Onko 50-vuotiaana enää elämää jäljellä? Erosin kaksi vuotta sitten
ja täytin 50 syksyllä. Ihmettelen, että oliko elämä tässä? Muutunkohan näkymättömäksi? Kiinnostuuko kukaan mies enää ikäisestäni? Pitääkö nyt odottaa vain vanhuutta ja keskittyä harrastuksiin? Olen nätti, hoikka ja terve nainen, tulen mukavasti toimeen, mutta tuntuu, että minua ei enää tarvita. Ahdistuin, kun syntymäpäivä läheni. Kertokaa ajatuksianne ja kokemuksianne!
Kommentit (41)
Ilo irti vaan, ei elämä mihinkään lopu! Pidä itsestäsi huolta ja nauti olostasi.
Haloo. Sulla on puolet sun aikuisesta elämästä vielä todennäköisesti edessä. Ja ne sun ikätoverimiehetkin vanhenee. Ja vaikka jotkut heistä haluaa vaihtaa puolet nuorempaan, siellä on ihan kypsiä aikuisiakin varmasti joukossa. Eikä viiskymppisenä mitään typerystä kannata enää edes vaivoikseen ottaa. Minä olen myös eronnut 50v ja nautin elämästäni suuresti. En ole alkanut miehiä edes katsella kun haluan ensin rauhassa nauttia tästä rennosta vapaudestani. Minusta kannattaa rauhassa tutustua itseensä ja siihen, miten oikeasti haluaa loppuelämänsä elää. Ja sen mukaan sitten valita jatkossa mieskin. Eroprosessi ottaa aikansa ettei haksahda samoihin ongelmiin.
5kymppinen nainen kaatopaikalle joutava tuhkaluukku.
Vierailija kirjoitti:
Haloo. Sulla on puolet sun aikuisesta elämästä vielä todennäköisesti edessä. Ja ne sun ikätoverimiehetkin vanhenee. Ja vaikka jotkut heistä haluaa vaihtaa puolet nuorempaan, siellä on ihan kypsiä aikuisiakin varmasti joukossa. Eikä viiskymppisenä mitään typerystä kannata enää edes vaivoikseen ottaa. Minä olen myös eronnut 50v ja nautin elämästäni suuresti. En ole alkanut miehiä edes katsella kun haluan ensin rauhassa nauttia tästä rennosta vapaudestani. Minusta kannattaa rauhassa tutustua itseensä ja siihen, miten oikeasti haluaa loppuelämänsä elää. Ja sen mukaan sitten valita jatkossa mieskin. Eroprosessi ottaa aikansa ettei haksahda samoihin ongelmiin.
Sehän se, kun rima on nyt tosi korkealla, mutta kuitenkin haluaisin vielä parisuhteen. Latasin Tinderinkin, mutta oman ikäiset miehet siellä on masentavia. Nuorempia olen jonkin verran tavannut, mutta ne on tietysti kevyempiä juttuja.
Ap
Viisikymppinen ja elämä takana. Tosin minusta on tuntunut tällaiselta viimeiset 30 vuotta. Että ehkä se ei ole kiinni iästä vaan asenteesta.
Vierailija kirjoitti:
5kymppinen nainen kaatopaikalle joutava tuhkaluukku.
Valitettavasti juuri näin. 50-vuotiaita naisia ei kukaan mies huoli paitsi ne joiden on pakko kun eivät ole uskaltaneet hankkiutua eroon kurppa-akastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5kymppinen nainen kaatopaikalle joutava tuhkaluukku.
Valitettavasti juuri näin. 50-vuotiaita naisia ei kukaan mies huoli paitsi ne joiden on pakko kun eivät ole uskaltaneet hankkiutua eroon kurppa-akastaan.
Onko sulla valtuutus puhua kaikkien miesten suulla? Meinaan ettei monikaan haluaisi sinua edustajakseen...
48-vuotiaana aloitin ensimmäistä kertaa eläissäni korkeakouluopinnot. Viime vuoden, 49-vuotiaana vietin vaihto-oppilaana yksin hollannissa - elämäni paras vuosi. Valmistun ensi keväänä 50 vuotiaana...tuskinpa tää elämä tähän päättyy....;)
Tämä on minulle tärkeä asia ja toivon, ettei keskustelua pilata naistenhaukkumisviesteillä. Niitä on tarpeeksi jo muissa ketjuissa. Olen kuullut ne kaikki jo.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5kymppinen nainen kaatopaikalle joutava tuhkaluukku.
Valitettavasti juuri näin. 50-vuotiaita naisia ei kukaan mies huoli paitsi ne joiden on pakko kun eivät ole uskaltaneet hankkiutua eroon kurppa-akastaan.
Kaltaistasi narsistia ei kukaan täysjärkinen nainen huoli. Jos olet nainen niin harvinaisen porsastelusovinistinen ajatusmaailma sulla.
Vierailija kirjoitti:
48-vuotiaana aloitin ensimmäistä kertaa eläissäni korkeakouluopinnot. Viime vuoden, 49-vuotiaana vietin vaihto-oppilaana yksin hollannissa - elämäni paras vuosi. Valmistun ensi keväänä 50 vuotiaana...tuskinpa tää elämä tähän päättyy....;)
Onpa hienoa!
Ap
Upea nainen olet, enää ei tarvii elämässä jarrutella antaa palaa
Kokemuksella voin kertoa, että vaikeaa on naisen löytää tuossa iässä, valitettavasti. Itse erosin 43-vuotiaana ja löysin ”timantin” 6 vuoden etsinnän jälkeen. Lycka till! Vaikeeta se siis todellakin on, mutta ei mahdotonta😀
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksella voin kertoa, että vaikeaa on naisen löytää tuossa iässä, valitettavasti. Itse erosin 43-vuotiaana ja löysin ”timantin” 6 vuoden etsinnän jälkeen. Lycka till! Vaikeeta se siis todellakin on, mutta ei mahdotonta😀
Puhut ristiriitaisesti. Ei se timantti ollut valmis aikaisemmin.
Kuva ja pankkitilin saldo olisi kiva...
Elämästä pitää nauttia just nyt, eikä murehtia onko elämää enää huomenna.
Menetin todella paljon elämästäni ikävien tapahtumien vuoksi ja ihan vaan yhdessä päivässä. Juuri olin tullut lenkiltä, hakenut joulukukkia ja vienyt askartelemani joulukortit postiin. Pam ja siinä se sitten oli se elämäni hirvein hetki. Kun olen siitä kaikesta pikku hiljaa päässyt jaloilleni en oikein tajua, mitä murehtia tulevaa.
Se kaikki hyvä, mitä olen elämäni h..tin jälkeen saanut nyt kokea ei olisi ikinä aikaisemmin tullut edes mieleeni. Olin ihan tavallinen vaimo tavallisella okt-alueella narisemassa muiden naapureiden kanssa siitä sun tästä. Talsin töihin ja maksoin veroni kuin myös mietin onko kaikki nyt tässä. Juu, ei todellakaan ollut.
Minä en mieti, mitä tahdon. Otan, mitä elämältä saan ja se mitä saan on ollut huikeaa. Annan vain mennä ja kuljen minne kuljen. Kuolemaan olen valmis, en pelkää sitä, niin se kummasti helpottaa myös paljon kokemista ja hullujenkin ideoiden toteuttamista.
Elämää löytyy ja js se on laadukasta. Miehet ihania nyt kun tiedän mitä haluan. Muista naisena että se isoäityis ei ole se ykkösjuttu. Takaan että löydät mitä haet. Äläkä ala sitten kenenkään piiaksi hoitajaksi. Sitä sorttiakin äijät hakee.
Itse löysin aarteen joka kertoi ettei hae naista palvelijaksi hoitajaksi. Osaa itse ne hommat. Kertoi heti, että hän tarvitsee Naisen isolla ännällä. Itse hain miestä en palveltavaa hoivattavaa ja kumppanin sain. Asumme eri osoitteissa, mutta tyytyväisinä. 60+ nainen
Mun äiti löysi itselleen hyvän miehen about sun ikäisenä. Eli ei kannata lannistua.
Jos on lapseton viisikymppinen nainen, sitä sietää hävetä. Lapsettomalta 50-vuotiaalta pitäisi ottaa ihmisoikeudet pois.
Minulla on kotona lukiolainen ja paljon asuntolainaa. Tosin tulot ovat ihan hyvät.
Ap