Millainen nainen ei käy koskaan äitinsä haudalla? Hauta sijaitsee samassa kuapungissa missä nainen asuu!

Pidä huoli omista asioistasi.

Mistä sä ap tiedät ettei naapurisi käy haudalla? Kuljetko perässä katsomassa? Haudalle ei ole vieläkään pakko viedä kynttilöitä tai kukkia sen vuoksi että joku naapurikyylä käy tsekkaamassa onka haudalla käyty. Ei kuulu sulle.

rva 56 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rva 56 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

rva 56 kirjoitti:

Minä varmaan olisin sellainen, tosin äitini 82 v elää. Isäni taas kuoli - 84, ja olen jokaisena pyhäinpäivänä., jouluna, syntymäpäivänä, kuivina kesäpäivinä kuullut äidiltäni, että pitää käydä haudalla. Se on elämää suurempi asia.

Olenkin sanonuttyttärilleni, että mun hauta saa rauhassa kasvaa koiranputkea, ja juhlapyhien ohjelman voi suunnitella elävien ehdoilla. Hauta vaan seurakunnan hoitoon.

Äitini on minulle läheinen, ja ajattelen häntä varmaan jokainen päivä, mutta hauta ei liity siihen mitenkään!

Miksi seurakunnan pitää saada rahaa sinun hautapaikkasi hoidosta? Summat ovat todella korkeitakin, ei siellä millään kympillä pelata edes.

Seurakunnan haudanhoito on palvelu, siinä missä muukin palvelu. Maksan mielelläni itse siitä, että hauta on siisti ja kukat kasteltu, ilman että itse ramppaan siellä.

Mummoni on haudattu isoon sukuhautaan, jonka hoidon maksamme kimppaan kahden siskoni kanssa. Kustantaa reilu 50€ per nuppi, en pidä mahdottomana.

Summalla srk ostaa kukat ja maksaa työntekijöiden palkat, ei siinä srk rikastu

Pitäisikö tuollakin asialla alkaa hifistelemään? :D

Kertoisitko minullekin että mikä tuossa oli hifistelyä? ei oikein aukene minulle

Mikäs sinulle aukeaisi. Pärjäile.

Millainen ihminen haluaa enää nykypäivänä paikan,  jonne mennään jeesustelun takia jeesustelemaan? Kamalan tekopyhä ajatus.

Meitsi asuu äidin vanhassa syntymäkodissa nykyään. Enemmän täällä on muistoja ja tuntemus äidin läsnäolosta kuin haudassa. Äiti kuoli tähän taloon, haudassa on vain maatunut ruumis, joka ei ole enää äidin. 

Pyhäpäivinä toki käyn kynttilän sytyttämässä ja syksyisin perennat leikkaamassa alas, mutta siinä se. Kotonani muistelen äitiä kuitenkin joka päivä yhä näin kolmen vuoden jälkeen.

Millainen nainen on sellainen äiti, etten hänen vanhimpana lapsenaan tule hänen haudallaan käymään sitten joskus, jos hänestä aika jättää ennen minua?

Joku surkimus. Ruikuttajia riittää. Mulla oli niin huono äiti, kun se huusi mulle kerran. Päätin, että välit poikki ja haudalla en käy. Äiti oli selvä narsisti, kun huusi. Joskus oli pimeä keskiaika. Nyt pimeitä tyyppejä.

Puolisoni mielestä haudalla käyminen oli henkisesti niin raskasta, että kävi siksi siellä niin harvoin. Äiti kuoli suht nuorena parantumattomaan sairauteen. Nykyään ei asuta enää kovin lähellä, mutta kynttilä viedään yleensä, jos olemme paikkakunnalla jouluna, pyhäinpäivänä, äitienpäivänä tai äidin syntymäpäivänä. Joskus puoliso käy yksin, välillä olen mukana, minä en koskaan hänen äitiään tavannut. Eiköhän ihmiset ole erilaisia tämän asian suhteen. Ei se haudalla käymättömyys kerro siitä, etteikö kunnioittaisi kuollutta läheistä. Kyllä puolisonikin kertoo ikävöivänsä äitiään. Tuskin se ikävä loppuu ikinä.

Olen äidilleni ilmoittanut, että minä en sitten ravaa haudalla enkä tappele veljeni kanssa siitä, kenen vuoro on ostaa kukat ja havut ja mitä kaikkea minäkin vuonna, mitä hän sisaruksineen tekee. Sitä kyttäämistä ja kyräilyä sitten, kun toinen osti vääränlaiset kukat ja toisen kanerva oli väärän värinen ja huh heijaa. (Serkkunsa oli oman vanhempansa haudalle vienyt muovikukan, meinasi äiti saada sydärin moisesta röyhkeydestä.) Äiti itsekin jollain tavalla tajuaa tuon järjettömyyden ja onkin sanonut, että hänet voi tuhkata ja tuhkille tehdä mitä haluamme. Viisautta, samaa mieltä.

Rakastin isovanhempiani, niitä kaikkia, älyttömän paljon. Mutta tuo hautahölmöily on kyllä jotain niin rasittavaa ettei tosikaan, itse harvoin vierailen heidän haudoilla vaikka lähellä on. Muistelen nauravasilmäistä ukkiani ja ihanaa lämminsylistä pyöreää pullan- ja karjalanpiirakan tuoksuista mummiani katsomalla valokuvia, lämmittämällä ukin rakentamaa maailman parasta saunaa, tekemällä piirakat niinkuin mummi opetti jne. Siellä haudassa saattaa vielä joitain luita olla, mutta ei ne isovanhemmat siellä ole. 

Viimeisin suvun vanhus joka kuoli, toivoi ettei hänestä jää mitään maan päälle. Tuhkattiin, uurna (puinen) haudattiin uurnalehtoon ja mitään nimikylttejä ei ole, koska ei halunnut. Minä haluan saman. Mutta toki se on sitten jälkeenjäävien asia, eipä se minua sitten liikuta, jos haluavat hautakiven ja istutukset niin siitä vaan.

Eiköhän tuo haudalla ravaaminen ole jäänne ja elää edelleen varsinkin pienemmissä kaupungeissa/kunnissa. Naapurien vuoksi, jotta eivät voivottele - kun kukaan ei vie Sennin haudalle tuoreita kukkia kerran viikossa jne.

Vanhat hautausmaat ovat kauniita historiallisia paikkoja, mutta itse en hautapaikkaa halua.

Huolehdi vain omista omaisistasi ja heidän haudoistaan, kun aika tulee. Jokaisen elämänpolku ja perhe on omanlaisensa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä äiti hyötyy siitä, että siellä haudalla joku hyppää vähän väliä? Eikö ole kaikille paras muistaa äitiä silloin, kun hän on elävä?

Edesmennyt äitini oli metka tyyppi. Hän sanoi aina, että turha jurina kuolleelle veisata.

Millainen ihminen - lapsi, sisarus, lapsenlapsi jne. ei käy koskaan äitinsä, isänsä, siskonsa, veljensä, isoäitinsä, isoisänsä, anoppinsa, appiukkonsa, serkkunsa, kummitätinsä, kummisetänsä, sukulaisten, perhetuttujen ja naapureittensa haudoilla:

Koska välit tuohon ihmiseen menivät kokonaan poikki - syystä tai toisesta:

Tässä syitä välirikkoon:

Henkinen ja fyysinen kaltoinkohtelu ja väkivalta. Taloudellinen hyväksikäyttö: Rahan kiristäminen, varkaus, kavallus tai petos. Juoppotytät tai juoppopoika tulee kylään eläkepäivänä ja kiristää rahaa puolustuskyvyttömältä äidiltään tai isältään. Tai äiti ja isä tekevät velkaa alaikäisen lapsen nimiin. Kun lapsi täyttää 18 vuotta, niin hänellä on jo maksuhäriömerkintöjä ja ulosoton vouti kolkuttelee ovella.

Lapsen ruumillinen kuritus ja perheväkivalta. Alaikäiseen ja puolustuskyvyttömään lapseen kohdistuva perheväkivalta jatkuu usein vuosikausia tai jopa aikuisikään asti. Koska kukaan ei puutu! Lue juttu Jouppilan nelosista: https://yle.fi/uutiset/3-11192844  "Nelosten äiti pahoinpiteli, nimitteli ja vähätteli – Suomen kuuluisimmat neloset vaikenivat perheväkivallasta tähän päivään saakka"

Kiusaaminen ja henkinen väkivalta, eristäminen, nimittely, alistaminen, nöyryyttäminen, haukkuminen, nolaaminen ja aliarviointi. Tai jopa seksuaalinen hyväksikäyttö.

Vi##umainen anoppi tai appiukko, joka kiusaa miniäänsä tai vävyään jopa vuosikymmeniä. Miniän ja vävyn haukkumista, juoruamista, pahan puhumista selän takana, kotirauhan häiriköintiä, puhelinterrorismia ja lastenlasten aivopesua. Isoäiti ja isoisä ovat hyviä ja sinun äitisi ja isäsi ovat pahoja.

Siinä listaa, miksi joku ei käy haudalla!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei äiti siellä haudassa ole. Se on vain kivi, jossa on äidin nimi, ei sitä tarvitse palvoa.

Mikä hemmetin kivi?

No mikähän se kivi on jossa on vainajan nimi ja syntymä/kuolinajat?

Olin vahinkolapsi ja eipä äiti sitä asiaa peitellyt. Sain osakseni pilkkaa ja kiusaamista. Helpotti vain kun vanhempani kuolivat. En mennyt hautajaisiin enkä näe tarvetta käydä haudalla.

No sellainen tietysti joka asuu kuapungissa!

Se on vähän sama asia, että jos joku eroaa kirkosta niin se ei tarkoita sitä, että ei usko Jumalaan. Sitä kirkkoa ei vain tarvita välikappaleeksi!

Samoin se, että ei käy fyysisesti jossakin hautausmaalla, ei tarkoita sitä, että ajattelisi ja kaipaisi edesmenneitä omaisiaan, siihen ei myöskään tarvita mitään kongreettista paikkaa!

Mun äiti kuoli 26v sitten ja isä 20v sitten. Tuhkan laskemisen jälkeen en ole käynyt hautuumaalla kertaakaan. 

He eivät ole siellä vaan mun sydämessäni. En palvo kiviä enkä kylttejä

Hautuumaat on kauniita, pidän suurista puista ja puutarhamaisuudesta mutta ne kuolleet ei merkitse mulle mitään. Vaikka olen ateisti käyn matkoillani sytyttämässä heille kynttilät kirkoissa joihin piipahdan. 

Ehkä oli ilkeä äiti tai ehkä ei vaan halua myöntää jos asiassa on jotain arkaa. En minäkään ketään haluaisi haudalleni jos se olisi pakkopullaa.

Äitisuhteissa saattaa olla paljon kieroa historiaa ja lapset ei aina halua jäädä vellomaan siihen oloon. Haudalla käynti tuo ehkä vain pahan olon.