Kaverini sanoi, että saisi koska tahansa iskettyä mieheni minulta

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 11:24"]

Kerroppas AP mitä itse sanoit rakkaalle kaverillesi? Joku riita teillä on ollut päällä kun tuollaisia ootte laukoneet.

Varmaan oot haukkunu kaverias luuserisinkuksi joka ei löydä tai saa pidettyä miestä, tyypillinen kanamaisten ämmien laukoma loukkaus kun heillä on tapana arvottaa itsensä miestensä kautta, jolloin kaveri pisti kyseisen täyslaidallisen kommenttia takaisin.

Ja sit kun kaveris pisti sulle jauhot tällä tavoin suuhun, nyt ollaan niin loukkaantunutta ja niin marttyyriä. Kunnon uhriutumista kun ei muuhun rahkeet riitä.

Tälläinen skenaario mulle tuli mieleen. : )

[/quote]

Mikäs lassukka se siellä huutelee?

Sun kaveris o huora ja haluu nussii miestäs, sitä en tiä mitä miehes tekee ku en häntä tunne

Ei kaikki jotka haluaa toiselta miehen halua välttämättä nussia. Haluaapahan koska voi tai koska haluaa olla ilkeä tai koska luulevat, että siinäpä kiva mies (ei oo kiva jos menisi kaverin kanssa)

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 19:56"]

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 17:39"]Semmoista miestä ei olekaan, joka ei pettäisi tilaisuuden tullen.

-Mies 29v-

[/quote]

Olet muuten väärässä. Sitä en kiellä etteikö kaikilla olis haluja ja ajatuksia pettää kun tilaisuus aukeaisi, mutta kaikki eivät ole halujensa vietävissä. Näin miehissä ja naisissa.

[/quote]

Minä olen eri mieltä. On tietysti ihmisiä, jotka täysin harkitusti pettävät, mutta uskollisinkin ihminen voi ajautua huomaamattaan tilanteeseen, jossa valitsee toisin kuin oli ajatellut.

Suurimmassa vaarassa ovat ne, jotka ovat varmimpia siitä, että eivät missään oloissa petä, sillä he eivät osaa olla varuillaan, eivätkä huomaa vähittäisiä muutoksia. Äkkiä syntyneessä tilanteessa on helppo pysäyttää tapahtuminen eteneminen pitemmälle, mutta vähän kerrassaan hyvin pienin askelin etenevä tapahtumasarja on paljon vaikeampi keskeyttää.

Kuvitellaanpa vaikkapa pitkä työkomennus, esimerkiksi parin kuukauden mittainen projekti, jossa kahden hengen tiimi kouluttaa paikallisia jonkin systeemin käytössä. Matkaa kotiin on liikaa, jotta projektin aikana voisi käydä kotimaassa. Tiimin jäsenet ovat samanikäisiä, samankaltaisesti koulutettuja. Toinen on mies, toinen nainen, molemmat tahoillaan naimisissa. Päivät ovat pitkiä, eikä paikallisten kanssa voi viettää aikaa joka ilta tai viikonloppu.

Jutteletko työkaverisi kanssa vai kieltäydytkö? Oletko vapaa-ajallasi aina yksin vai teetkö joskus jotain työkaverisi kanssa (käyt syömässä, katsomassa nähtävyyksiä, uimarannalla tms.)? Jutteletko vain työasioista vai voitko keskustella myös harrastuksista, perheestä, tulevaisuudesta? Voisitko kuvitella ystävystyväsi työkaverisi kanssa projektin aikana vai pidätkö etäisyyttä?

Kun aikaa kuluu, onko mahdollista, että ystävyys syvenee ja alatte huomaamatta viettää yhä enemmän aikaa toistenne seurassa?

Kun tilanne kehittyy vähän kerrassaan, pitää olla aika poikkeuksellinen yksilö, jotta huomaa tilanteen vaarat ja osaa pysäyttää suhteen edistymisen ennen kuin ollaan tilanteessa, jossa pettäminen ei enää tunnukaan väärältä.

Vaikka haluan ajatella, että en itse poikkeuksellisissakaan oloissa sortuisi pettämään, en voi olla siitä täysin varma. Olen kuitenkin varma, että kykenisin hallitsemaan tapahtumien kulkua paremmin kuin sellainen ihminen, joka on täysin varma, ettei missään oloissa koskaan voi sortua.

No huhhuh, mikä paska tuuri sinulla kun olet tuollaisen mätkyn kanssa kaveristunut. Tuollaisia naisia löytyy joka nurkalta, itsetunto niin hukassa, että pitää tyrkyttää itseään jokaiselle miehelle, joka liikkuu ja retostella omalla erinomaisuudellaan muille naisille, jottei kukaan vain huomaisi kuinka reppana sitä oikeasti on.

Unohda moinen ihminen, älä ole enää yhteyksissä. Vaikkei kaverisi mitään oikeasti yrittäisi ikinä niin tuollaisen sanominen on jo niin suuri loukkaus sinua ja parisuhdettasi kohtaan, ettei tyyppi ansaitse sinun kaveruuttasi.

Tuohon "miehet pettää aina" --> mies ei ole voikukka. Voisin minäkin sitten väittää että nainen hyppää aina taloudellisesti menestyvämmän pukumiehen kelkkaan, jos vähän sormea napsauttaa. (Ai niin: kohta tulee joku sanomaan että "no niinhän ne tekeekin!".)

Tuohon kaveriin: kummallista valtapeliä. Onko hänellä muuten tapana pitää yllä jonkinlaista kilpailuasetelmaa? Minusta sellainen ei kuulu kaveruuteen eikä varsinkaan ystävyyteen.