Lue keskustelun säännöt.
Puhutko puhelimessa tai vietätkö kahdenkeskistä aikaa anoppisi kanssa?
15.04.2014 |
Haluaisin tietää, kuinka yleistä on että miniä ja anoppi (tai appi) soittelevat, viestittelevät tai viettävät aikaa keskenään. Itse en koskaan soittele/viestittele anopilleni tai hän minulle, eikä tulisi mieleenkään viettää aikaa hänen kanssaan ilman miestäni. Ja ihan hyvissä väleissä siis olemme, mutta mieheni hoitaa yhteydenpidon omiin vanhempiinsa ja minä omiini. Miten teillä? Haluaisitko että tilanne olisi toisenlainen?
Kommentit (59)
Meillä on väliä 500 km, joten soitellaan noin kerran viikossa. Kun kyläillään, ehkä muutaman kerran vuodessa, sillon shoppaillaan, käydään syömässä tms. Kahdestaan, koko porukalla tai miniä, anoppi ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:09"]
Puhutaan puhelimessa ehkä kerran viikossa. Nyt jopa useammin kun hänellä haastava tilanne elämässä ja haluaa jutella, tai jos vaikka lapset menossa hänelle yökylään suunnitellaan esim. ruokalistaa. Välillä myös nähdään kaksin, nämä ovat lähinnä shoppailureissuja, esim. hän haluaa ostaa lapsille jotain ja pyytää makutuomariksi.
[/quote]
Tämmöinen kuulostaa ihanalta :) Minä toivoin hyvää anoppisuhdetta, kun oma äiti asuu kaukana ja naisseura olisi mukavaa. Eikö maailman ihanimmalla miehellä sitten olekin äiti, jonka kanssa edes omat lapset ei tule toimeen (napanuora äidin puolelta katkeamatta, yrittää määräillä seinän väristä lähtien, tarvitsee muka apua pikku askareisiin ja suuttuu jos eli kun lapset ei pompi oman tahdon mukaan).
Ystävällä on tuon kuuloinen kiva aikuisten välinen suhde ja aika kateellinen olen :)
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:46"]
Ei minun kanssa soittele tms. Toisen miniän kanssa kyllä niin hyvää pataa.. Minä kun teen kaiken aina väärin :)
[/quote]
Oletko yrittänyt selvittää, miksei anoppi halua sinun kanssasi hyviä välejä? Mistä kiikastaa ja oletko väleissä toisen miniän kanssa?
Anoppi soittelee kyllä. Yleensä että saa ladella neuvoja mitä en ole pyytänyt tai asioita jotka on itsestäänselviä.
Joskus soittaa klo7 aamulla pojalleen ja kun tämä ei vastaa, niin sitten mulle pommittaa parhaimmillaan 9 kertaa /puolen tunnin sisällä. Ja siis asiat on AINA ollut ihan tyhjänpäiväisiä. Minä en vastaa tuohon aikaan aamusta kenellekkään, vielä vähemmän tuollaiseen häiriköintiin. Vituttaa kun muutenkin raskaana ollessa tarvitsen unta ja sitten joku häiriköi ihan omaa hulluuttaan.
Lisään vielä että anoppi on vielä vajaa 50 vuotias, pienen lapsen äiti, joten ei mikään vanhuudenhöperö.
Ja kun asuttiin entisessä asunnossa niin jouduin viettämään aikaa, kun toinen väkisin änkäsi sisälle aamupäivällä. Monta tuntia hukkaan meni arvokasta työnhaku aikaa.
En. Meillä on vaon sellaiset muodollisen kohteliaat välit. Anoppi on luonteeltaan sellainen, että on perheessään päättänyt KAIKEN ja yritti luonnollisesti myös päättää lapsiensa puolisot. Minä en ollut se toiveminiä ja se pn todellakin tullut ihan selväksi myös meidän lapsillemme. Mutta en ota itseeni, olisi mieheni mennyt kenen tahansa muunkin kanssa naimisiin, kohtelu olisi ollut samaa. Vika ei ole minussa vaan mieheni tottelemattomuudessa. Mutta on se sääli, omat vanhempani asuvat kaukana ja olisi ollit tosi hauskaa saada miehen perheestä itselle oikea toinen perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En soittele, eikä mieheni.
ensimmäiset 5 vuotta anoppi ei soittanut tai käynyt kylässä kertaakaan, jokainen aloite tuli AINA meidän puolelta ja anopin mukaan näin kuului ollakin, koska vanhempienkunnioitus jne. eihän se ole vanhempien homma soitella lapsilleen vaan aina toisinpäin (en tiedä mistä tämmöisen saanut päähäns? Mun vahemmat soittelee mulle ja miehellenikin ja samoin me soitellaan sinne päin, molemminpuolista)
Mutta sitten kun anoppi käski pojan valita joko vaimonsa ja lapset tai hänet, lähetti tappouhkauksia mulle, että jos en ota eroa ja anna hänen poikansa muuttaa takaisin kotiin hänen luokse niin kuulemma en tule näkemään 30-vuotis synttäreitäni...
tuon jälkeen emme ole ottaaneet minkäänlaista yhteyttä anoppiin, ihan oman mielenterveyden kannalta.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:43"]Kumman kylmiä välejä tuntuu olevan monella :(. Surullista, onhan heillä molemmilla hyvä maku, kun "jakavat saman kiinnostuksen kohteen". Siis miniä miehensä ja anoppi poikansa.
Onko naiset niin itsekkäitä etteivät voi jakaa mitään? Syytä on sekä miniöissä että anopeissa. Itselläni oli hyvät välit ex-miniään. Soittelimme/tekstailimme joskus ja kävinpä kahvillakin muutaman kerran. Sydänystäväksi en pyrkinyt, näitä on molemmilla omasta takaa. Toivon ja oletan olleemme kavereita kuitenkin.
[/quote]
Soittelee sun miehesi ja viettääkö aikaa kahdenkesken sun äitisi kanssa? Jos ei, pidätkö häntä jotenkin kylmänä ihmisenä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että , nyt pyysin hänet jo kolmatta kertaa mukaan meidän kaa eteläreissuun, suostui heti
En ikinä ole tehnyt kumpakaan 13v aikana, jona olemme tunteneet. Minulla ei ole edes anopin puhelinnumeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään tajua mitä kaikkia vaivaa ? Sit kaduttaa ku anoppi kuolee.
No en. Olemme olleet 16 v. naimissa, anoppi soittanut pojalleen kaksi kertaa! Käymme kylässä silloin tällöin, ihan asialliset välit, ei tarvetta lähentyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisen anopin kans joo. Nykyisen anopin kans ei kumpaakaan. Nyk anoppi ei voi sietää minua. :/
Soitellaan ja viestitellään. Vietetään aikaa keskenämme toisinaan, enemmän kuitenkin touhutaan yhdessä lasten kanssa. Mulla on aivan ihana anoppi. Taitaa olla harvinaista, mutta sitäkin iloisempi voin väleistämme olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kumpaakaan. Olemme jotenkin niin eri aaltopituuksilla, etten tiedä, mistä puhuisin hänen kanssaan.
Me olemme hyviä ystäviä. Siis soitellaan ja jutellaan milloin mistäkin. Viihdymme toistemme seurassa. Ihana kun tulee kesä ja mökkikausi alkaa, silloin on enemmän aikaa seurustella!
Anoppi ei tietenkään ole yhtä tärkeä kuin oma äiti, mutta voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että anoppi on kuitenkin yksi tärkeimmistä ihmisistä elämässäni.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 20:40"]Sekä että , nyt pyysin hänet jo kolmatta kertaa mukaan meidän kaa eteläreissuun, suostui heti
[/quote] Voi itku, ku et itse pysty samaan:)
Mietin samaa kuin 57. Heijastaako huonot anoppisuhteet kirjoittajien ihmissuhteita muutenkin?
Yksi syy anopin ja mun hyviin väleihin on, että rakastamme samaa miestä, vaikka tietysti eri tavoin. En usko olleeni mikään unelmaminiä appivanhemmilleni, mutta sydämeltään sivistyneinä he ottivat minut avoimesti vastaan. Minä olin ennakkoluuloinen heitä kohtaan. Sitten huomasimmekin tulevamme tosi hyvin juttuun. Lasten syntymät vain paransivat välejä ja he auttoivat ja auttavat edelleen meitä monin tavoin, vaikka asuvatkin kauempana. Ja nyt, kun he ovat vanhoja ja sairauksia alkaa tulla, me sitten autamme heitä.
43
Mä kyllä soittelen anopin kanssa ja koska asumme lähekkäin, saatan poiketa sinne vaikka kahville ilman miestäkin. Hyvin tullaan juttuun.
[quote author="Vierailija" time="16.04.2014 klo 13:46"]
Onko tosiaan näin yleistä, että miniän ja anopin suhteet ovat näin etäiset, jopa jäätävät?
[/quote]
En ymmärrä miksi pitäisi lähtökohtaisesti olla yhteydessä ellei kemiat kohtaa? Ja aika yleistävää sanoa, että tämä heijastelisi muita ihmissuhteita. Oma anoppi on jo vanha, ei juuri poistu kotoakaan. Käyn siellä pari kertaa vuodessa, keskustelut on säitä pidellyt -tasoa. Emme juttele mistään henkilökohtiasesta. Eivät puhu edes poikansa kanssa. Mies hoitaa suhteensa omiin vanhempiinsa ja sukuunsa, minä puolestaan omiini. Helppoa ja selkeätä.
Puhutaan puhelimessa ja vietetään kahdenkeskistä aikaa. Vaikka aika usein kanssakäyminen tulee hoidettua töiden ohessa, olen nimittäin anoppini alainen.