset menossa hänelle yökylään suunnitellaan esim. ruokalistaa. Välillä myös nähdään kaksin, nämä ovat lähinnä shoppailureissuja, esim. hän haluaa ostaa lapsille jotain ja pyytää makutuomariksi.

Soitellaan joskus, ehkä muutaman kerran kuukaudessa tai tekstaillaan. Aika harvoin tulee vietettyä kahdenkeskistä aikaa, joskus kyllä . Joskus käyn anopilla yksin, silloin on kyllä useimmiten joku ns. syy. Joskus ollaan tehty joku retki tms kahdestaan. Ja joskus olen ollut tukena pankissa, kun anoppi on käynyt hoitamassa sijoitusasioitaan.

Sekä soitellaan, tekstaillaan että vietetään aikaa yhdessä. Käydään lounaalla ja kahvilla, teatterissa, leffassa joskus, shoppaillaan. Se on kiva ihminen ja meillä on hauskaa yhdessä. Samanlainen maku harrastusten suhteen.

Soitellaan ja tehdään yhdessä juttuja. Myös äitini ja anoppini viihtyvät toistensa seurassa.

Eipä juuri koskaan. Aluksi näin oli, kävimme shoppailemassakin kahdestaan ja hän kyläili jopa päivittäin. Myöhemmin käänsi selkänsä, haukkui minut maanrakoon koko kylälle ja suvulle ja häpäisi täysin. Eipä ole tarvinnut sen jälkeen paljon nähdä eikä pyydellä enää synttärikahveille. Ei käy mieskään siellä päin.

En ikinä.

Anoppi, nykyään ex.  Täysi paska ämmä.  En soita huvikseen, vain jos asiaa on.( ja harvoin enää on)

Ja se huuhkaja ei soita koskaan lapsenlapsilleen. Ei edes syntymäpäivinä. Itsekäs vanha kurttuinen orava kun on.

n.20v aikana soittanut ehkä 5 kertaa, minä ehkä kahdesti. Ihan hyvissä väleissä ollaan ja kyläilläänkin. Mies joskus saattaa soitella, harvoin hänkään. Tekstiviestin olen pari kertaa tainnut saada syntymäpäivänä anopilta. Lasten kanssa soittelee ja kyselee kuulumisia, mikä onkin minusta ihan ok.

Olenkohan outolintu, olen seurustellut vakavasti kolme kertaa elämässäni ja jokaisen "anopin" kanssa tullut tosi hyvin juttuun. Olen vähän erakkoluonne, mutta ihan heidän aloitteestaan olemme kahvitelleet ja viettäneet paljonkin aikaa ilman poikiaan.

Nämä kaksi ex-anoppiakin tulevat aina juttelemaan jos jossain mua näkevät, ja viimeksi ensimmäisen miesystäväni äiti tuli kaupassa halaamaan ja sanoi että kyllä mulla on ihana pieni perhe (oltiin miehen ja lasten kanssa liikenteessä).

Mutta meitä on moneen junaan, ei kai kaikkien tarvitse olla niin läheisiä vaikka toimeen tultaisiinkin. :)

Kunpa voisinkin soittaa hänelle. Hän on edesmennyt.

Valitettavasti kyllä. ;)

Kumman kylmiä välejä tuntuu olevan monella :(. Surullista, onhan heillä molemmilla hyvä maku, kun "jakavat saman kiinnostuksen kohteen". Siis miniä miehensä ja anoppi poikansa.

Onko naiset niin itsekkäitä etteivät voi jakaa mitään? Syytä on sekä miniöissä että anopeissa. Itselläni oli hyvät välit ex-miniään. Soittelimme/tekstailimme joskus ja kävinpä kahvillakin muutaman kerran. Sydänystäväksi en pyrkinyt, näitä on molemmilla omasta takaa. Toivon ja oletan olleemme kavereita kuitenkin.

Ei minun kanssa soittele tms. Toisen miniän kanssa kyllä niin hyvää pataa.. Minä kun teen kaiken aina väärin :)

Soitellaan joka viikko. Käydään yhdessä kaupoissa. Välillä juodaan vaan yhdessä kahvia ja rupatellaan. Ihana anoppi.

En koskaan soita enkä käy yksin. Miehen kautta kaikki asiat hoidetaan. Joskus menen miehen mukaan kylään. Yhden kerran vaunuttelin vauvaa näyttämään anopille ilman miestä.

Olen anoppi ja soittelen myös vävyni kanssa. Vävykin soittaa minulle, jos jotain kysyttävää tai asiaa. Tietysti tytär soittaa minulle useammin, mutta varmaan niin ihmisistä kiinni, miten yhteys sujuu. Ei se suhde anoppiin tai miniään tarvitse aina olla riitainen.