Lue keskustelun säännöt.
Tytär haluaa muuttaa poikaystävänsä luo. Hirveä riita.
15.04.2014 |
Tyttö on 18-vuotias ja haluaa muuttaa asumaan 26-vuotiaan poikaystävänsä luo. No, kielsin ja asiasta syntyi tietenkin teinin kanssa tappelu.
Mitä ihmettä pitäisi tehdä?
Kommentit (53)
Antaisin muuttaa ja tukisin. Jos mies käy vielä töissä niin paljon parempi kuin opiskelija nuorukainen. Sitä paitsi miehet kehittyy niin hitaasti eli 18v. poika on ihan lapsi vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
22 vastaa viellä, että hyvä äiti on tukena täysikäselle eikä virheitä estämässä.
Itse muutin kotoa 18-vuotiaana suoraan 24-vuotiaan miehen kanssa yhteen. Kaikki meni muuten hyvin, mutta kuuden vuoden jälkeen lopetin suhteemme, koska mies oli turhan lapsellinen.
Et voi määräillä aikuisen lapsesi tekemisiä tuolla tavalla, ap. Oletko tavannut miehen ja hulttioksi todennut, vai mistä nyt oikein kiikastaa? Haluaisit tyttäresi rilluttelevan nuoruutensa viinahuuruisissa opiskelijabileissä teinipoikien panopuuna?
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 08:23"]Itse muutin kotoa 18-vuotiaana suoraan 24-vuotiaan miehen kanssa yhteen. Kaikki meni muuten hyvin, mutta kuuden vuoden jälkeen lopetin suhteemme, koska mies oli turhan lapsellinen.
Et voi määräillä aikuisen lapsesi tekemisiä tuolla tavalla, ap. Oletko tavannut miehen ja hulttioksi todennut, vai mistä nyt oikein kiikastaa? Haluaisit tyttäresi rilluttelevan nuoruutensa viinahuuruisissa opiskelijabileissä teinipoikien panopuuna?
[/quote]
Olet väärä ihminen neuvomaan, itse hukkasit 6 vuotta nuoruudestasi jonkun turhan äijän takia. Juuri tämän virheen AP haluaa tyttärensä välttävän.
Muutenkin törkeää tekstiä, itse olet ollut vanhemman miehen panopuuna teinistä lähtien. Opiskelijaelämä on muutakin kuin viinaa ja bileitä, mutta mistä sinä sen voisitkaan tietää ....
Ei tuo ikäero ole mikään paha- Muut asiat ratkaisevat. Eikä rakastuminen ole niistä vähäisin!. Kyynikot sitten erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 01:40"]
Muutetaan kotoa pois, vaikka pidemmänkin matkan päähän - fine. Muutetaan kimppakämppään samanikäisten kanssa - fine. Muutetaan ulkomaille - fine.
26-vuotiaan miehen kanssa kotileikin aloittaminen - ei todellakaan fine.
[/quote]
Onhan noita tyttöjä ollut aina, joiden suurin haave on ollut saada poikaystävä ja leikkiä kotia ja harrastaa seksiä joka ilta luvallisesti omassa sängyssä. Parin vuoden päästä penska tai kaksi, koska lapsi sitoo enemmän kuin avioliitto ja mies ei pääse ikinä eroon naisesta (yleensä se lapsi väännetään siis siinä vaiheessa, kun mies alkaa etääntyä ja on hätäkeino saada mies sidottua itseensä)
Sitten kirjoitellaan, kuinka vittumainen exä oli, kun jätti, vaikka on pieni lapsi ja nyt sillä on uusi, kenen kanssa viettää ihanaa elämää ja kuinka sika se mies on.
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 04:12"]Joo ei suoraan miehen luokse asumaan, siitä seuraa että tytön opiskelut jäävät kakkossijalle ja hänestä tulee kouluttamaton YH ennen pitkää.
Kyllä 18-vuotiaan kuuluu lähteä ensiksi viettämään opiskelija elämää ennen sitoutumista johonkin äijään.
[/quote]
Kannattaisiko kuitenkin vähän rajoittaa tuota yleistämistä? Suoraan miehen luokse muuttaminen ei vielä tarkoita mitään, varsinkaan opiskelujen tai lisääntymisen suhteen.
Itse muutin suoraan mieheni kanssa yhteen, nyt 10 v. yhdessä ja molemmilla amk-tutkinto, ei lapsia. Opiskelijaelämää ehdimme kokea myös monipuolisesti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun esikoistyttäreni muutti 17 vuotiaana toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Siellä tutustui 9 vuotta vanhempaan mieheen , rakastui ja muutti 2 kk tuttavuuden jälkeen miehen kanssa yhteen. Olin huolissani ja peloissani , mutta miehen kanssa päätettiin , että ollaan tytön tukena eikä tuomita suhdetta. Tyttären miesystävä oli vähän lapsellinen ja kypsymätön ikäisekseen , mutta onneksi ihan muuten kunnollinen kaveri.
Ovat nyt asuneet yhdessä 4 vuotta. Tyttö on valmistunut ammattiin ja käy töissä. Viimeksi kun tapasimme, tytär kertoi, että hän suunnittelee lähteväsnä töihin englantiin ja mies haluaisi perustaa perheen . Luultavimmin eroavat kun tiveet menevät niin ristiin , tytär haluaa tehdä töitä ulkomailla ja sitten vielä opiskella, ei vielä perustaa perhettä.
Ei se yhteen muuttaminen heti tarkoita lasten hankkimista tai edes sitä, että olisivt ikuisesti yhdessä. Mutta kyllä nuori päättää itse elämänsä suunnan ja vanhempi voi vaan koittaa tukea. Riitely ei auta .
Minulla on 2 lasta vielä kotona , 17v ja 15v tytöt. 20v poika on muuttanut viime syksynä pois kotoota. Kaikkien lasten kanssa välit on hyvät , lähtökohtana pidän kunnioitusta ja sitä, että äitinä elän omaa elämääni enkä yritä liikaa ohjailla lapsiani.
Keskustelkaa. Kerro tytölle mitä pelkäät , mutta lupaa olla aina tukena.
Voi ihkuu, mää sain poikaystävän ja voin olla pantavana ihan vapaasti. Nyt voin odottaa, koska saan sormuksen sormeeni, niin kaikki mun tyttöystävät on kateellisia mulle, kun mulla on sillai ihan oikee poikaystävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tuo nyt riipu siitä onko muuten hyvät " eväät". Millainen tämä mies on? Käykö töissä vai onko opiskelija vai onko sossupummi tai tai muuten epäkelpo pokaystäväksi. Mitä tyttäresi tekee, onko lukiossa tai muussa koulussa vai työelämässä. Jos molemmilla on elämän peruspalikat kohdallaan turha kai muuttoa vastaan on tapella...
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 00:09"]
26-vuotias on liian vanha 18-vuotiaalle, en hyväksyisi tuota minäkään.
[/quote]
Samaa mieltä.
[/quote]
Minusta nämä on aina hassuja kommentteja. Mitäpä jos ovat vielä 40-vuoden päästä naimisissa keskenään, vanhempia ja isovanhempia? Löysivät kerralla sen rakkauden? Tai vaihtoehtoisesti miettivät silloin 40-vuoden päästä, että miksi antoivat äidin erottaa heidät siitä elämänsä rakkaudestaan. Pahimmassa tapauksessa rikkovat sen hetkiset liitot jne. Ei voi tietää jos ei kokeile.
Ja voihan 18-vuotias olla henkisesti kypsemmällä tasolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tutustuin mieheeni 19-vuotiaana, kun mies oli 28. Äiti vähän nieleskeli ja käski tarkastamaan miehen taustat, kun kuuli tämän iän. Mutta olisin ollut kyllä todella hämmästynyt ja loukkaantunut jos olisi jotenkin alkanut pistää kapuloita rattaisiin tai alkanut kiristää rahalla (tosin en ollut mitenkään riippuvainen vanhempien rahoista). Ymmärsi että teen oman päätökseni eikä hänellä ole siihen sanomista. Nyt jälkeenpäin kun muistelen tilannetta ja muistan hänen ilmeensä -kuin hän olisi vanhentunut hetkessä 10 vuotta. Oli varmaan vaikea se lopullinen irtautuminen ainoasta tyttärestään, luovuttaminen maailmalle missä voi tapahtua mitä tahansa...
Mutta tässä ollaan, naimisissa yli kymmenen vuotta, lapset koululaisia jo, täytyy varmaan pääsiäisenä käydä kotiväkeä katsomassa!
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 00:10"]
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 00:09"]
26-vuotias on liian vanha 18-vuotiaalle, en hyväksyisi tuota minäkään.
[/quote]
Samaa mieltä.
[/quote]
Luuletko että lapsenne teidän hyväksyntää suhteilleen odottaakaan?
Kas kun ette itse ole valinneet puolisoa lapsillenne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eilen se 26-vuotiaan kanssa seurusteleva tytär oli ensin 17 ja vähän myöhemmin 16. Ja nyt 18. Päätä jo, tai pikemminkin hanki jotain apua itsellesi.
Keskutelisin asiasta rakentavasti. Jos vaikka lukio kesken niin olisi kotona lukion loppuun.
Täällä näkyy pyörivän yksi häiriintynyt, jolle näkyy noiden panopuu-puheiden perusteella olevan vaikeaa hyväksyä, että nuori nainen voisi haluta sitoutua parisuhteeseen...
[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 08:32"][quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 08:23"]Itse muutin kotoa 18-vuotiaana suoraan 24-vuotiaan miehen kanssa yhteen. Kaikki meni muuten hyvin, mutta kuuden vuoden jälkeen lopetin suhteemme, koska mies oli turhan lapsellinen.
Et voi määräillä aikuisen lapsesi tekemisiä tuolla tavalla, ap. Oletko tavannut miehen ja hulttioksi todennut, vai mistä nyt oikein kiikastaa? Haluaisit tyttäresi rilluttelevan nuoruutensa viinahuuruisissa opiskelijabileissä teinipoikien panopuuna?
[/quote]
Olet väärä ihminen neuvomaan, itse hukkasit 6 vuotta nuoruudestasi jonkun turhan äijän takia. Juuri tämän virheen AP haluaa tyttärensä välttävän.
Muutenkin törkeää tekstiä, itse olet ollut vanhemman miehen panopuuna teinistä lähtien. Opiskelijaelämä on muutakin kuin viinaa ja bileitä, mutta mistä sinä sen voisitkaan tietää ....
[/quote]
Provo, mutta vastaan silti.
Nuo vuodet eivät suinkaan menneet hukkaan, vaan opin niiden aikana ymmärtämään, millaisen miehen ja parisuhteen haluan. Lisäksi sain tästä exästäni elinikäisen ystävän. Opiskelijaelämääkin vietin siinä missä muutkin, en vain harrastanut irtosuhteita enkä kännäystä. Ei ole jäänyt harmittamaan. ;) Miksi ihmeessä oletit, että en olisi voinut opiskella ja elää parisuhteessa samaan aikaan?
Nyt kun olen yhdessä todellisen elämäni rakkauden kanssa, osaan elää suhteessa niin että se kestää. Osaan myös arvostaa miestäni riittävästi. Ilman aiempaa kokemusta tämä suhde olisi kaatunut jo sen alkuvaiheeseen osuneeseen hankalaan vaiheeseen. Olen onnellinen, että pidin pääni ja aloin elää silloin 18-vuotiaana, vaikka minunkin äidilläni oli asiaan muutama poikkipuolinen sana sanottavana.
Kyllä se tulee takasin jos ei asiat menekään niin kuin on olettanut niitten menevän.
Ja jos ne menee hyvin, niin sittenhän kaikki on hyvin.
Naurettavaa alkaa uhkailla jollain taloudellisilla asioilla, eiköhän sillä tavalla vaan tee ison särön väleihinsä lapsen kanssa, parhaassa tapauksessa loppuelämäksi. Vaikka miten 'hyvää tarkoittaisi'.
Ei se minustakaan fiksulta kuulosta, mutta koettaisti neuvotella niin että asuu virallisesti vielä kotona, mutta kuitenjkin käytännössä poikakaverin kanssa kahdestaan. Sillä tavalla lähdöstä tulee pehmeämpi ja jos asiat menee solmuun niin on helppoa tulla takaisin kotiin.
Lisään vielä, että äidilläni oli kuitenkin sen verran järkeä päässä, että tajusi vain pilaavansa välimme ryhtymällä hankalaksi. Niinpä hän lopulta pakottautui tukemaan minua päätöksessäni. Niin kannattaa sinunkin ap tehdä. Varsinkin jos mies on kaikin puolin fiksu ja kunnollinen kuten omanikin oli.
25/39
Mä muutin 17 vuotiaana 4 vuotta vanhemman poikaystäväni luo. Äiti sanoi, että voin aina tulla kotiin kun tahdon ja oli tukena. Muutin viellä 100km päähän. Pari vuotta asuttiin yhdessä kunnes tuli ero ja muutin omilleen. Vuoden päästä muutin nykyiseni luo, nyt meillä on 2 lasta. En koskaan ole kokenut virheeksi aikaista muuttoa poikaystävän luo. Elämä opettaa ja on mielestäni parempi antaa nuoren kokeilla omia siipiään ja olla tukena kun riidellä tälläsistä valinnoista.
oman kokemuksen mukaan väitän, että usein 26 vuotias on korkeintaan rauhottunut noista teini ajoista ja saattaa siten olla jopa parempaa seuraa tytölle kun oman ikäset pojat.