Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennukseni on aivan kamalaa. Lohdutusta?
03.12.2020 |
En jaksa tätä päätäni, tämä vie kaiken voiman.
Olen vihainen ja pettynyt, väsynyt ja tunnen syyllisyyttä voinnistani.
Periaatteessa minun pitäisi olla ihan tyytyväinen kai ja puskea vain elämään täysillä määrätietoisesti.
Yritän ajatella positiivisesti.
Onhan minulla kämppä, joka on ihan viihtyisä. Ei lapsia, ei miestä.
Olen nuori ja kaunis kunhan jaksaisin pitää itsestäni huolta (nyt en vain jaksa).
Minulla on töitä, jota kyllä lähestulkoon inhoan ja ahdistun pelkästään töihin palaamisen ajattelusta. Oikeasti toivon potkuja vaikka sellaisia en koskaan ole saanut.
Minulla on opiskelupaikka, saa ehkä jotain voimaa kun se alkaa ja uusia ihmisiä elämääni.
Sain luottotietoni takaisin, joten siltä saralta voin olla ihan tyytyväinen.
Koen kuitenkin itseni hyvin petetyksi ja yksinäiseksi.
Ihmissuhteet ovat olleet raadollisia tänä vuonna, paljon muuttoja, ero, työpaikan vaihdokset, itsensä kadottaminen ja tämä jäätävä masennus hiipi sitten vastoinkäymisten jälkeen.
En enää tiedä mitä tekisin.
Otin sairaslomaa mutta luuseri olo vaikken työstäni juuri välitä, silti poden huono omatuntoa. Toivon vain, että päättäisivät heittää minut pihalle kun olen koeajalla.
En edes tiedä mikä varsinaisesti tökkii..
En ole vain kunnossa millään tavalla joka näkyy työssäni kun en muista, en opi, ei stressinsietokykyä, olen hidas ja lisäksi kaikki turhautuvat minuun. Niin minäkin.
En tiedä mistä saisin kiinni, miten järjestän raha-asiani jne.
En haluaisi luovuttaa mutta en jaksakkaan.
Miten ihmeessä tästä selviää taas.
Kommentit (22)
Sama homma itelläni tänä vuonna. Olin saikulla pari kuukautta. Palasin takaisin tekemään 50 % ja nyt ei tunnu sitlä että sitäkään jaksaisi, alkuun kauhea syyllisyys saikulle jäämisestä ym. Mutta, suosittelen että otat nyt aika itsellesi ja et murehdi turhia, itse rupesin ajattelemaan et ihan sama ajatelkoot töissä mitä vaan nyt hoidan itseni kuntoon, noh pelkoni olivatkin turhia ja olen saanut tukea töistä ja esimieheltä, ollut ymmärtäväinen tilanteesta, joten koita olla murehtimatta turhia. Itselläni myös raha-asiat ym stessaavat, mutta koitan ajatella että päivä kerrallaan, ei muu auta :D mutta tiedän ton kauhean ahdistuksen! Itse otin nyt masennuslääkkeen kokeiluun kun tuntui ettei mikään taas suju. Pientä positiivisuutta saanut sitä kautta, ei ainakaan ihan joka hetki ahdista. Vaikka olen hyvin lääkevastainen, suostuin lopulta kokeilemaan monen kk jälkeen, tuntui että olo meni vaan pahemmaksi. Suosittelen siis ekana ottamaan aikaa nyt itsellesi, tee kivoja juttuja mistä ennenkin nautit, koita edes vaikkei aina jaksaisi. Koita olla stressaamatta siitä mitä muut ajattelevat (tiedän, vaikeaa). Ja erveydenhuollosta pyydä apua tilanteeseen, keskusteluapua esim? Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaan, koitan itsekkin näin uskoa, vielä, ainakin joskus :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinussa on voimaa selättää masennus, varmasti
Jos vihaat työtäsi...Ehkä kannattais vain ettiä jotai uutta työpaikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Sama homma itelläni tänä vuonna. Olin saikulla pari kuukautta. Palasin takaisin tekemään 50 % ja nyt ei tunnu sitlä että sitäkään jaksaisi, alkuun kauhea syyllisyys saikulle jäämisestä ym. Mutta, suosittelen että otat nyt aika itsellesi ja et murehdi turhia, itse rupesin ajattelemaan et ihan sama ajatelkoot töissä mitä vaan nyt hoidan itseni kuntoon, noh pelkoni olivatkin turhia ja olen saanut tukea töistä ja esimieheltä, ollut ymmärtäväinen tilanteesta, joten koita olla murehtimatta turhia. Itselläni myös raha-asiat ym stessaavat, mutta koitan ajatella että päivä kerrallaan, ei muu auta :D mutta tiedän ton kauhean ahdistuksen! Itse otin nyt masennuslääkkeen kokeiluun kun tuntui ettei mikään taas suju. Pientä positiivisuutta saanut sitä kautta, ei ainakaan ihan joka hetki ahdista. Vaikka olen hyvin lääkevastainen, suostuin lopulta kokeilemaan monen kk jälkeen, tuntui että olo meni vaan pahemmaksi. Suosittelen siis ekana ottamaan aikaa nyt itsellesi, tee kivoja juttuja mistä ennenkin nautit, koita edes vaikkei aina jaksaisi. Koita olla stressaamatta siitä mitä muut ajattelevat (tiedän, vaikeaa). Ja erveydenhuollosta pyydä apua tilanteeseen, keskusteluapua esim? Kyllä se aurinko paistaa vielä risukasaan, koitan itsekkin näin uskoa, vielä, ainakin joskus :D
Voi kiitos sulle
Edes kirjoittaminen helpottaa ja asioiden jakaminen.
Oon aika samanlainen kuin sinä tekstisi perusteella.
Stressaa mitä muut ajattelevat vaikka pyrin nyt todellakin suuntaamaan ajatukseni siihen, ettei sillä ole nyt mitään merkitystä. Pakko miettiä itseään, vain itseään.
Olen ollut aivan liian ylikiltti ja siksikin olen masentunut, sitä yritän nyt prosessoida jotenkin ja opetella itsekkäämpää lujuutta.
Tosin, olen muuttunut järkyttävästi huonon ihmissuhteen aikana tässä muutaman vuoden sisään, nyt kun päätin lopettaa koko homman niin on ahdistavaa katsoa miten turmelin itseni. Ei siis ole itseluottamusta juuri jäljellä, hävettää, ahdistaa, omat arvot katosivat yms.
Ehkä tämä tästä.
Lääkkeitä mietin hyvin tarkkaan myös lääkevastaisena, hyvä kun sinä olet saanut apua kuitenkin niistä :)
Pakko se vaan on mennä päivä kerrallaan, kiitos muistutuksesta ja toivon jakamisesta!
Paljon hyvää sinulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet koeajalla, niin sinulla on mahdollisuus yrittää vaihtaa työpaikkaa! Oletko ajatellut ihan lääkitystä tuohon masennukseen? Onko sinulla ketään aikuista sukulaista, joka auttaa elämän asioissa? En tiedä kuinka nuori olet, mutta parikymppinenkin on aika pieni vielä selviämään tässä maailmassa ihan yksin.
Elämää EI kannata heittää hukkaan ja jäädä tuleen, tässä tapauksessa masennukseen makaamaan. Sinulla on oikeasti tosi monta valttikorttia, kun olet nuori, kaunis ja sinulla on opiskelupaikka. Ota askel kerrallaan ja pistä asioita kuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos vihaat työtäsi...Ehkä kannattais vain ettiä jotai uutta työpaikkaa?
Ei tällä paikkakunnalla ole. Eikä jaksamista lähteä taas toiseen kaupunkiin, ainakaan ihan vielä.
Enkä tiedä edes jaksanko taas oppia uutta hommaa kun opiskelu alkaa. Ehkä se opiskelu on nyt tarpeeksi tällä hetkellä ja saan sitä kautta sitten asioitani parempaan päin.
Täytyy vain miettiä otanko opintolainaa, mitä tukia on mahdollisuus saada jne...
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohda, mitä sinun "pitäisi" olla. Olet, mitä sinun juuri tällä hetkellä kuuluukin olla.
Olet kokenut vaikeita asioita. Kunnioita sitä, että niistä on paha mieli, anna vaikeillekin tunteillesi tilaa.
Selviydyt kyllä.
Sekin on hyvä, että tiedostat ja osaat arvostaa elämässäsi olevia hyviä asioita, mutta niitä ei tarvitse käyttää vaikeuksien mitätöintiin. Ei ole joko tai. Elämässä on sekä hyviä että ikäviä asioita.
Mielessäsi vyöryy jokaikinen hankaluus kerralla päälle, mutta et pysty selvittämään niitä kaikkia yhdellä kertaa. Mieti, mitä tarvitset juuri nyt, tänä päivänä, tässä hetkessä eniten. Etene sen mukaan. Kun jaksat enemmän, selvitä isompia asioita, esim. voisitko löytää mieleisempää työtä.
Olet sairausloman ansainnut. Tarvitset sitä, älä yhtään ajattele nyt työasioita tai häpeile poissaoloasi.
Tuohan on ennemmin burnari kuin masennusta. Kuulostaa siis siltä että olet masennuksen sijaan tai sen lisäksi myös uupunut ja hermosto on stressin ja pettymysten vuoksi poissa tolaltaan.
Googlaa CFS. Uupumukseen auttaa monet elimistöä ja hermostoa tukevat asiat ja se on ihan todellinen fyysinen tilanne (kuten on masennuskin).
Sillon kun tilanne on akuutti jokainen pettymys, järkytys, ahdistus, fyysinen rasitus, sairastettu tauti yms vie jaksamisen askel kerrallaan pahemmin äärirajojen yli eikä sieltä ihan pienin vippaskonstein tulla takaisin ennen kun stressireaktiot on saatu laantumaan ja keho tasapainoon.
Ihan ekana pitäisi lopettaa itsensä syyllistäminen, se pahentaa tilannettasi. Vanhaan työpaikkaan ei välttämättä ole paluuta jos siellä on niin pahoja akuutteja kuormittavia tekijöitä ettei niistä voi sopia.
Valoa on tunnelin päässä kunhan hoidat itsesi kuntoon!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä ei ole mitään noista, työtön, ei opiskelupaikkaa, ruma, keski-ikäinen. Täysin tyhjän päällä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet koeajalla, niin sinulla on mahdollisuus yrittää vaihtaa työpaikkaa! Oletko ajatellut ihan lääkitystä tuohon masennukseen? Onko sinulla ketään aikuista sukulaista, joka auttaa elämän asioissa? En tiedä kuinka nuori olet, mutta parikymppinenkin on aika pieni vielä selviämään tässä maailmassa ihan yksin.
Elämää EI kannata heittää hukkaan ja jäädä tuleen, tässä tapauksessa masennukseen makaamaan. Sinulla on oikeasti tosi monta valttikorttia, kun olet nuori, kaunis ja sinulla on opiskelupaikka. Ota askel kerrallaan ja pistä asioita kuntoon.
Käyn minä juttelemassa asioista muutaman viikon välein. Se kontakti on ihan hyvä juttu.
Lääkkeitä mietin vielä.
On mahdollisuuksia aika paljon mutta jostain syystä mikään ei nappaa. Työkokemusta on kertynyt myös ihan sopivasti, vastuutehtävissä ollut useampaan kertaan ja olen ollut intohimoinen edellistä työtäni kohtaan. Paloin loppuun ja erilaisia hommia tullut tehtyä.
Minulla oli loistava tulevaisuus jos olisin vain jaksanut ja pysynyt järjissäni.
Valitettavasti juhliminen ja liika työnteko vei sitten tällaiseen syöksykierteeseen, että uuvun edelleen erittäin herkästi vaikka yritän itseni saada hyvään moodiin.
Elämässä tapahtuu jatkuvasti kaikenlaista.
Nyt tullut sitten pysähdys enkä tiedä oikein yhtään miten tässä on näin käynyt.
Olen aivan väärässä paikassa, väärässä työssä, väärien ihmisten kanssa ollut. En todellakaan voi hyvin tässä kaupungissa.
Nyt ainoa tuo opiskelu on sellainen toivon kipinää tuova juttu. Ehkä yritän päästä oppisopimuksella jonnekin.
Olen reilu parikymppinen, paljon kokenut kylläkin ja taustalla traumalapsuus, josta sitten hakeudun terapiaankin.
Olen ollut liian impulsiivinen enkä ole pysynyt kartalla oikein. Ärsyttää...
Kiitos sinulle tuesta!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylös, ulos ja vaikka lenkille hengittelemään raikasta ilmaa! Turha neljän seinän sisällä homehtua yksinään ajatustensa kanssa. Jos et ole tyytyväinen elämääsi, niin muuta sitä mitä voit. Jos et oikeasti viihdy työpaikassasi, lähde menemään. Pelkästään jo kurja työympäristö aiheuttaa masentuneisuutta, kun taas toimiva ilmapiiri lisää innostuneisuutta, motivaatiota.
Muista, että olet oman elämäsi arkkitehti!
Vierailija kirjoitti:
Unohda, mitä sinun "pitäisi" olla. Olet, mitä sinun juuri tällä hetkellä kuuluukin olla.
Olet kokenut vaikeita asioita. Kunnioita sitä, että niistä on paha mieli, anna vaikeillekin tunteillesi tilaa.
Selviydyt kyllä.
Sekin on hyvä, että tiedostat ja osaat arvostaa elämässäsi olevia hyviä asioita, mutta niitä ei tarvitse käyttää vaikeuksien mitätöintiin. Ei ole joko tai. Elämässä on sekä hyviä että ikäviä asioita.
Mielessäsi vyöryy jokaikinen hankaluus kerralla päälle, mutta et pysty selvittämään niitä kaikkia yhdellä kertaa. Mieti, mitä tarvitset juuri nyt, tänä päivänä, tässä hetkessä eniten. Etene sen mukaan. Kun jaksat enemmän, selvitä isompia asioita, esim. voisitko löytää mieleisempää työtä.
Olet sairausloman ansainnut. Tarvitset sitä, älä yhtään ajattele nyt työasioita tai häpeile poissaoloasi.
Kiitos niin paljon sinullekin!
No olet kyllä oikeassa, täytyy hokea itselleen, että tämä tilanne on nyt ok ja tästä kyllä pääsee taas nousemaan.
Täytyy vain hyväksyä, että näin on ja koittaa saada iloa jostain.
Olen yrittänyt suorittaa tätä parantumistakin ennen kun jäin saikulle. Liikuin, söin terveellisesti, tsemppasin itseäni, luin paljon self-help kirjoja ja päätin monen viikon ajan, että kyllä minä nyt tästä prkl tokenen vaikka väkisin.
Ei siinä sitten nyt käynyt niin. Päätin hakea saikkua kun aivot eivät vain yksinkertaisesti pysy mukana, aivan narikassa ovat.
Eikä mieli pakottamalla positiiviseksi tullut.
Kiitos kun annoit neuvoja. Todellakin tuntuu, että kaikki tulee päälle mutta ehkä pitää keskittyä yhteen asiaan, tärkeysjärjestykseen.
Se on tämä oma vointi, pitää hiljalleen yrittää toipua sillain, että se tuntuu aidosti hyvälle eikä miettiä miten saan kaikki palikat heti paikoilleen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on ennemmin burnari kuin masennusta. Kuulostaa siis siltä että olet masennuksen sijaan tai sen lisäksi myös uupunut ja hermosto on stressin ja pettymysten vuoksi poissa tolaltaan.
Googlaa CFS. Uupumukseen auttaa monet elimistöä ja hermostoa tukevat asiat ja se on ihan todellinen fyysinen tilanne (kuten on masennuskin).
Sillon kun tilanne on akuutti jokainen pettymys, järkytys, ahdistus, fyysinen rasitus, sairastettu tauti yms vie jaksamisen askel kerrallaan pahemmin äärirajojen yli eikä sieltä ihan pienin vippaskonstein tulla takaisin ennen kun stressireaktiot on saatu laantumaan ja keho tasapainoon.
Ihan ekana pitäisi lopettaa itsensä syyllistäminen, se pahentaa tilannettasi. Vanhaan työpaikkaan ei välttämättä ole paluuta jos siellä on niin pahoja akuutteja kuormittavia tekijöitä ettei niistä voi sopia.
Valoa on tunnelin päässä kunhan hoidat itsesi kuntoon!
Kiitos paljon sullekin!
Olet varmaan oikeassa. Elämässäni on useita uupumuksia takana. Tämä on varmaan neljäs jo kolmen vuoden sisään.
Siksi olen miettinyt, että toivuinko koskaan ensimmäisestäkään kunnolla. Olen vain niin tunnollinen ollut, että heti kun vointi on vähääkään parempi niin taas täysillä kyökin ääreen. Ja sitten on murheet edelleen painaneet, olen lääkinnyt itseäni riippuvuuksilla jne.
Viisastuin vuosi sitten vähän ja hoidin itseäni ruokavaliolla. Oli mahtavaa, se toimi.
Uskon täysin sinun näkemykseen asiasta.
Pitäisi siis taas alkaa lukemaan myös fysiologisesta puolesta, ravinteista ja ylipäätään funktionaalisesta hoidosta. Myöskin esimerkiksi tiedän, että suoliston kunto on hyvin tärkeä tekijä. Esimerkiksi minä reagoin vatsallani hyvin herkästi ja nyt on ollut todella pitkään jo vatsa löysällä, iho huonontunut jne.
Pakko olisi alkaa kiinnittämään huomiota myös ravintoon enemmän. Olen pari viikkoa syönyt todella väärin, se pitää oikeasti korjata. Tiedän, että auttaisi.
Otan jokatapauksessa selvää tuosta mistä kirjoitit. Kiitos!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itsellä ei ole mitään noista, työtön, ei opiskelupaikkaa, ruma, keski-ikäinen. Täysin tyhjän päällä.
Hmm, uskon, että on sinullakin jotain, aivan varmasti.
Onko ystäviä? Minulla ei, olen antanut ihmisten käyttää surutta hyväksi ja siksi nyt olen jättänyt taakseni hyvin monet ja pitkäaikaiset kaverisuhteet joista koitui lähinnä vain huonoa oloa ja hämmennystä.
Toivottavasti sinulla on läheisiä ja tärkeitä ihmissuhteita ylipäätään.
Olen miettinyt itse lemmikin hankkimista, voisi piristää.
Kerro jotain mitä elämässäsi arvostat!
En myöskään usko, että olet oikeasti ruma, aika harvat ovat.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vihaat työtäsi...Ehkä kannattais vain ettiä jotai uutta työpaikkaa?
Ei tällä paikkakunnalla ole. Eikä jaksamista lähteä taas toiseen kaupunkiin, ainakaan ihan vielä.
Enkä tiedä edes jaksanko taas oppia uutta hommaa kun opiskelu alkaa. Ehkä se opiskelu on nyt tarpeeksi tällä hetkellä ja saan sitä kautta sitten asioitani parempaan päin.
Täytyy vain miettiä otanko opintolainaa, mitä tukia on mahdollisuus saada jne...Ap
https://areena.yle.fi/1-50146532
Tuosta se johtuu.
Minun on vain pakko jauhaa tästä vieläkin.
Epäilen itselläni jo jotain fyysistä sairautta, hormonaalistakin ehkä.
Tietysti kilpparin vajis on mutta en kuitenkaan usko, että oireet olisivat näin voimakkaita kun ne arvotkin oli vielä kesällä viitteissä.
Aamut ovat varmaan pahimpia. Olen niin vetämätön, joka paikkaan sattuu, etenkin vatsan ja selän alueelle särkee. Varsinkin aamuöisin nämä ovat pahimillaan kun herään siinä 3-4 aikoihin ja pyörin sängyssä muutaman tunnin kunnes nukahdan taas.
Vatsa on löysällä ja turvonnut, tuntuu, että suolistossa jotain häikkää.
Sitten tietysti kognitiiviset oireet, jotka tulee aina stressin aikoihin, täysin suoranainen oire minulla. Nyt ne ovat vaan erityisen voimakkaat olleet ja olen jopa miettinyt jotain muistisairautta tms. Näkö sumenee ja pää sumussa.
Vitsit kun tän sais vaan hoidettua, ei ole kovin kivaa ja eilen yksi läheinen syyllisti sairaslomasta kun sattui käymään, että vain lusmuan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa ja ärsyttävää selitellä toisille, että antakaa minun tehdä omat päätökseni.
Kun tiedän itse ettei nyt ole kaikki kunnossa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
:/