Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.
16v poika kyseessä. Ei suostu nousemaan sängystä. Oon kuulema paska mutsi.
Kommentit (1004)
Osta sille suklaata ja siteitä. Särkylääkettä varmuudeks. Kyllä neiti siitä tokenee :))
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 16v on yhden päivän pois koulusta kun on psska olla niin ei se maailmaa kaada ja Suomen taloutta romuta :D vähän suhteellisuudentajua hei
Ongelma taitaa olla siinä, että ei se ikinä yhteen kertaan jää, vaan tulee tavaksi. Sitten tulee näitä valehtelija-saikuttelijoita, joita ei millään saa pihalle. Siitä kärsii puolestaan koko firma. Nuoresta asti kun opettaa, että velvollisuuksista ei pienen epämukavuuden takia laisteta, niin hyvä tulee.
No tuo ajattelutapa kertoo kyllä enemmän sinusta kuin ap:n pojasta. Pahoittelen jos kohtuudessa pysyminen on sinulle noin vaikeaa, mutta turha sitä on yleistää kaikkiin muihin ihmisiin.
-eri[/quot
Ei ole ajattelutapa, vaan töissä havaittu ilmiö (olen työterveyslääkäri). Eli don't worry, tiedän kymmenien vuosien työkokemuksella mistä puhun.
- Kenelle vastasit
No hoidatko työterveyslääkärinä paljonkin alaikäisten teinien sydänsuruja? Ei kukaan ole kiistänyt sitä, etteikö työelämässä olisi paljon turhia saikuttelijoita. Sen sijaan väitteesi, että yksi (!) erosurupoissaolo aiheuttaisi tämän ilmiön odottaa edelleen perusteluja. Sinun mainostamasi kokemus on tässä relevantti vain siinä tapauksessa, että olet näiden ihmisten kohdalla päässyt todella seuraamaan koko kehityskaaren kouluiästä aikuiseksi. Näin ei kuitenkaan taida olla, vaan kohtaat ensimmäistä kertaa sen työhaluttoman parikymppisen ja heität nyt vaan hatusta omia spekulaatioita motivaatiopulan taustoista.
En hoida sydänsuruisia teinejä, mutta nään työssäni kuinka nopeasti niitä saikkuja nostellaan putkessa. Missä muualla he olisivat tällaisille tavoille oppineet, kuin kotonaan? Ei kai kukaan opi tällaista lusmuilun kulttuuria tyhjästä, vaan vanhempiensa kasvatuksen perintönä?
- Kenelle vastasit
Näytä vertaisarvioitu tutkimus niin uskon :)
Ja niin, pakko sanoa että olet lääkäriksi ihmeen sinisilmäinen. Yksi muuttuja noille "turhasta saikuttelijoille" voi olla kotoa saadut käyttäytymismallit, mutta olen satavarma ettei ne niitä kokonaan selitä vaan tekijöitä on muitakin -runsaasti :)
Tätä ei varmaan saisi sanoa ääneen, mutta kyllä se työmoraali riippuu työpaikastakin. Mitä huonompi kohtelu työnantajan taholta sitä surkeampi työmoraali alaisilla. Toinen juttu on se, että osa nuorista ei miellä niitä ensimmäisiä hanttihommaduuneja sellaisiksi että niissä tarvitsisi noudattaa kovin kummoista työmoraalia, vaikka sitten aikuisena koulutusta vastaavassa hyväpalkkaisessa työssä ovatkin tunnollisia työntekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sitten p aska pomo.
Olin odottanut vapaapäivääni kuin kuuta taivaalta.
Illalla soittaa 20 vee työntekijä.
Avomies jättäny ja tää työntekijä haluu heti lähteä ÄIDILLEEN:
Ei siis oo pakko..mut paha mieli ja äiti toisella paikkakunnalla.
sain kohtauksen ja huusin puhelimessa kuin hyeena.
No äitikin mulle soittelee miten epäempaattinen p.ska oon.
No tyttöä ei ilmaantunu enää töihin, mitä odotinkin.
Sit taas reklylottoamaan...:(
Et sinäkään kyllä ihan normaali ole. En ole koskaan huutanut alaiselleni tai saanut kohtauksia. Yksinyrittäjänä toimiessani tajuan myöshyvin, että ne vapaapäivät voidaan menettää syystä tai toisesta.
Jos työntekijä on hyvä, saa löysiä kuten vaikka se, joka ajoi kolarin ja järkyttyi ja tehtiin hetkeksi erityisjärjestelyjä hänen työhönsä.
Vierailija kirjoitti:
Osta sille suklaata ja siteitä. Särkylääkettä varmuudeks. Kyllä neiti siitä tokenee :))
Voi hemmetti nyt..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitsit miten ärsyttäviä nuo tässä ketjussa olevat työnantajat/heidän peesaajansa :D Tulee vain sellaisen fiilis, ettei töissä kannata kertoa miksi on poissa tai miksi esim. itkettää sekä menee halu kyllä minkäänlaiseen joustamiseen esim. ennen ajattelin että voisihan sitä vaikka palkatonta ottaakkin, mutta tässä ketjussa on niin kylmäkiskoista menoa, että tulee olo, etten kiusallanikaan ottaisi sitä palkatonta, vaan ainakin yrittäisin saada sitä palkallista saikkua.
Jos työnantaja pitää alaisiaan vihollisina/laiskureina, niin jokin on pielessä.Epälojaaleina kyllä.
Yksi työntekijä oli flunssan takia pois töistä.
Illalla oli instap'äivitys missä tukee rave clubin DJ poikaystäväänsä keikalla.
Tästä niin kauan et en enää muista mikä sosiaalinen media oli.
terkkari joka loman myönsi sanoi että ikävää, mut nuoret ei oo lojaaleja työnantajalle.
Tällaisia työntekijöitä niistä teineistä kasvaa, kun annetaan jokaisesta pienestä epämukavuudesta jäädä kotiin :(
No ei tule. Lukiossa tuli lintsattua aika paljonkin, mutta ihan eri meininki yliopistossa ja työelämässä.
Yksi surupäivä sinne tänne ei ap:n teiniä syökse huonoksi työntekijäksi tulevaisuudessa. Vähän järki käteen nyt.
Vierailija kirjoitti:
Ihme porukkaa täällä. Kotiin saa jäädä pitämään rokulipäivää, jos tulee ero? Ei todellakaan. Työt ja opiskelut hoidetaan täysin tunteista riippumatta. Kuinka tunteisen vietäviä nämä kommentoijat oikein ovat? Ja ap, sinä et nyt tarvitse mitään ryhmähyväksyntää vanhemmuudellesi. Kaikkeen sitä tarvitaankin tuntemattomien mielipiteitä.
Meillä yksi työntekijä meni vähän tolaltaan erosta ja tuli huonossa kunnossa töihin. Pomo kyllä passitti hänet kotiinsa, koska luultavasti kuitenkin pelkäsi, että tekee mahdollisesti virheitä ja niistä tulee isompi soppa.
Meistä muistakin se oli hyvä ratkaisu siinä tilanteessa.
Jos seksisuhde menee poikki niin saako jäädä kotiin koulusta tai töistä?
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sitten p aska pomo.
Olin odottanut vapaapäivääni kuin kuuta taivaalta.
Illalla soittaa 20 vee työntekijä.
Avomies jättäny ja tää työntekijä haluu heti lähteä ÄIDILLEEN:
Ei siis oo pakko..mut paha mieli ja äiti toisella paikkakunnalla.
sain kohtauksen ja huusin puhelimessa kuin hyeena.
No äitikin mulle soittelee miten epäempaattinen p.ska oon.
No tyttöä ei ilmaantunu enää töihin, mitä odotinkin.
Sit taas reklylottoamaan...:(
Toivottavasti ei ikinä kohdata siinä lotossa.
Tärkeää antaa pojallesi turvallinen ja välittävä ympäristö johon tukeutua. Kaikki hyvää tarkoittavat fraasit voi olla pojallesi kliseitä ja ärsyttävää sanahelinää vaikeassa vaiheessa. Puheen sijaan osoita valmiutta kuunnella. Katso ettei poikasi tee nyt tunnekuohussa mitään vahingollista oli sitten päihteet, somekäytös tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vitsit miten ärsyttäviä nuo tässä ketjussa olevat työnantajat/heidän peesaajansa :D Tulee vain sellaisen fiilis, ettei töissä kannata kertoa miksi on poissa tai miksi esim. itkettää sekä menee halu kyllä minkäänlaiseen joustamiseen esim. ennen ajattelin että voisihan sitä vaikka palkatonta ottaakkin, mutta tässä ketjussa on niin kylmäkiskoista menoa, että tulee olo, etten kiusallanikaan ottaisi sitä palkatonta, vaan ainakin yrittäisin saada sitä palkallista saikkua.
Jos työnantaja pitää alaisiaan vihollisina/laiskureina, niin jokin on pielessä.Epälojaaleina kyllä.
Yksi työntekijä oli flunssan takia pois töistä.
Illalla oli instap'äivitys missä tukee rave clubin DJ poikaystäväänsä keikalla.
Tästä niin kauan et en enää muista mikä sosiaalinen media oli.
terkkari joka loman myönsi sanoi että ikävää, mut nuoret ei oo lojaaleja työnantajalle.
Tällaisia työntekijöitä niistä teineistä kasvaa, kun annetaan jokaisesta pienestä epämukavuudesta jäädä kotiin :(
No ei tule. Lukiossa tuli lintsattua aika paljonkin, mutta ihan eri meininki yliopistossa ja työelämässä.
Yksi surupäivä sinne tänne ei ap:n teiniä syökse huonoksi työntekijäksi tulevaisuudessa. Vähän järki käteen nyt.
Juuri tämä. Kyllä on lapsena ja teininä nähty niin lintsaukset, jälki-istunnot kuin reksin kansliatkin, mutta nyt olen vastuullisessa hyväpalkkaisessa työssä eikä tulisi mielenkään saikuttaa turhaan tai aina edes syystä. Ennen tuli mentyä liian helposti sairaanakin töihin, ei toki enää korona-aikaan.
Kerro ap hänelle omasta seurustelutaustastasi vertaiskokemuksena. Jos olet eroja kokenut voit jakaa niistä muistosi
Teinien erot on offeja helposti. Älä liian jyrkkiä mielipiteitä tuputa hänelle. Voi olla että viikon päästä ovat taas yhdessä. Nyt voisi isä myös osoittaa tukea
Varmista että poikasi huolehtii perustarpeista. Syö, liiku, nuku
Tänään antaisin mutta huomenna tai viimeistään maanantaina olisi mentävä kouluun tai haettava apua. Näkemykseni on että jossain menee raja ja jotain on tehtävä. Sänkyyn makaamaan jääminen ei edistä asioita. Näen lähipiiri ihan liikaa vanhempia jotka mahdollistavat lapsilleen mitään tekemättä olemisen. Apua voi joo olla hankalaa saada mutta useammassakin tapauksessa apua on oikein tyrkytetty mutta nuoren annetaan vaan olla tekemättä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 16v on yhden päivän pois koulusta kun on psska olla niin ei se maailmaa kaada ja Suomen taloutta romuta :D vähän suhteellisuudentajua hei
Ongelma taitaa olla siinä, että ei se ikinä yhteen kertaan jää, vaan tulee tavaksi. Sitten tulee näitä valehtelija-saikuttelijoita, joita ei millään saa pihalle. Siitä kärsii puolestaan koko firma. Nuoresta asti kun opettaa, että velvollisuuksista ei pienen epämukavuuden takia laisteta, niin hyvä tulee.
No tuo ajattelutapa kertoo kyllä enemmän sinusta kuin ap:n pojasta. Pahoittelen jos kohtuudessa pysyminen on sinulle noin vaikeaa, mutta turha sitä on yleistää kaikkiin muihin ihmisiin.
-eri
Ei ole ajattelutapa, vaan töissä havaittu ilmiö (olen työterveyslääkäri). Eli don't worry, tiedän kymmenien vuosien työkokemuksella mistä puhun.
- Kenelle vastasit
No hoidatko työterveyslääkärinä paljonkin alaikäisten teinien sydänsuruja? Ei kukaan ole kiistänyt sitä, etteikö työelämässä olisi paljon turhia saikuttelijoita. Sen sijaan väitteesi, että yksi (!) erosurupoissaolo aiheuttaisi tämän ilmiön odottaa edelleen perusteluja. Sinun mainostamasi kokemus on tässä relevantti vain siinä tapauksessa, että olet näiden ihmisten kohdalla päässyt todella seuraamaan koko kehityskaaren kouluiästä aikuiseksi. Näin ei kuitenkaan taida olla, vaan kohtaat ensimmäistä kertaa sen työhaluttoman parikymppisen ja heität nyt vaan hatusta omia spekulaatioita motivaatiopulan taustoista.
Näin! Minäkin työterveyslääkäri näkisin mielelläni sen tieteellisen ja vertaisarvioidun tutkimuksen siitä, että teinipojan yksi sydänsurujen takia skipattu koulupäivä tekee hänestä työelämästä turhasta saikuttelijan :) laita tänne heti kun löytyy, mielellään tänään, kiitos
Sitten, kun sinä näytät minulle tutkimuksen jossa näkyy, että koulusta pinnaaminen EI johda lisääntyneisiin sairauslomiin. Laita tänne heti kun lötyy, mielellään tänään, kiitos.
- Kenelle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 16v on yhden päivän pois koulusta kun on psska olla niin ei se maailmaa kaada ja Suomen taloutta romuta :D vähän suhteellisuudentajua hei
Ongelma taitaa olla siinä, että ei se ikinä yhteen kertaan jää, vaan tulee tavaksi. Sitten tulee näitä valehtelija-saikuttelijoita, joita ei millään saa pihalle. Siitä kärsii puolestaan koko firma. Nuoresta asti kun opettaa, että velvollisuuksista ei pienen epämukavuuden takia laisteta, niin hyvä tulee.
No tuo ajattelutapa kertoo kyllä enemmän sinusta kuin ap:n pojasta. Pahoittelen jos kohtuudessa pysyminen on sinulle noin vaikeaa, mutta turha sitä on yleistää kaikkiin muihin ihmisiin.
-eri[/quot
Ei ole ajattelutapa, vaan töissä havaittu ilmiö (olen työterveyslääkäri). Eli don't worry, tiedän kymmenien vuosien työkokemuksella mistä puhun.
- Kenelle vastasit
No hoidatko työterveyslääkärinä paljonkin alaikäisten teinien sydänsuruja? Ei kukaan ole kiistänyt sitä, etteikö työelämässä olisi paljon turhia saikuttelijoita. Sen sijaan väitteesi, että yksi (!) erosurupoissaolo aiheuttaisi tämän ilmiön odottaa edelleen perusteluja. Sinun mainostamasi kokemus on tässä relevantti vain siinä tapauksessa, että olet näiden ihmisten kohdalla päässyt todella seuraamaan koko kehityskaaren kouluiästä aikuiseksi. Näin ei kuitenkaan taida olla, vaan kohtaat ensimmäistä kertaa sen työhaluttoman parikymppisen ja heität nyt vaan hatusta omia spekulaatioita motivaatiopulan taustoista.
En hoida sydänsuruisia teinejä, mutta nään työssäni kuinka nopeasti niitä saikkuja nostellaan putkessa. Missä muualla he olisivat tällaisille tavoille oppineet, kuin kotonaan? Ei kai kukaan opi tällaista lusmuilun kulttuuria tyhjästä, vaan vanhempiensa kasvatuksen perintönä?
- Kenelle vastasit
Näytä vertaisarvioitu tutkimus niin uskon :)
Näytä vertausarvioitu tutkimus, jossa sanotaan, että kotikasvatuksella ja kasvukulttuurilla ei ole merkitystä aikuisuudessa :)
- Kenelle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos 16v on yhden päivän pois koulusta kun on psska olla niin ei se maailmaa kaada ja Suomen taloutta romuta :D vähän suhteellisuudentajua hei
Ongelma taitaa olla siinä, että ei se ikinä yhteen kertaan jää, vaan tulee tavaksi. Sitten tulee näitä valehtelija-saikuttelijoita, joita ei millään saa pihalle. Siitä kärsii puolestaan koko firma. Nuoresta asti kun opettaa, että velvollisuuksista ei pienen epämukavuuden takia laisteta, niin hyvä tulee.
No tuo ajattelutapa kertoo kyllä enemmän sinusta kuin ap:n pojasta. Pahoittelen jos kohtuudessa pysyminen on sinulle noin vaikeaa, mutta turha sitä on yleistää kaikkiin muihin ihmisiin.
-eri
Ei ole ajattelutapa, vaan töissä havaittu ilmiö (olen työterveyslääkäri). Eli don't worry, tiedän kymmenien vuosien työkokemuksella mistä puhun.
- Kenelle vastasit
No hoidatko työterveyslääkärinä paljonkin alaikäisten teinien sydänsuruja? Ei kukaan ole kiistänyt sitä, etteikö työelämässä olisi paljon turhia saikuttelijoita. Sen sijaan väitteesi, että yksi (!) erosurupoissaolo aiheuttaisi tämän ilmiön odottaa edelleen perusteluja. Sinun mainostamasi kokemus on tässä relevantti vain siinä tapauksessa, että olet näiden ihmisten kohdalla päässyt todella seuraamaan koko kehityskaaren kouluiästä aikuiseksi. Näin ei kuitenkaan taida olla, vaan kohtaat ensimmäistä kertaa sen työhaluttoman parikymppisen ja heität nyt vaan hatusta omia spekulaatioita motivaatiopulan taustoista.
En hoida sydänsuruisia teinejä, mutta nään työssäni kuinka nopeasti niitä saikkuja nostellaan putkessa. Missä muualla he olisivat tällaisille tavoille oppineet, kuin kotonaan? Ei kai kukaan opi tällaista lusmuilun kulttuuria tyhjästä, vaan vanhempiensa kasvatuksen perintönä?
- Kenelle vastasit
Meille tuli esimies, joka otti tosi rennosti saikkujen kanssa, siis jo ennen koronaa hänelle oli helppo soittaa jos oli sairas olo ja piti jäädä kotiin, antoin aina omalla ilmoituksella jäädä. Minulla sairauslomat vähenivät ja lyhenivät huomattavasti tämän myötä.
Sitä ennen oli kaltaisesi esimies joka piti meitä työntekijöitä ihan lusmuina jos olimme saikulla, jos hänelle soitti, että on vähän kipeä olo, niin alkoi vähättely ja patistelu sinne. Ja siellähän sitä töissä sitten käytiin, kunnes vastustuskyky romahti ja se tauti tuli kunnolla päälle ja lääkäriltä hakemaan sairaslomaa jota määrättiin samantien sitten 3-4 päivää ja yleensä piti vielä jatkaakkin, sen sijaan, että olisi ollut jo alkavan flunssan kanssa sen yhden päivän kotona levähtämässä. Ja palkkioksi vieläkin esimies, joka epäili lusmuilusta.
Joten sanoisin, että jos olet esimies/työnantaja, niin olet luultavasti ihan itse aiheuttanut sen lusmuilun. Mukavan esimiehen sattuessa kohdalle työntekijöillä on mukavampi olla töissä ja tulee suorastaan halu tehdä työnsä mahdollisimman hyvin ja tunnollisesti, kun työnantajakin välittää työntekijöistään, niin välittää työntekijätkin työnantajastaan, näin yksinkertaistettuna.
Epäinhimmillinen orjapiiskuri saa juuri sellaiset työntekijät kuin on ansainnutkin omilla johtamistaidoillaan.
Paitsi, että tuo oli kylläkin tyttö.
masentaa kirjoitti:
Jos seksisuhde menee poikki niin saako jäädä kotiin koulusta tai töistä?
Saa. Sun maailmas on loppunut ja olet masentunut, jos olet itkenyt pidempään kuin kaksi minuuttia.
Niinpä, olen ihan pöyristynyt.