Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.
03.12.2020 |
16v poika kyseessä. Ei suostu nousemaan sängystä. Oon kuulema paska mutsi.
Kommentit (1004)
581/1004
|
03.12.2020 |
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
No itse en haluaisi olla kirurgin pöydällä joka miettii eroaan, itkee eikä pysty keskittymään työhönsä. Toivoisin että olisi jäänyt kotiin ja tilalla olisi joku joka pystyy työhönsä keskittymään.
Se kun ihan riippuu ihmisestä kuinka paljon vastoinkäymiset vaikuttaa, ja silloin on hyvä tietää mihin kykenee ja mihin ei. Jos kokee ettei sillä hetkellä pysty työtään hoitamaan PITÄÄ jäädä kotiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä yksi päivä lepoa olisi ollut ok.
Mutta pitää muistaa että ei kannata / voi jäädä ikuisesti sängynpohjalle, katoaa muuten rytmi elämästä. Eikä se auta asioihin sen kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 16v on yhden päivän pois koulusta kun on psska olla niin ei se maailmaa kaada ja Suomen taloutta romuta :D vähän suhteellisuudentajua hei
Ongelma taitaa olla siinä, että ei se ikinä yhteen kertaan jää, vaan tulee tavaksi. Sitten tulee näitä valehtelija-saikuttelijoita, joita ei millään saa pihalle. Siitä kärsii puolestaan koko firma. Nuoresta asti kun opettaa, että velvollisuuksista ei pienen epämukavuuden takia laisteta, niin hyvä tulee.
No tuo ajattelutapa kertoo kyllä enemmän sinusta kuin ap:n pojasta. Pahoittelen jos kohtuudessa pysyminen on sinulle noin vaikeaa, mutta turha sitä on yleistää kaikkiin muihin ihmisiin.
-eri[/quot
Ei ole ajattelutapa, vaan töissä havaittu ilmiö (olen työterveyslääkäri). Eli don't worry, tiedän kymmenien vuosien työkokemuksella mistä puhun.
- Kenelle vastasit
No hoidatko työterveyslääkärinä paljonkin alaikäisten teinien sydänsuruja? Ei kukaan ole kiistänyt sitä, etteikö työelämässä olisi paljon turhia saikuttelijoita. Sen sijaan väitteesi, että yksi (!) erosurupoissaolo aiheuttaisi tämän ilmiön odottaa edelleen perusteluja. Sinun mainostamasi kokemus on tässä relevantti vain siinä tapauksessa, että olet näiden ihmisten kohdalla päässyt todella seuraamaan koko kehityskaaren kouluiästä aikuiseksi. Näin ei kuitenkaan taida olla, vaan kohtaat ensimmäistä kertaa sen työhaluttoman parikymppisen ja heität nyt vaan hatusta omia spekulaatioita motivaatiopulan taustoista.
En hoida sydänsuruisia teinejä, mutta nään työssäni kuinka nopeasti niitä saikkuja nostellaan putkessa. Missä muualla he olisivat tällaisille tavoille oppineet, kuin kotonaan? Ei kai kukaan opi tällaista lusmuilun kulttuuria tyhjästä, vaan vanhempiensa kasvatuksen perintönä?
- Kenelle vastasit
Näytä vertaisarvioitu tutkimus niin uskon :)
Näytä vertausarvioitu tutkimus, jossa sanotaan, että kotikasvatuksella ja kasvukulttuurilla ei ole merkitystä aikuisuudessa :)
- Kenelle vastasit
Olen eri, mutta jos sinä esität absurdeja väitteitä faktana ja vetoat vielä samassa yhteydessä ammatin tuomaan auktoriteettiin, niin kyllä se todistustaakka on silloin sinulla eikä sillä joka nämä väitteet oikeutetusti kyseenalaistaa. Sitäpaitsi kukaan ei ole sanonut, ettei kasvatuksella ole mitään merkitystä. Kyse olikin siitä, pilaako se yksi poissaolo koko kasvatuksen. Tämän väitteen naurettavuuden olet kiemurtelustasi päätellen tainnut jo itsekin ymmärtää.
Anteeksi vain, mutta miten se on absurdi väite, että valehtelu-sairaslomailusta tulee helposti tapa? Eiköhän jokaisella muullakin työterveyslääkärillä ole tällaisia tapauksia hoidettavana, ja työnantajalla tällaisia työntekijöitä? Me emme selvästikään nyt ymmärrä toistemme pointteja, joten ihan turha tästä enää jankata.
- Kenelle vastasit
Älä loukkaannu. Kunhan mammat vaan ajankulukseen ärsyyntyy, kun heidän vapaata kasvatustaan arvostellaan :D
Juu, en loukkaantunut :D Tapaan nimenomaan näitä samanlaisia louskuttajia siellä töissä, eli aika paksu nahka ja pitkä pinna on vuosien mittaan kehittynyt.
- Kenelle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olivat melkein vuoden yhdessä. Ensimmäinen tyttö ja ensimmäinen ero. On aika rikki. Nyt kun näitä kommentteja luin niin en todellakaan tiedä mitä ajattelin. Vastustan tuota ajattelua että työ on elämä ja sinne mennään vaikka pää kainalossa. Minusta on hyvä kuunnella omaa vointiaan. Meillä ei poika ole koskaan lintsannut ja poissaoloja on aina ollut vähän. Kyllä yhden vapaapäivän voi sallia.
Ap
Jos olisit kertonut nuo tiedot jo aloituksessa, olisi suurinosa todennäköisesti sanonut, että poissaolopäivä ok.
Pyörrän itsekin oman "kouluun" - ehdotukseni noiden tietojen valossa.
Yleensäkään ei kannata tehdä oletuksia ihmisistä. Sinäkin heti oletit, että ap:n poika on joku velttoilija, joka käyttää vaan tilaisuutta hyväkseen. Tuollaisia ihmisiä on työpaikoillakin, kuvitellaan, että tiedetään miksi joku työkaveri ”saikuttaa” ja sitten nuristaan kuinka ihmiset on turhaan töistä pois. Älkää tehkö mitään oletuksia.
Ohis
Joo, näitä epäilijöitä riittää. Mun kaveri joutui selkäleikkaukseen (tai oikeastaan pääsi, koska oli odottanut sitä jo monta vuotta). Se oli iso leikkaus ja tietona oli, että pitkä sairasloma tulossa. Kaverin pomo ei meinannut millään uskoa, että asia on tosi. Tuli sitten ihan sairaalaan tarkistamaan, että kaveri siellä tosiaan makaa leikkauksen jäljiltä ja oli vielä lääkäriä jututtanut asiasta (kaverin luvalla).
Vierailija kirjoitti:
Jos työntekijä on hyvä, saa löysiä kuten vaikka se, jonka poikakaveri jätti ja järkyttyi ja tehtiin hetkeksi erityisjärjestelyjä hänen työhönsä....
Minä olen empaattinen yritäjä
Näin juuri...empaattinen pomo saa pitää parhaat työntekijät.
Yrittäjä itse korvaa empaattisella läsnäolollaan työntekijän työn.
Kyllä yrittäjä jaksaa kun ajattelee että työntekijä palautuu traumasta.
Sitten työnantaja jatkaa töitä empaattisesti ilman vapaata kaivattua viikonloppulomaansa.
Koska hän on yrittäjä'..jeesuksesta seuraava..osansa valinnut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
No itse en haluaisi olla kirurgin pöydällä joka miettii eroaan, itkee eikä pysty keskittymään työhönsä. Toivoisin että olisi jäänyt kotiin ja tilalla olisi joku joka pystyy työhönsä keskittymään.
Se kun ihan riippuu ihmisestä kuinka paljon vastoinkäymiset vaikuttaa, ja silloin on hyvä tietää mihin kykenee ja mihin ei. Jos kokee ettei sillä hetkellä pysty työtään hoitamaan PITÄÄ jäädä kotiin!
Miten kirurgin työ liittyy tähän?
Jättääkö kirurgi syö.päpotilaan leikkaamatta, koska poikakaveri jäti????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
No itse en haluaisi olla kirurgin pöydällä joka miettii eroaan, itkee eikä pysty keskittymään työhönsä. Toivoisin että olisi jäänyt kotiin ja tilalla olisi joku joka pystyy työhönsä keskittymään.
Se kun ihan riippuu ihmisestä kuinka paljon vastoinkäymiset vaikuttaa, ja silloin on hyvä tietää mihin kykenee ja mihin ei. Jos kokee ettei sillä hetkellä pysty työtään hoitamaan PITÄÄ jäädä kotiin!
Miten kirurgin työ liittyy tähän?
Jättääkö kirurgi syö.päpotilaan leikkaamatta, koska poikakaveri jäti????
Ei voi olla todellista. Anteeksi, en jaksa vääntää rautalangasta. Uskon että suurinosa ymmärtää asian pointin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yrittäjä
Nyt korona aikana itkettää mennä työpaikalle=ei käy ihmisiä.
Silti menen kuutena päivänä viikossa.
Menisin jos mies vielä jättäisi...suoraan junan alle
Mutta menisin kuitenkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 16v on yhden päivän pois koulusta kun on psska olla niin ei se maailmaa kaada ja Suomen taloutta romuta :D vähän suhteellisuudentajua hei
Ongelma taitaa olla siinä, että ei se ikinä yhteen kertaan jää, vaan tulee tavaksi. Sitten tulee näitä valehtelija-saikuttelijoita, joita ei millään saa pihalle. Siitä kärsii puolestaan koko firma. Nuoresta asti kun opettaa, että velvollisuuksista ei pienen epämukavuuden takia laisteta, niin hyvä tulee.
No tuo ajattelutapa kertoo kyllä enemmän sinusta kuin ap:n pojasta. Pahoittelen jos kohtuudessa pysyminen on sinulle noin vaikeaa, mutta turha sitä on yleistää kaikkiin muihin ihmisiin.
-eri[/quot
Ei ole ajattelutapa, vaan töissä havaittu ilmiö (olen työterveyslääkäri). Eli don't worry, tiedän kymmenien vuosien työkokemuksella mistä puhun.
- Kenelle vastasit
No hoidatko työterveyslääkärinä paljonkin alaikäisten teinien sydänsuruja? Ei kukaan ole kiistänyt sitä, etteikö työelämässä olisi paljon turhia saikuttelijoita. Sen sijaan väitteesi, että yksi (!) erosurupoissaolo aiheuttaisi tämän ilmiön odottaa edelleen perusteluja. Sinun mainostamasi kokemus on tässä relevantti vain siinä tapauksessa, että olet näiden ihmisten kohdalla päässyt todella seuraamaan koko kehityskaaren kouluiästä aikuiseksi. Näin ei kuitenkaan taida olla, vaan kohtaat ensimmäistä kertaa sen työhaluttoman parikymppisen ja heität nyt vaan hatusta omia spekulaatioita motivaatiopulan taustoista.
En hoida sydänsuruisia teinejä, mutta nään työssäni kuinka nopeasti niitä saikkuja nostellaan putkessa. Missä muualla he olisivat tällaisille tavoille oppineet, kuin kotonaan? Ei kai kukaan opi tällaista lusmuilun kulttuuria tyhjästä, vaan vanhempiensa kasvatuksen perintönä?
- Kenelle vastasit
Näytä vertaisarvioitu tutkimus niin uskon :)
Näytä vertausarvioitu tutkimus, jossa sanotaan, että kotikasvatuksella ja kasvukulttuurilla ei ole merkitystä aikuisuudessa :)
- Kenelle vastasit
Olen eri, mutta jos sinä esität absurdeja väitteitä faktana ja vetoat vielä samassa yhteydessä ammatin tuomaan auktoriteettiin, niin kyllä se todistustaakka on silloin sinulla eikä sillä joka nämä väitteet oikeutetusti kyseenalaistaa. Sitäpaitsi kukaan ei ole sanonut, ettei kasvatuksella ole mitään merkitystä. Kyse olikin siitä, pilaako se yksi poissaolo koko kasvatuksen. Tämän väitteen naurettavuuden olet kiemurtelustasi päätellen tainnut jo itsekin ymmärtää.
Anteeksi vain, mutta miten se on absurdi väite, että valehtelu-sairaslomailusta tulee helposti tapa? Eiköhän jokaisella muullakin työterveyslääkärillä ole tällaisia tapauksia hoidettavana, ja työnantajalla tällaisia työntekijöitä? Me emme selvästikään nyt ymmärrä toistemme pointteja, joten ihan turha tästä enää jankata.
- Kenelle vastasit
Älä loukkaannu. Kunhan mammat vaan ajankulukseen ärsyyntyy, kun heidän vapaata kasvatustaan arvostellaan :D
Juu, en loukkaantunut :D Tapaan nimenomaan näitä samanlaisia louskuttajia siellä töissä, eli aika paksu nahka ja pitkä pinna on vuosien mittaan kehittynyt.
- Kenelle vastasit
En ole tuo kenelle vastasit, mutta olen aikoinani ollut myös työterveyslääkäri. Oli muuten hirvein duuni ikinä! Olin itsekin viikkoja sairauslomalla, kun meillä oli niin pahat ruuhkat, että en kestänyt enää sitä kiirettä, joka johtui näistä "olen itkenyt eilen kaksi minuuttia". Onneksi sain ajanmyötä vaihdettua duunia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
No itse en haluaisi olla kirurgin pöydällä joka miettii eroaan, itkee eikä pysty keskittymään työhönsä. Toivoisin että olisi jäänyt kotiin ja tilalla olisi joku joka pystyy työhönsä keskittymään.
Se kun ihan riippuu ihmisestä kuinka paljon vastoinkäymiset vaikuttaa, ja silloin on hyvä tietää mihin kykenee ja mihin ei. Jos kokee ettei sillä hetkellä pysty työtään hoitamaan PITÄÄ jäädä kotiin!
Kirurgi on aikuinen ihminen, jolla on takanaan oikea ero, oikeasta avio/avoliitosta ei mikään teinixpissis, joka on eronnut parin viikon"suhteesta" ihquun justin bieberin näköiseen poikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
No itse en haluaisi olla kirurgin pöydällä joka miettii eroaan, itkee eikä pysty keskittymään työhönsä. Toivoisin että olisi jäänyt kotiin ja tilalla olisi joku joka pystyy työhönsä keskittymään.
Se kun ihan riippuu ihmisestä kuinka paljon vastoinkäymiset vaikuttaa, ja silloin on hyvä tietää mihin kykenee ja mihin ei. Jos kokee ettei sillä hetkellä pysty työtään hoitamaan PITÄÄ jäädä kotiin!
Miten kirurgin työ liittyy tähän?
Jättääkö kirurgi syö.päpotilaan leikkaamatta, koska poikakaveri jäti????
Olen eri, mutta mieluummin toinen kirurgi, jos on keskittymisvaikeuksia vaikka vaikean eron takia just sillä hetkellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
No itse en haluaisi olla kirurgin pöydällä joka miettii eroaan, itkee eikä pysty keskittymään työhönsä. Toivoisin että olisi jäänyt kotiin ja tilalla olisi joku joka pystyy työhönsä keskittymään.
Se kun ihan riippuu ihmisestä kuinka paljon vastoinkäymiset vaikuttaa, ja silloin on hyvä tietää mihin kykenee ja mihin ei. Jos kokee ettei sillä hetkellä pysty työtään hoitamaan PITÄÄ jäädä kotiin!
Miten kirurgin työ liittyy tähän?
Jättääkö kirurgi syö.päpotilaan leikkaamatta, koska poikakaveri jäti????
Ei voi olla todellista. Anteeksi, en jaksa vääntää rautalangasta. Uskon että suurinosa ymmärtää asian pointin.
VASTAA= jättääkö kirurgi leikkaamatta potilaan, jos mies jättää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
No itse en haluaisi olla kirurgin pöydällä joka miettii eroaan, itkee eikä pysty keskittymään työhönsä. Toivoisin että olisi jäänyt kotiin ja tilalla olisi joku joka pystyy työhönsä keskittymään.
Se kun ihan riippuu ihmisestä kuinka paljon vastoinkäymiset vaikuttaa, ja silloin on hyvä tietää mihin kykenee ja mihin ei. Jos kokee ettei sillä hetkellä pysty työtään hoitamaan PITÄÄ jäädä kotiin!
Miten kirurgin työ liittyy tähän?
Jättääkö kirurgi syö.päpotilaan leikkaamatta, koska poikakaveri jäti????
Ilmeisesti. Se on maailman suurin tragedia ja vakavan masennuksen alku, kun eroaa. Ei silloin voi olla töissä, vaan pitää maata kotona sängyn pohjalla ja vihata itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mihin töihin VOI mennä jos koira kuolee/poikaystävä jätää?
SIIVOAMAAN...siinä luututessa kuivuu kyyneleet.
NAL(sinkut palsta) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
No itse en haluaisi olla kirurgin pöydällä joka miettii eroaan, itkee eikä pysty keskittymään työhönsä. Toivoisin että olisi jäänyt kotiin ja tilalla olisi joku joka pystyy työhönsä keskittymään.
Se kun ihan riippuu ihmisestä kuinka paljon vastoinkäymiset vaikuttaa, ja silloin on hyvä tietää mihin kykenee ja mihin ei. Jos kokee ettei sillä hetkellä pysty työtään hoitamaan PITÄÄ jäädä kotiin!
Kirurgi on aikuinen ihminen, jolla on takanaan oikea ero, oikeasta avio/avoliitosta ei mikään teinixpissis, joka on eronnut parin viikon"suhteesta" ihquun justin bieberin näköiseen poikaan.
Siis nyt herranenaika!! Lukekaa se lainattu teksti jota kommentti koskee.
Luovutan teidän kanssa ja menen hakkaamaan päätäni seinään.
Vierailija kirjoitti:
mihin töihin VOI mennä jos koira kuolee/poikaystävä jätää?
SIIVOAMAAN...siinä luututessa kuivuu kyyneleet.
Ööö, ihan kaikkialle? Ei kai ne voi sinne työpaikalle ilmestymistä estää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulusta/töistä ollaan pois vasta silloin, jos ollaan oikeasti sairaita. Yhden yön valvominen ei ole sairaus, joten kouluun ja heti. Aivan liian helposti nykyään jäädään kotiin makaamaan. Erilaisia on sitten se, että aiheuttaako tuo ero masentuneisuutta, johon on syytä hakea apua ennenkuin tilanne pahenee.
Hmmm. jokainen tuntemani eronnut aikuinen on ottanut käytännössä viikon saikkua.
Jep.. Parasta oli, kun yks entinen työkaveri otti kaksi viikkoa saikkua, kun erosi sen pitkäaikaisesta poikaystävästä. Seuraavana vuonna sama tyyppi otti kaks viikkoa saikkua, kun erosi taas, silloin suhteella oli ollut historiaa ehkä kuukauden tai kaks :D
Pojalle tuli tänne kaksi kaveria käymään. Olivat kuulema nälkäisiä koulun jälkeen niin tilasin pizzat. Oma poika sanoi ettei edelleenkään maistu. Kyllä se kuitenkin vissiin omansa söi, en tiedä. Kaverien seura oli varmasti hyvä veto, koska muuten olisi varmasti lähes koko päivän yksinään tuolla huoneessaan murehtinut. Nyt kuuluvat jotain pelaavan ja välillä nauravatkin. Onnellinen olen siitä, että poika on pitänyt kavereihin hyvät välit, vaikka olikin tyttöystävä.
Ehkä se elämä pikkuhiljaa voittaa. Ei tietenkään heti, mutta hiljalleen. Toki jos (ja kun) on samanlainen murehtija kuin minä niin kaverien lähdettyä se paha olo palaa.. Mutta ihanaa, että nyt edes hetken on hieman paremmalla tuulella.
ap
Eipä näytä monellakaan töitä olevan kun olette saaneet jo yli 30 sivua juttua aikaan.
Alue: Aihe vapaa