Lue keskustelun säännöt.
Loukkaantuisitko tästä?
28.07.2006 |
Tuli mieleen tuosta että ketä sukulaista lapsenne muistuttavat...
Kun lapsemme ristiäisiä vietettiin, paikalla oli kahvittelemassa iso poppoo miehen sukulaisia. Kehuivat että onpas tyttö kaunis ja ihana, sitä tavallista.
Kesken kaiken miehen pikkusisko (23 v) sitten paukkasi siihen oman lapsuuskuvansa kanssa, että eikö tämä lapsi näytäkin AIVAN HÄNELTÄ PIENENÄ. Sukulaiset siihen että no niin, ihan totta, joo-o. Esitteli kuvaansa sitten kaikille ja ylpeänä kehui " yhdennäköisyyttä" . Eivät muuten edes näytä yhtään samalta, mitä nyt pyöreät posket niin kuin nyt lapsilla tuppaa olemaan...
Minä loukkaannuin aika kovastikin, tuntui varsinkin siinä hormoonihuuruissa tosi ikävältä että toinen nainen tulee väittämään että oma kauhean rakas lapsi näyttää enemmän häneltä jolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Vaikutti varmaan sekin että koko ristiäisviikonlopun oli kehuttu kuinka lapsi näyttää isältään muttei kukaan ollut erehtynyt sanomaan edes mun mieliksi, että näyttää minulta (ei juuri näytäkään joten siitä ei voi ketään syyttää).
Loukkaantuisiko joku muu tästä? Tuosta on jo aikaa mutta silti se saa kiristelemään hampaita.
Kommentit (46)
Ikää on kyllä tuosta jo karttunut.
Kyseinen sisko asuu 600 km päässä meistä ja näemme 2-3 kertaa vuodessa. Hänellä ei tosiaan ollut tuossa vaiheessa ollut lapsen kanssa mitään tekemistä, kerran oli käynyt katsomassa. En tiedä miten sen vähemmän loukkaavasti muotoilisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itse en yhdennäköisyyttä nähnyt. Mutta vauva oli ihan saman näköinen kun minä vauvana. Kun meidän kuvat laittoi vierekkäin oli vaikea erottaa että siinä on kaksi eri ihmistä.
Tosin nyt tuo taapero alkaa aikalailla muituttaa isäänsä.
Vaikka ei olisi käynyt kertaakaan katsomassa niin onhan se yhteys olemassa jos kerran on lapsen täti, senkin tollo ap...
Siis minusta se ei riitä kuittaamaan tolloa käytöstä ristiäisissä, että sattuu olemaan verisukulainen.
ap
Esimerkiksi minä en näe neljää lastani samannnäköisinä, mutta toiset saattavat jopa sekoittaa heidät toisiinsa. Samoi, itse en ole lainkaan omasta mielestäni siskoni näköinen, mutta monesti lapsena ja yhä aikuisenakin meitä luullaan kaksosiksi.
jos yhdennäköisyys on " suvulle" ominainen piirre( esim pienisuu ) ja sinä et vain osaaa katsoa jotain yhtä tiettyä kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ovat aina huomautelleet yhdennäköisyydestämme, eikä kyllä ole tullut ikinä aikaisemmin mieleenikään että veljeni vaimo olisi siitä saattanut loukkaantua...
Ehkä tosiaankin ap olet vielä hormoonihuuruissasi, anna asian mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Onhan lapsi 100% varmuudella " sinun" :o) Mitä väliä sillä on onko lapsi saanut ulkonäköönsä piirteitä miehesi sisarelta tai joltakin muulta kuin sinulta ja mieheltäsi.
johonkin sukulaiseensa. Lapseni on itsensä näköinen ja sillä selvä. Mutta miten sanoa suvulle se ystävällisesti :X
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ainakaan sittemmin ole tullut sanoneeksi että heissä olisi mitään yhdennäköisyyttä, vaan aina on siunailtu että kylläpä näyttää isältään. Mies ja siskonsa ovat hyvin eri näköisiä: mies kasvoiltaan selvästi isänsä suvun näköä, sisko äitinsä suvun. Miehen äidiltä on tullut siro ruumiinrakenne tytöllemme, mutta sitä ei ole sitten taas miehen siskolla vaan hän on taipuvaisempi lihavuuteen isän puolelta...
No joo :) Lyhyestä virsi kaunis: ei heissä ole minusta vieläkään yhtään samaa näköä tai olemusta, tosin huutavat yhtä kovaa... Sukulaiset myöntelivät käsittääkseni siksi etteivät oikein omaa sukulaistyttöä halunneet loukatakaan.
ap
niin omanikin näytti siskoltani. Omat sukulaiset näkevät lapsessa tietysti omaa verta.
Huvittavinta on kun aina pitäisi sanoa että tyttölapsi näyttää äidiltä ja poika isältä. Monesti näin ei vaan ole! Yksi ystäväni vähän loukkaantui kun en nähnyt hänen tytössä häntä vaan isää.
Vedit nyt turhasta herneet nenuun. Halusitko itse olla keskipiste?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitä ristiäisissä pitäsi olla. Mitään ei saa sanoa tai lasta kehua, ettei vaan sano mitään mikä saataa jotakin loukata, vaikka siinä ei mitään sellaista ole josta toisen voisi edes kuvitella loukkaantuvan.
Jestas. itse asiassa tuo voisi olla hyvä ohjelmanumero: Pyytää sukulaisia tuomaan omia vauvakuviaan ja sitten katsotaan ketä lapsi muistuttaa : )
Vierailija:
Vaikka ei olisi käynyt kertaakaan katsomassa niin onhan se yhteys olemassa jos kerran on lapsen täti, senkin tollo ap...
Siis minusta se ei riitä kuittaamaan tolloa käytöstä ristiäisissä, että sattuu olemaan verisukulainen.
ap
Aikaa kulunut jo 1,5 v. Silti tuo sama juttu loukkaa (tosin pitää mainita että sisko on loukannut monesti muutoinkin, mutta tämä nousee silti omissa kokemuksissa ykköseksi).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aina joku miehen sukulainen on muistanu sanoo kuin on isänsä näköinen tai kun miehellä on kaks lasta edellisestä liitosta et kuin se on iso siskonsa näkönen(tämän sanoi anoppi..)!!!!
yks kerta sitten etin omat vauva aikaset kuvat ja kyl mun ja tytön yhtäläisyys on huomattava... ja seuraavan kerran ku joku siitä mainitsee nii lyön kuvat käteen..
miehen koko suku on koko 6 v esikoispojan ajan puhunut, kuinka poika on ihan isänsä näköinen. Minusta hän ei ole. Ja mitä isommaksi tulee, niin ei ole. Hän on meitä molempia, ihan selvästi ulkopuolistenkin mielestä. Mutta suku näkee vain isän. No, kyllä minäkin haluaisin kuulla, että on hän minunkin näköinen... Olen tosin vain yrittänyt " lohduttaa" itseäni, että no, tunnistaapa isä lapsensa omakseen!
Toinen poika ei ole kenenkään näköinen, ja tätä päivitellään aina. Minusta se on mukavampaa! Huomaan, että minä yritän koko ajan etsiä hänestä miehen piirteitä, aina, kun aavistus tulee.
En tiedä, olenko varsinaisesti " loukkaantunut" miehen suvun väitteistä, enkä ole ajatellut sitä kunnian kannalta, mutta eipä nuo väitteet kamalan kivoilta kuulosta. Minulle tulee olo, että he yrittävät " omia" lapsen itselleen. Naiivi ajatus, mutta jonkun alkukantaisen mustasukkaisuusreaktion se alussa aiheutta " hän on minun lapseni" .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Miten sitä ristiäisissä pitäsi olla. Mitään ei saa sanoa tai lasta kehua, ettei vaan sano mitään mikä saataa jotakin loukata, vaikka siinä ei mitään sellaista ole josta toisen voisi edes kuvitella loukkaantuvan.
Jestas. itse asiassa tuo voisi olla hyvä ohjelmanumero: Pyytää sukulaisia tuomaan omia vauvakuviaan ja sitten katsotaan ketä lapsi muistuttaa : ).
Ihan hyvä idea. Tässä minua kaihersi se, että täti kävi oikein hakemassa oman vauvakuvansa ja itse oma-aloitteisesti kovaan ääneen ilmoitti että vauva on ihan hänen näköisensä - kun ei edes ollut.
Minusta kyllä liioittelet aika pahasti, että " mitään ei saa sanoa tai lasta kehua" . Tottakai lasta saa kehua, eihän se nyt liity mitenkään tähän. Tämä sisko kehuskeli lähinnä itseään kun ensin oli lapsen kauneutta kehuttu ja sitten hän tuli kertomaan että on ihan samannäköinen.
ap
Vierailija:
Minulle tulee olo, että he yrittävät " omia" lapsen itselleen. Naiivi ajatus, mutta jonkun alkukantaisen mustasukkaisuusreaktion se alussa aiheutta " hän on minun lapseni" .
Juuri tällainen olo minulle tuli!
ap
Vierailija:
Aikaa kulunut jo 1,5 v. Silti tuo sama juttu loukkaa (tosin pitää mainita että sisko on loukannut monesti muutoinkin, mutta tämä nousee silti omissa kokemuksissa ykköseksi).ap
Esimerkiksi se että hän on useampia kertoja ollut menossa johonkin tapahtumaan poikaystävänsä kanssa ja kutsunut veljensä mutta ei minua.
ap
En tiedä, olenko varsinaisesti " loukkaantunut" miehen suvun väitteistä, enkä ole ajatellut sitä kunnian kannalta, mutta eipä nuo väitteet kamalan kivoilta kuulosta. Minulle tulee olo, että he yrittävät " omia" lapsen itselleen. Naiivi ajatus, mutta jonkun alkukantaisen mustasukkaisuusreaktion se alussa aiheutta " hän on minun lapseni" .
[/quote]
t: se yksi ap:tä ymmärtänyt
en voi uskoa että olet tosissasi.
Jos joku on omahyväinen niin mitenköhän olisi se joka sinua peilistä tuijottaa? lue omia kirjoituksiasi (miehen sisko on pyöreäposkinen, lihava, itserakas, sinä sen sijaan olet kaunis nuori nainen)
Hohhoijaa.
je ei, en todellakaan ymmärrä teitä jotka odottavat jonkinlaista glooriaa itselleen lapsen saannista. Se on hienoa ja meille vanhemmille ainutkertaista, mutta ei se nyt kyllä muille ihmisille merkitse niin paljon että kokisivat tarpeelliseksi osoittaa kunniaa tai ylistystä, ihmetyttää ajatuskin:)