Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teini erosi eilen. On valvonut ja itkenyt varmaan koko yön. Olenko huono äiti kun pakotin kouluun.
03.12.2020 |
16v poika kyseessä. Ei suostu nousemaan sängystä. Oon kuulema paska mutsi.
Kommentit (1004)
Huhhuh, toivottavasti en joudu ikinä pomon asemaan. Joutuisi harvasen päivä koko toiminnan suunnittelemaan uudestaan, kun jonkun muutaman tunnin murheellisuuden takia jäisi mammat kotiin! Huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Olivat melkein vuoden yhdessä. Ensimmäinen tyttö ja ensimmäinen ero. On aika rikki. Nyt kun näitä kommentteja luin niin en todellakaan tiedä mitä ajattelin. Vastustan tuota ajattelua että työ on elämä ja sinne mennään vaikka pää kainalossa. Minusta on hyvä kuunnella omaa vointiaan. Meillä ei poika ole koskaan lintsannut ja poissaoloja on aina ollut vähän. Kyllä yhden vapaapäivän voi sallia.
Ap
Ensimmäinen ero on juuri se kauhein. Tuntuu että siihen kuolee. Ja murrosiässä muutenkin tunteet kuohuu ihan yli äyräiden.
Seuraavissa eroissa on sentään vähän perspektiiviä ja tietää että tästä mennään kyllä eteenpäin.
Hoivaa nyt poikaa ja anna surra. Maanantaina sitten on jo parempi olo ja jaksaa mennä kouluun.
Ei mikään ura eikä koulu kaadu yhteen tai kahteen vapaapäivään.
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, toivottavasti en joudu ikinä pomon asemaan. Joutuisi harvasen päivä koko toiminnan suunnittelemaan uudestaan, kun jonkun muutaman tunnin murheellisuuden takia jäisi mammat kotiin! Huoh
Sanopa älä muuta! Mutta sellaista se nykyihmisen kanssa on, kaikki on niin ylidramaattista ja vaikeaa.
Siis ihanko tosissaan jäädään eron takia saikulle? Mitä ihmettä? En ole tämmöisestä lintsaamisesta kuullutkaan? Mitäs kaikkia muita tekosyitä on olemassa, kertokaas nyt kaikki mulle niin rupean käyttämään työelämässä hyväkseni.
Eron takia kotilomaa, anna mun kaikki kestää. Tän kun ois tienny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Tottakai menisin. Mitä isompi tragedia, sitä tärkeämpää on pitää kiinni rutiineista.
Itse menin teininä kouluun seuraavana päivänä kun pappani oli kuollut edellisiltana. Hieman vakavampaa kuin joku seukkailun päättyminen kumminkin. Äitini kyllä sanoi että saan jäädä kotiin mutta koska olen fiksu, tiesin että on paljon parempi saada välillä muuta ajateltavaa.
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Siis ihanko tosissaan jäädään eron takia saikulle? Mitä ihmettä? En ole tämmöisestä lintsaamisesta kuullutkaan? Mitäs kaikkia muita tekosyitä on olemassa, kertokaas nyt kaikki mulle niin rupean käyttämään työelämässä hyväkseni.
Eron takia kotilomaa, anna mun kaikki kestää. Tän kun ois tienny.
No just tämä "erosin eilen, nyt masentaa" on hyvä tekosyy. Eihän se pomo sitä tajua, että eron jälkeinen suru menee ohi, eikä ole vakavaa masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se itkee? En ymmärrä. Ei omat pojat oo erojaan koskaan itkeneet. Eivät aina edes kertoneet
Joo, vaikka olin tyttö, ei äiti tiennyt eroistani eikä seurusteluistani eikä itkuistani ja kivuistani. Miksi tuollaiselle mitään kertoisi, kun ei saanut mitään ymmärrystä. Kun erosin kihlatusta, kerroin kolmen kuukauden kuluttua asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Tottakai menisin. Mitä isompi tragedia, sitä tärkeämpää on pitää kiinni rutiineista.
Itse menin teininä kouluun seuraavana päivänä kun pappani oli kuollut edellisiltana. Hieman vakavampaa kuin joku seukkailun päättyminen kumminkin. Äitini kyllä sanoi että saan jäädä kotiin mutta koska olen fiksu, tiesin että on paljon parempi saada välillä muuta ajateltavaa.
-eri-
Mutta se pitää katso nykyihmisen saada uhriutua, ja sanoa että olen masentunut (kun se on tämänkin palstan kommenttien mukaan muotia, että pienikin ongelma on maailmanloppu ja pieni suru vakavaa masennusta). Anna mun kaikki kestää 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan ei nyt sitten mene puukottamaan exäänsä niin kuin monella pojalla on tapana kun eivät kestä eroa.
On kyllä siinäkin mielessä valaiseva ketju, että huomaa, kuinka näitä toisten ja/tai omien tunteiden mitätöijiä riittää eikä heidän päätään mikään järkiperustelu käännä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös minä lähdin reippaasti töihin aamulla, vaikka edellisenä päivänä oli diagnosoitu syöpä, ALS, sydäninfarkti, kuppa ja huuliherpes.
Ihan turhaa on surra ja makoilla. Sitäpaitsi me kaikki ihmiset ollaan ihan samanlaisia ja tunnetaan samalla tavalla. Ei mitään löysiä tai myötätuntoa kenellekään!
Nykyajan yhteiskunta on raadollinen ja muuttuu varmaan vielä raadollisemmaksi kun työpaikat valuvat kehittyviin maihin. Siihen olisi ihan hyvä tavallaan kasvattaa. En mä sano, että 10-vuotias ei saisi olla pois koulusta jos on sairas, mutta kyllä 17-vuotiaan pitäisi päästä sängystä ylös vaikka olisi vähän paha mieli.
Työelämässä kukaan työnantaja ei katsele pitkään työntekijää, joka saikuttaa parikymmentä päivää vuodessa... tuossakin määrässä on kuitenkin jo kuukauden työpanos ja se saattaa syödä jo työntekijän vuoden katteen fimalle. Miksi pitää sellaista työntekijää, joka ei tuota voittoa? Tuuraajien hankkiminen ja työntekijän töiden teettäminen toisella on aina organisointia vaativaa toimintaa, eikä sitä toista tekijää välttämättä löydy.
P.S. Vastustan tätä nykyajan "työelämää" ahneuksineen ja voitontavoitteluineen, mutta ei se auta kuin nöyrtyä tai täällä ei kohta enää tehdä töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
Se vapaan pitäminen estää ongelmien pahenemista, kun saa levätä ja surra rauhassa. Minä olen ottanut lomaa tai hoitanut vain ns. pakolliset, kun on tullut ero, läheinen kuollut/sairastunut, muuten vaan uupumus oireilee jne. Ei naama turvoksissa voi mennä töihin tai kouluun. N40
Pointti on, että sinä sentään olet (usein) hoitanut ne pakolliset hommat, ja et jättänyt siinä mielessä esim työnantajaasi pulaan. Moni ei kuitenkaan tätä tee, vaan jäävät sinne kotiin makaamaan viikoiksi, kun pikkuisen itkettää. Totta kai parin päivän loma on fine, mutta suurimmalla osalla näistä lusmuilijoista se ei jää siihen pariin päivään.
Kyllä ihan piti tirauttaa pari kyyneltä, kun ajattelin sitä työntekijän sairastumisen vuoksi pulaan jätettyä työnantaja-poloista :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
Kyllä aikuiset menee töihin vaikka olisi eilen erottu tai vaikka 5min sitten. On hyvä oppia elämässään ylittämään itsensä. Jos ei ole spykoosiin joutunut ja sairaalahoitoon niin vastuunsa on hoidettava. Ei kai nyt kukaan oikeasti ota vapaata töistä jonkun eron takia!
Se vapaan pitäminen estää ongelmien pahenemista, kun saa levätä ja surra rauhassa. Minä olen ottanut lomaa tai hoitanut vain ns. pakolliset, kun on tullut ero, läheinen kuollut/sairastunut, muuten vaan uupumus oireilee jne. Ei naama turvoksissa voi mennä töihin tai kouluun. N40
Pointti on, että sinä sentään olet (usein) hoitanut ne pakolliset hommat, ja et jättänyt siinä mielessä esim työnantajaasi pulaan. Moni ei kuitenkaan tätä tee, vaan jäävät sinne kotiin makaamaan viikoiksi, kun pikkuisen itkettää. Totta kai parin päivän loma on fine, mutta suurimmalla osalla näistä lusmuilijoista se ei jää siihen pariin päivään.
Kyllä ihan piti tirauttaa pari kyyneltä, kun ajattelin sitä työntekijän sairastumisen vuoksi pulaan jätettyä työnantaja-poloista :(
Että ihmiset on idi-oot-teja...se että meillä on työpaikkoja, on siitä syystä mahdollista, että työnantajalla menee hyvin. Että yrityksen, säätiön, kunnan yms. varat riittää. Se että sulla on (onko?) työpaikka, on sen ansiota, että sun työpanoksesta on varaa maksaa palkkiota. Ihan turhaa vastakkainasettelua ja irvimistä. Ja minä sentään olen aina äänestänyt vasemmistoa/vihreitä ja tulen jatkossakin äänestämään. Niin kauan, kun meidän talousjärjestelmänä on kapitalistinen markkinatalous, niin niin kauan työpaikkojen säilyvyys, maksukyky, hyvinvointi ja ihan kaikki ovat riippuvaisia hyvin suuresti myös siitä, että yritykset pyörivät ja että työnantajallakin menee hyvin.
Eikö porukka muka ihan oikeasti käsitä tätä? Vaikka olen se kovin parjattu viherhippifvassarieministi ja kasvissyöjä vieläpä, niin jopa minä ymmärrän tämän. Kaikkeen mahdolliseen ei vaan millään ole varaa, kaikkeen saikutteluun ei ole varaa. On pakko vetää raja johonkin.
Mä oon sitten p aska pomo.
Olin odottanut vapaapäivääni kuin kuuta taivaalta.
Illalla soittaa 20 vee työntekijä.
Avomies jättäny ja tää työntekijä haluu heti lähteä ÄIDILLEEN:
Ei siis oo pakko..mut paha mieli ja äiti toisella paikkakunnalla.
sain kohtauksen ja huusin puhelimessa kuin hyeena.
No äitikin mulle soittelee miten epäempaattinen p.ska oon.
No tyttöä ei ilmaantunu enää töihin, mitä odotinkin.
Sit taas reklylottoamaan...:(
Vierailija kirjoitti:
On kyllä siinäkin mielessä valaiseva ketju, että huomaa, kuinka näitä toisten ja/tai omien tunteiden mitätöijiä riittää eikä heidän päätään mikään järkiperustelu käännä.
On kyllä siinäkin mielessä valaiseva ketju, että huomaa, kuinka heikkoja nykyihmiset on. Heti ollaan saikuttamassa, uhriutumassa ja toitottamassa MASENNUSTA, kun pari tuntia itkettää.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon sitten p aska pomo.
Olin odottanut vapaapäivääni kuin kuuta taivaalta.
Illalla soittaa 20 vee työntekijä.
Avomies jättäny ja tää työntekijä haluu heti lähteä ÄIDILLEEN:
Ei siis oo pakko..mut paha mieli ja äiti toisella paikkakunnalla.
sain kohtauksen ja huusin puhelimessa kuin hyeena.
No äitikin mulle soittelee miten epäempaattinen p.ska oon.
No tyttöä ei ilmaantunu enää töihin, mitä odotinkin.
Sit taas reklylottoamaan...:(
Sääliksi käy sinua. Mutta sellaisia ne nykyihmiset on, ei kestetä edes paria tuntia epämukavuutta, vaan heti pitää päästä terapiaan ja vaatimaan huomiota itselleen jonkun mitättömän itkukohtauksen takia. :(
Vierailija kirjoitti:
Vitsit miten ärsyttäviä nuo tässä ketjussa olevat työnantajat/heidän peesaajansa :D Tulee vain sellaisen fiilis, ettei töissä kannata kertoa miksi on poissa tai miksi esim. itkettää sekä menee halu kyllä minkäänlaiseen joustamiseen esim. ennen ajattelin että voisihan sitä vaikka palkatonta ottaakkin, mutta tässä ketjussa on niin kylmäkiskoista menoa, että tulee olo, etten kiusallanikaan ottaisi sitä palkatonta, vaan ainakin yrittäisin saada sitä palkallista saikkua.
Jos työnantaja pitää alaisiaan vihollisina/laiskureina, niin jokin on pielessä.
Epälojaaleina kyllä.
Yksi työntekijä oli flunssan takia pois töistä.
Illalla oli instap'äivitys missä tukee rave clubin DJ poikaystäväänsä keikalla.
Tästä niin kauan et en enää muista mikä sosiaalinen media oli.
terkkari joka loman myönsi sanoi että ikävää, mut nuoret ei oo lojaaleja työnantajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet. Menisitkö itse töihin?
MISTÄ työpaikasta tuolla verukkeella saa palkallisen sairauspoissaolon? Tai edes palkatonta, ilman luvaton poissaolo -jälkiseuraamuksia.
Jos työntekijä ei ole kyvykäs hoitamaan työtehtäviään sairauden tai muun traagisen tapahtuman takia, niin mitä sellaisella työntekijällä tekee? Antaa jäädä kotiin edes pariksi päiväksi. Pahimmillaan väsyneenä ja itkuisena mokaa jonkun tärkeän tapaamisen, ja jättää firmasta pitkäksi aikaa huonon maineen. Ei ihmiset ole mitään koneita, ketkä pystyvät napinpainalluksesta vaihtamaan elämään kuuluvat surut täydelliseen työtehoon.
Ero deittikumppanista ei ole sellainen trauma, josta voi antaa palkallista sairauslomaa. Pitää käyttää lomapäiviä. Vaikka toisaalta on kyllä niinkin, että on parempi tehdä jotain muuta (vaikka töitä) kuin velloa kotona märehtimässä seurustelun päättänyttä eroa.
Sairaus tai oikeasti traumaattinen kokemus (esim. läheisen kuolema) on sitten asia erikseen, niihin on perusteltu syy myöntää palkallista saikkua!
Miten sinä voit ulkopuolelta määritellä, mikä on toiselle ihmiselle "oikeasti" traumaattinen kokemus?
Tässä on nyt olennaista tuo poissaolon palkallisuus/palkattomuus, ei suinkaan se, miltä josta kusta tuntuu ja miten noiden tuntemusten johdosta pitää antaa poissaoloja! Omalla ajalla eli lomapäiviä käyttäen saa olla pois jos siltä tuntuu. Se on reiluin ratkaisu sekä työnantajaa että jonkun poissaolojen takia venymään joutuvien työkavereiden kannalta...
Alue: Aihe vapaa
Myös minä lähdin reippaasti töihin aamulla, vaikka edellisenä päivänä oli diagnosoitu syöpä, ALS, sydäninfarkti, kuppa ja huuliherpes.
Ihan turhaa on surra ja makoilla. Sitäpaitsi me kaikki ihmiset ollaan ihan samanlaisia ja tunnetaan samalla tavalla. Ei mitään löysiä tai myötätuntoa kenellekään!