Masennukseni on aivan kamalaa. Lohdutusta?

En jaksa tätä päätäni, tämä vie kaiken voiman.
Olen vihainen ja pettynyt, väsynyt ja tunnen syyllisyyttä voinnistani.

Periaatteessa minun pitäisi olla ihan tyytyväinen kai ja puskea vain elämään täysillä määrätietoisesti.

Yritän ajatella positiivisesti.
Onhan minulla kämppä, joka on ihan viihtyisä. Ei lapsia, ei miestä.
Olen nuori ja kaunis kunhan jaksaisin pitää itsestäni huolta (nyt en vain jaksa).
Minulla on töitä, jota kyllä lähestulkoon inhoan ja ahdistun pelkästään töihin palaamisen ajattelusta. Oikeasti toivon potkuja vaikka sellaisia en koskaan ole saanut.
Minulla on opiskelupaikka, saa ehkä jotain voimaa kun se alkaa ja uusia ihmisiä elämääni.
Sain luottotietoni takaisin, joten siltä saralta voin olla ihan tyytyväinen.

Koen kuitenkin itseni hyvin petetyksi ja yksinäiseksi.
Ihmissuhteet ovat olleet raadollisia tänä vuonna, paljon muuttoja, ero, työpaikan vaihdokset, itsensä kadottaminen ja tämä jäätävä masennus hiipi sitten vastoinkäymisten jälkeen.

En enää tiedä mitä tekisin.
Otin sairaslomaa mutta luuseri olo vaikken työstäni juuri välitä, silti poden huono omatuntoa. Toivon vain, että päättäisivät heittää minut pihalle kun olen koeajalla.
En edes tiedä mikä varsinaisesti tökkii..
En ole vain kunnossa millään tavalla joka näkyy työssäni kun en muista, en opi, ei stressinsietokykyä, olen hidas ja lisäksi kaikki turhautuvat minuun. Niin minäkin.

En tiedä mistä saisin kiinni, miten järjestän raha-asiani jne.
En haluaisi luovuttaa mutta en jaksakkaan.
Miten ihmeessä tästä selviää taas.