Pilattu elämä. Mitä haluaisit kysyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huono trolli kirjoitti:

Seurustelit useiden poikien kanssa ja silti olet neitsyt ja eristäytynyt. Aika huono trolli. Musta tuntuu, että keskustelupalstalla se elämä menee pilalle. Ei muuta kuin ihmisten ilmoille mars.

Kyllä. Näin on elämä mennyt. Puberteetti alkoi aikasin ja 11-vuotiaana suutelin, seurustelin ensimmäisen kerran. 11-12vuotiaana niitä poikaystäviä kertyi paljon ja 12-vuotiaana yritin muutamaa varattua. Helppo oli seurustella ja harrastaa jopa nettiseksiä, mutta sitten jos ois pitänyt tositoimiin ryhtyä niin oli kuitenkin vielä jonkinlainen epävarmuus kropasta että mitä jos mun rinnat on rumat liian isot nännipihat jne

Ollaanpa sitä dramaattisia. Tehän olitte lapsia, ei tuo nyt mitään varattujen iskemistä ole kun vasta lapsena leikkii seurusteluja

Niinno sano miksei sitten kaikkia haukuta joka päivä, naureta ja mulkoilla aina kun menee ohi, levitetä perättömiä juoruja, uhkailla hakkaamisel ja pään työntämisel vessanpönttöö, kirjoiteta kirjaston wc seinää se on *****, lyödä sillee että 20 ihmistä nauraa ja taputtaa ympärillä

Vierailija kirjoitti:

🙄 Luuletko olevasi jotenkin special snowflake? Haluatko papukaijamerkin?

Kyllä sanoisin että tää on erityistä. Ei läheskään moni koe tuollasta nöyryytystä kuin minä, elä 10v eristäytyneenä, oo 25v monisairas

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein vielä noilla spekseillä ole onnistunut elämäänsä 25 vuodessa pilaamaan. Ja mitä vikaa on olla 25-vuotiaana neitsyt? Itse olin 24-vuotiaaksi.

Tässä iässä haluaisin mielummin olla jo äiti kuin neitsyt ja oon ihan varma että jos jossain vaiheessa seksielämän aloitan nii aikuinen mies ajattelee mitä mätää minussa on kun tuo nainen on vieläkin neitsyt, ilman ystäviä, ilman perhettä, opiskelee vasta nyt ammattia

Rakas ystäväiseni annapa kun kerron omasta tilanteestani. 40v, neitsyt. En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan myökään suudellut ketään, en edes halannut vastakkaista sukupuolen edustajaa. Olen ollut työtön koko ikäni. Lapsena pahasti koulukiusattu, fyysistä ja henkistä, eikä rajoittunut vain minuun ja koulun sisälle vaan kiusaajat myös rääkkäsivät kissaani. Keskivaikea masennus. Ei ystäviä. Ei perhettä. Ahdistuneisuushäiriö. Hädin tuskin pystyn käymään kaupassa. Julkisilla en pysty liikkumaan. Koulu jäi kesken. 

Vierailija kirjoitti:

Rakas ystäväiseni annapa kun kerron omasta tilanteestani. 40v, neitsyt. En ole koskaan seurustellut, en ole koskaan myökään suudellut ketään, en edes halannut vastakkaista sukupuolen edustajaa. Olen ollut työtön koko ikäni. Lapsena pahasti koulukiusattu, fyysistä ja henkistä, eikä rajoittunut vain minuun ja koulun sisälle vaan kiusaajat myös rääkkäsivät kissaani. Keskivaikea masennus. Ei ystäviä. Ei perhettä. Ahdistuneisuushäiriö. Hädin tuskin pystyn käymään kaupassa. Julkisilla en pysty liikkumaan. Koulu jäi kesken. 

Mistä koet tilanteesi johtuvan. Koetko olevasi kirottu. Katsotko yliluonnollisen kautta asioita. Miten kiusaajat suhtautuu sinuun aikuisiällä

On niin helppo sanoa että elämä on pilattu muiden toimesta. Samalla siirtyy vastuu omasta elämästä toisten niskoille. Kyllähän minä mutta kun toiset kiusas...sitten antaa sen vaikuttaa ja märehtii jotain menneitä vuosikaudet.

Kukaan muu ei enää edes muista ja itse makustelee ja oikein nautiskelee mitä kaikkea on joskus sanottu. Typerää antaa toisten harkitsemattomien tekojen vaikuttaa noin paljon. Parempi että myöntää, ne ajat oli ja meni ja nyt katsotaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

On niin helppo sanoa että elämä on pilattu muiden toimesta. Samalla siirtyy vastuu omasta elämästä toisten niskoille. Kyllähän minä mutta kun toiset kiusas...sitten antaa sen vaikuttaa ja märehtii jotain menneitä vuosikaudet.

Kukaan muu ei enää edes muista ja itse makustelee ja oikein nautiskelee mitä kaikkea on joskus sanottu. Typerää antaa toisten harkitsemattomien tekojen vaikuttaa noin paljon. Parempi että myöntää, ne ajat oli ja meni ja nyt katsotaan eteenpäin.

Olet oikeassa, mutta en usko että ajojahdissa ja sylkykupiksi ajamisessa on kyse harkitsemattomista teoista. Uskon että pahimmille kiusaajille kelpaisi jopa se että olisin kuollut, sitä ne eniten haluaa

Aika monella meistä on takana sellaisia asioita, jotka on hetken silmiin katsottuaan nähnyt viisaammaksi unohtaa ja lähteä kulkemaan ns. puhtaalla lumella eteenpäin. Armahda itseäsi. Suo itsesi levätä. Onni voi odotella jossain kahdennenkymmenennenviidennen kulman takana sitä, että olet päässyt entisistä jutuista niskan päälle.

Kun mikään ei ole varmaa, on kaikki mahdollista. Se kannattaa muistaa :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei oikein vielä noilla spekseillä ole onnistunut elämäänsä 25 vuodessa pilaamaan. Ja mitä vikaa on olla 25-vuotiaana neitsyt? Itse olin 24-vuotiaaksi.

Tässä iässä haluaisin mielummin olla jo äiti kuin neitsyt ja oon ihan varma että jos jossain vaiheessa seksielämän aloitan nii aikuinen mies ajattelee mitä mätää minussa on kun tuo nainen on vieläkin neitsyt, ilman ystäviä, ilman perhettä, opiskelee vasta nyt ammattia

Kun löydät sen oikean miehen se ei välitä tuollaisista sivuseikoista. Sun pitää vaan uskoa itseesi ja uskaltaa alkaa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä haet tällä aloituksella?

Ymmärrystä sille miten pilalle elämä voi mennä ja että tämä osuisi joidenkin kiusaajieni silmiin, he tunnistaisivat minut ja tuntisivat piston sydämessään

Et ole itsekään mikään puhdas pulmunen. Iskit varattuja ja olit epäluotettava ystävä. Tuntuiko pisto sydämessä kun ajattelit sitä?

No mennyt on mennyttä. Ei sitä kannata jäädä märehtimään vaan keskittyä tulevaan ja tehdä siitä parempi.

En tuntenut sillon. Oli helppo pistellä menemään kun elämässä oli vielä kaikki hyvin ja en aina välittänyt ees muiden tunteista, pääasia että minä saan sen mitä haluan. 16-vuotiaasta eteenpäin mun ajatusmaailma alkoi vähitellen kypsymään ja tajusin että oon itekkin tehny virheitä, mutta ei se silti poista sitä faktaa että minua on kiusattu rajusti

Kiusaaminen on perseestä. Saat siitä sympatiani, olon itsekin kiusattu. Sen seurauksena sairastuin itsekin masennukseen ja eristäydyin muista ihmisistä. Oli siinä taustalla hieman muutakin, mutta kiusaamisen vaikutusta ei voi vähätellä.

Onko noita mielenterveyshäiriöitä diagnosoitu vai oletko itse "diagnosoinut"? Yllättävän paljon saa itselleen sopimaan jos niitä etsimällä etsii. Ei ne silti välttämättä pidä paikkaansa ja diagnoosin tekemiseen tarvitaan aina ammattilainen.

Sä olet kuitenkin vielä nuori. Ei kannata lannistua. Hae apua ja ala aktiivisesti työstämään itseäsi kuntoon. Tsemppiä

Tällä hetkellä oon terapiassa ja muut hoidot mun kohdalla onkin käytetty. Päälle pari vuotta avohoidossa jossa tavannut psykiatria, psykologia, psykiatrista sairaanhoitajaa, toimintaterapeuttia, ryhmäterapia, kotikuntoutus. Lääkäri minut on diagnosoinut

Arvaa sanooko psykiatri kenellekään että sinussa ei ole mitään vikaa. Jokainen saa diagnoosin ja hoidoksi mielellään masennuslääkkeitä.