Pariskunnat, jotka kertovat toisilleen ystävienki asiat. En tykkää.

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 00:04"]

VOIN lähtökohtaisesti kertoa miehelle kaiken, mutta käytännössä en jaksa, eikä miestäkään kiinnostaisi kuunnella. Pointti on kuitenkin se, ettei meillä ole salaisuuksia.

[/quote]

Teillä ei ole salaisuuksia, mutta jos ystävälläsi on ja jakaa sen sinun kanssasi?

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 05:21"]

Mä kerron mun miehelle kaiken, ja jos kerron omia salaisuuksiani mun kavereille, oon aika varma et nekin kertoo niistä miehilleen, eikä se haittaa mua yhtään.

Miehelle kertominen hillitsee juorumishaluja, eli kunhan on saanut jonkun salaisuuden alta pois, ei tee mieli kertoa sitä enää kellekään toiselle. Ja mun mies ei kyllä satavarmasti näistä puhu kellekään, joskus tuntuu ettei sitä edes kiinnosta. Lähinnä saan vaan helpottaa omaa tarvettani juoruiluun.

[/quote]

Ystävän salaisuuden kuuleminen siis herättää juoruilunhalun? Varsinainen ystävä...

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 23:58"]

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 22:27"]

Mä kuulun kans näihin ärsyttäviin, jotka puhuu puolisolle kavereiden asioista. En kuitenkaan hölötä koko asioita ja selitä, jos joku on puutteessa tai mitä lie arkoja asioita, vaan enemmänkin, että "sillä ja sillä on nyt vähän pieni kriisi päällä". Ehkä siksi, että muutenkin miehen kanssa aina kysellään, kenen kanssa viestittelee ja mitä, ihan vain osana normaalia kanssakäymistä.

Ja jos kaveri sanois, että jostain ei puhuta muille, niin en todellakaan sanois eteenpäin. Lisäksi mun mies näkee näitä kavereita ehkä kerran vuodessa, joten ei ehkä edes muista kenestä on kyse aina.

[/quote]

Mä veikkaan, että TÄMÄ on sellainen ihan normaali olotila, kerrotaan, mutta vain suhteellisen pinnallisesti ja aroista asioista pidetään suu sitten kokonaan supussa.

Mutta täällä kuun myös ihan IRL tapaa ihmisiä, jotka kertoo tosissaan sille omalle kumppanilleen KAIKEN. Todella ahdistavaa, ja kun se yleensä vielä selviää vasta jälkikäteen ettei se ystävä enää olekaan ystävyyden arvoinen =( Sitä tuntee itsensä siinä kohtaa todella petetyksi ja loukatuksi.

[/quote]

Juuri näin. Kerron itsekin miehelleni, jos ystävälläni on jokin kriisi, mutten kerro yksityiskohtia. Samalla tavalla toimin, jos kriisi on miehelläni. Eikä se ole mitään ystävyyssuhteen asettamista parisuhteen edelle, vaan ihan normaalia intimiteettisuojaa. 

Vaikka mieheni olisikin "paras kaverini" (en oikein usko tuohon käsitteeseen, tuntuu jotenkin typerältä arvottaa ihmisiä) ei se tarkoita sitä, että hänelle pitäisi kertoa ystäväni mies/raha/mikämilloinkin-huolet. En minäkään halua kuulla miehen ystävien huolista, elleivät he tule niistä suoraan minulle niistä kertomaan. 

Mitenkäs te, jotka kerrotte kaiken miehillenne, kerrotteko myös miehestänne kaiken sille samaa sukupuolta olevalle "parhaalle kaverille"? Jos ette, niin miksi? 

Mä kerron miehelle kaikki ja oletan ystävienkin tekevän niin. Jos on jotain niiiiin salaista ettei sitä kaverin mies saisi tietää, niin ei saa sitten tietää kaverikaan. Voi naiivius teitä! Sellasta ystävää olekaan joka olisi 100 pros luotettava. 

[quote author="Vierailija" time="15.04.2014 klo 05:21"]

Mä kerron mun miehelle kaiken, ja jos kerron omia salaisuuksiani mun kavereille, oon aika varma et nekin kertoo niistä miehilleen, eikä se haittaa mua yhtään.

Miehelle kertominen hillitsee juorumishaluja, eli kunhan on saanut jonkun salaisuuden alta pois, ei tee mieli kertoa sitä enää kellekään toiselle. Ja mun mies ei kyllä satavarmasti näistä puhu kellekään, joskus tuntuu ettei sitä edes kiinnosta. Lähinnä saan vaan helpottaa omaa tarvettani juoruiluun.

[/quote]

Itse asiassa en edes ymmärrä sitä, että kavereita rasitetaan kaikenmaailman omilla salaisuuksilla. Minulle ei tulisi mieleenkään kertoa esim. meidän seksielämästämme kavereilleni tai muista jutuista parisuhteessa. Sehän olisi myös mieheni pettämistä, kun selittäisin minun ja miehen asioita ystävilleni.

Pystyn hyvin käsittelemään ns. salaiset ongelmani itse, eikä tarvitse kavereitani rasittaa niillä.

Mulle ei tule ainuttakaan asiaani mieleen, mitä en haluaisi kenenkään kertovan eteenpäin. Siksi en ehkä aina osaa ajatella jonkun ehkä kokevan toisin. Parasta varmaankin ottaa asia puheeksi.

[quote author="Vierailija" time="14.04.2014 klo 23:15"]

Minäkin myönnän olevani sellainen, että saatan kertoa miehelleni sellaisia asioita, joita joku muu on kertonut minulle. Poikkeuksena sellaiset jutut, joista on erikseen toivottu pidettävän suu kiinni.[/quote]

Itselleni peruslähtökohta on, että kukaan ei kerro kenenkään toisen asioita eteenpäin, edes puolisolle, ellei kertomiseen ole nimenomaan erikseen annettu lupaa. Koska kaltaisiasi säälittäviä hölöttäjiä valitettavasti mahtuu maailmaan, minusta on tullut enemmän kuin valikoiva, kenen kanssa asioistani ylipäänsä keskustelen.

Mä taidan olla vaan niin avoin ihminen, voin kertoa vaikka puolitutulle peräpukamistani jos häntä sellaiset kiinnostaa, tai kerron avoimesti seksiongelmistamme yms. Inhoan kulissielämää, jossa kaikki on muka niin täydellistä. Mun elämässä ei ainakaan ole, enkä häpeile kertoa niitä. Eikä mua haittaa vaikka mun kaverin miehet tietäis mun jutuistani. 

Ihmiset ovat vaan niin tylsiä. Huomaa että mun ystäväpiiriin on valikoitunut itseni kaltaisia ihmisiä, kaikki tosi avoimia ja asioista keskustellaan ääneen.