Voiko kahta lasta huomioida ja rakastaa saman verran? ov

Up

Uupuminen riippuu siitä, miten vaativa hän on itseään kohtaan. Jos yritys on hyvä, mutta realismia sen suhteen, ettei äidilläkään kaikki mene putkeen, tuskin väsyy. Siis vain siksi että yrittää huomioida isompaa parhaansa mukaan.

Jos hän keskittyy suorittamiseen eikä lapsesta nauttimiseen, voi olla ongelma edessä. Itselleen pitäis olla armollinen.

No tuohan on ihan normaali tapa toimia. Näin minä, ja kaikki kaverini olemme tehneet kun toinen lapsi on syntynyt. Kaksi-kolmevuotias on niin pieni että hän on joka tapauksessa tarvitseva ja kaipaa runsaasti huomiota. Ei sellaista vaihtoehtoa olekaan, että isomman lapsen vois pistää jonnekin komeroon näkymättömiin ja vaivattomaksi vaikka itse kaipaisi breikkiä, joten on aivan sama sitten vaikka leikkiikin ne ajat kun pienempi nukkuu. Se lepo kun ei kuitenkaan onnistu.

En minä kokenut että isompi olisi ollut mikään rasite, vaan päin vastoin päivien pelastus. Oli tosi hyvä juttu, että jo aamulla lähdettiin puistoon ja ihmisten ilmoille ja päivissä oli selkeä rytmi. Vauvakin rytmittyi jo heti alusta paremmin, mulla oli muutakin elämää kuin kotona pyöriminen, ja esikoisen kanssa oli ja on hauskaa puuhailla. En olisi ollut yhtään vähemmän väsynyt, vaikka olisin koko päivän pyörinyt kotona ilman esikoista miettimässä että olenko tässä väsynyt vai en.

Kaverisi elää ihan tavallista elämää. Ei siitä kannata tehdä turhan dramaattista. 

Kuten nelonen sanoi. Otsikkosi on vähän outo; kai suurin osa vanhemmista kokee rakastavansa lapsiaan yhtä paljon. Eri-ikäiset taas tarvitsevat hieman erilaista huomiota ja eri määrän, mutta normaalit vanhemmat pyrkivät antamaan lapsilleen tarpeeksi huomiota. Ja pikkusisaruksen synnyttyä esikoisen huomion tarve on suuri. Tällöin vanhempien on kyllä tsempattava ja tingittävä omasta ajasta ja levostakin.

Miten se rakkaus ja huomion antaminen millään tavalla liittyvät toisiinsa? Mulla kolme lasta ja rakastan jokaista heistä yhtä paljon vaikka kausittain jokainen heistä saa eri määrän huomiota. Esim poika sai hieman enemmän aikaa kun meni kouluun, samoin aikoinaan esikoistyttö. Nyt kuopus saa ajoittain enemmän huomiota koska on pienempi ja tarvitsee tietynlaista huomiota enemmän mutta kaikkia heitä rakastan silti ihan yhtä paljon....ei se rakkauden määrä korreloi millään tavalla huomion kanssa!

Ei ole. Ja toinen (ja meillä kolmas) vauva ei tarvinnut niin paljon huomiota vanhemmilta koska sai sitä myös sisarukselta (sisaruksilta). Vauvat ja taaperot viihtyy paljon paremmin kun paikalla on muita pieniä.

Ystäväsi on hyvä äiti kun huomioi itse isosisarusta eikä dumppaa päiväkotiin "viihtymään".

Kun kuopus oli pienempi,vauva-taapero-ikäinen, tunsin syyllisyyttä siitä että rakastan häntä enemmän kuin ketään muuta ihmistä, äidinrakkaus oli paljon voimakkaampaa kuin esikoisen kohdalla. Imetin kuopusta kaksivuotiaaksi joten sekin varmaan vaikutti tunteisiin ja hormoneihin. Nyt kun kuopus on 3v ja esikoinen 5v, tilanne on tasoittunut. Olen ihan tietoisestikin yrittänyt tehdä asioita molempien kanssa erikseen, samoin isä. Olemme paljon yhdessä, mutta tilanne muuttuu kun palaan kohta työelämään. Molemmet lapset ovat yhtä rakkaita ja heillä on omat erityiset piirteensä, ovat ihania omalla tavallaan siis.

Tarkoitatko että sen isomman pitäisi jotenkin huuhailla yksin siellä kotona kun äiti nukkuu? Meillä esikoisen elämä jatkui tismalleen samanlaisena ulkoiluineen ja muine puuhineen, vauvahan oli se joka tuli perheeseen ja sopeutumaan perheen elämään. Vauva hoidettiin hyvin mutta ei esikoisen kustannuksella.