Ystävät ottavat yhteyttä vain, kun ovat joitakin apua vailla
Miten tämä elämä mennyt niin, että nykyään suurin osa ystävistä ottaa yhteyttä kun ovat jotain apua vailla, huolien kuuntelua tai muuta konkreettista apua. Tähän asti olen kykyni mukaan apua antanut. (Itse en ole juuri koskaan apuja pyydellyt, kun en halua jäädä ”kiitollisuuden” velkaan ja tiedän, että osan kanssa se olisi kuitenkin turhaa.) Muuten ei kysellä kuulumisia, ja jälkeenpäin saat kuulla, että jotkut keskenään tehneet ”kaikenlaista”. Tulee vähän hylätty olo, mutta en viitsi tästä ruveta ystäville ”valittamaan”. Olen vaan miettinyt, että pitääkö heittäytyä erakoksi niin ei tarvitse pahoittaa mieltään. Onko muilla kokemuksia tällaisesta?
Kommentit (8)
Sama kokemus itsellä ja koko ajan vain siirryn enemmän erakko-moodiin. Etenkin nyt korona-aikana on selkeästi nähnyt ihmisten itsekkyyden.
Jep, viimeisin viestittely hyvän kaverin kanssa oli elokuussa kun tilasi minulta tietynlaiset villasukat. Lupasin yrittää mutta en palannut koskaan asiaan eikä sen koommin hänkään. Puikkoja en ole esille ottanut.
Vanha sanontahan on, että jos auttaa ystävää pulassa niin hän varmasti muistaa sen ollessaan seuraavan kerran pulassa.
Vähän samoja kokemuksia. Enää olen tekemisissä vain parin kanssa joiden kanssa vastavuoroisempaa. Ainakin vähän enemmän
Vierailija kirjoitti:
Jep, viimeisin viestittely hyvän kaverin kanssa oli elokuussa kun tilasi minulta tietynlaiset villasukat. Lupasin yrittää mutta en palannut koskaan asiaan eikä sen koommin hänkään. Puikkoja en ole esille ottanut.
Kaverisi siellä miettii, miksi sinusta ei kuulu mitään ja kehtaisiko kysyä sukkien perään vai ei...
"Tähän asti olen kykyni mukaan apua antanut. (Itse en ole juuri koskaan apuja pyydellyt, kun en halua jäädä ”kiitollisuuden” velkaan ja tiedän, että osan kanssa se olisi kuitenkin turhaa.)"
Ystävyys on vastavuoroista antamista ja saamista, sekä konkreettisia asioita että puhumista, aitojen asioiden ja tunteiden (vaikeidenkin) kertomista. Sellainen lähentää ihmisiä. Sinä olet kuitenkin halunnut pitää ystävyyden tuossa mielessä yksipuolisena. Et anna ystävillesi mahdollisuutta kokea itsensä tärkeiksi.
"Muuten ei kysellä kuulumisia, ja jälkeenpäin saat kuulla, että jotkut keskenään tehneet ”kaikenlaista”. Tulee vähän hylätty olo, mutta en viitsi tästä ruveta ystäville ”valittamaan”."
Ei toki kannata ilmaista kantaansa vaan antaa ymmärtää, että sinua ei haittaa eikä oikeastaan kiinnostakaan...
Ystävyyssuhteita on monenlaisia erilaisia, tiiviimpiä tai löyhempiä. Kaikilta ystävyyksiltä ei kannata odottaa samoja asioita, eivätkä kaikki suhteet ole yhtä syvällisiä tai vastavuoroisia, silti yhdessäolo tai viestittely voi olla hauskaa tai virkistävää. Jos olo on kuin marttyyrillä, niin sitten ei toki kannata jatkaa. Omaa osuuttaan kuviossa kannattaa miettiä myös, mitä viestittää omalla käyttäytymisellään, onko omat odotukset ylimitoitettuja ym.
Vierailija kirjoitti:
Jep, viimeisin viestittely hyvän kaverin kanssa oli elokuussa kun tilasi minulta tietynlaiset villasukat. Lupasin yrittää mutta en palannut koskaan asiaan eikä sen koommin hänkään. Puikkoja en ole esille ottanut.
"Puikkoja en ole esille ottanut". Minua naurattaa tämä. Ystäväsi ei ottanut enää yhteyttä, kun sinusta ei kuulunut mitään. Hän tuntee sinut:D
Uppista,